Monceau, Montmartre, Montparnasse & Marais

Aamu alkoi viileänä ja tuulisena, mutta koska sadetta ei tälle päivälle luvattu, päätin lähteä reippailemaan Parc Monceau -puistoon. Puisto oli todella kaunis kukkaistutuksineen ja silmä lepäsi myös salskeissa palomiehissä, jotka olivat pysäköineet paloautonsa puiston eteen ja lähteneet rivakalle juoksulenkille ympäri puiston. Puiston tarjontaa aikani ihasteltuani hyppäsin metroon ja ajelin muutaman pysäkin päähän Montmartrelle vain todetakseni jälleen kerran, että se ei ole meikäläisen mesta. Vaikka Pariisi pullistelee turisteille suunnattuja ravintoloita ja kauppoja, niin Montmartrella ei mitään muuta taida ollakaan. Isot turistiryhmät pyörivät jaloissa ja korukauppiaat työntyvät iholle. Toisaalta Montmartrella saa korkeuserojen takia otettua kivoja valokuvia, varsinkin jos siirtyy Sacré-Coeurin liepeiltä, turistien jaloista, muutaman korttelin pois päin. En siellä kauan kuitenkaan tälläkään kertaa viihtynyt, vaan lähdin kohti Montparnassea. 

Parc Monceau

Parc Monceau


Ja sitten tuleekin päivän ”ei mennyt niin kuin Strömsössä” -osuus. Montmartrelta hyppäsin siis metroon ja sujahdin kaupungin halki Montparnasselle, sillä tarkoituksenani oli mennä katsomaan valokuvanäyttelyä Fondation Henri Cartier-Bressonille. Francesca Woodmanin (22-vuotiaana kuollut amerikkalaiskuvaaja) näyttelyn lisäksi minua kovasti kiinnosti nähdä, josko museon kirjakaupassa olisi myynnissä Cartier-Bressonin julisteita tai kirjoja. Käytin kännykkääni lataamaani kartta-applikaatiota, johon olin museon etukäteen merkinnyt. Hortoilin aikani metroaseman ympärillä ennen kuin tajusin lähteä oikeaan suuntaan. Museo näytti olevan hautausmaan toisella puolella, joten lähdin talsimaan ja huomasin ettei se ollutkaan ihan niin lähellä kuin olin kuvitellut. Parikymmentä minuuttia käveltyäni saavuin museolle vain huomatakseni, että se oli Fondation Cartier. No voi nyt saatana sentään. Olin jostain syystä merkinnyt myös sen karttaani. Ja missäs se Fondation Henri Cartier-Bresson sitten oli? No siellä hautausmaan toisella puolella mistä alun perin lähdin…! Jalkojakin alkoi jo väsyttää, mutta reippaasti kävelin oikeaan suuntaan ja lopulta löysinkin oikean museo – joka oli kiinni. Arggggh! Olin tarkistanut nettisivuilta, että museo aukeaa lauantaisin klo 11 ja huomioinut myös nettisivujen maininnan, että museo on näyttelyn pystytyksen takia 11.5. saakka kiinni. Mutta nythän oli jo 14. päivä! Ovea oli turha kiskoa, kiinni se oli. Tässä vaiheessa alkoi huumori loppua, joten hyppäsin metroon ja tulin kämpille lämmittelemään ja teetä juomaan. Tulipahan nähtyä Montparnassea… 

Pienen lepuutuksen jälkeen lähdin kävelemään suosikkialueelleni Marais’n suuntaan. Lounassalaatin tankattuani päätin mennä katsomaan Victor Hugon asuntoa, sillä kyllähän sitä nyt päivän kulttuuriannos oli saatava. Place des Vosges’lla sijaitseva Maison Victor Hugo osoittautui isoksi, seitsemän huoneen asunnoksi. Esillä oli kirjeitä, maalauksia (en tiennyt aiemmin, että hän on myös maalannut) ja huonekaluja (myös Hugon itsensä suunnittelemia), joista merkittävimpänä Hugon kuolinvuode. Alakerran näyttelytilassa esiteltiin kuvin ja kertomuksin laajasti Hugon sukua, mikä ei itseäni niin kovasti kiinnostunut. Esillä oli myös mm. Hugon lastenlastenlapsien taideteoksia. 

Marais


Asunnosta poistuessani aurinko oli alkanut paistaa, joten kävelin takaisin keskustaa kohti pitkin Seinen rantoja. Ihmisiä oli liikkeellä todella paljon ja tuntuukin, että turistit ovat marraskuun iskujen jälkeen vihdoinkin palanneet kaupunkiin. 

Place des Vosges

Mainokset