Tukholma ja Depeche Mode

Tämänkertaisen Tukholman-reissun pääasiallisena syynä oli brittibändi Depeche Moden keikka. Saavuin aurinkoiseen kaupunkiin perjantaina aamulla, nakkasin kamat hotellille ja lähdin nauttimaan lähes kesäisestä säästä. Vietin aikaa Södermalmin kujilla ja kävin jälleen kerran mahtavassa Fotografiskassa. Päänäyttely koostui ranskalaisen Patrick Demarchelierin valokuvista. Hänet tunnetaan erityisesti muotikuvaajana ja Fotografiskan seinillä olikin paljon (pääasiassa) mustavalkoisia muotivalokuvia, mutta mukana oli myös kuvia mm. Keith Richardsista, Madonnasta ja prinsessa Dianasta. Fotografiska ei kyllä koskaan petä.


Illan konserttipaikka oli Friends Arena Solnassa, Tukholman ulkopuolella. Olin etukäteen ladannut paikallisen reittioppaan, jonka mukaan paikalle pääsisi näppärästi paikallisjunalla. Juna veikin Solnaan alle kymmenessä minuutissa. Ennen keikkaa piipahdin viereisessä Mall of Scandinavia -kauppakeskuksessa, jonne oli pystytetty Depeche Mode -pop up store. Se osoittautui kuitenkin pettymykseksi, koska myynnissä oli vain tylsiä ja kalliita paitoja, huppareita, lippalakkeja ja selkäreppuja. Kauppakeskuksen kyljessä sijaitseva Friends Arena on aivan jäätävän kokoinen keikkapaikka, jonka kapasiteetti on konserteissa 65000. Sisäänpääsy sujui kuitenkin erinomaisen ripeästi, johtuen ainakin osittain varsin ylimalkaisesta turvatarkastuksesta. 

Itse keikka oli aivan mahtava. Bändi soitti uudelta levyltä 3-4 biisiä, mutta keskittyi muuten hitteihin vuosien varrelta. Kivana yllätyksenä toimi bändin esittämä David Bowie -cover Heroes. Lavashow oli karismaattisen Dave Gahanin varassa eikä esimerkiksi erityisen hienoja valosysteemejä tai lavasteita nähty. Yleensä kurkin etukäteen biisilistaa, mutta koska kyseessä oli kiertueen ensimmäinen keikka, ei sellaista ollut saatavilla. Laskeskelin päässäni biisejä, katselin kelloa, aavistelin lopun olevan lähellä ja poistuin Personal Jesus -biisin aikana, jotta pääsisin ensimmäisten joukossa paikallisjunalla takaisin keskustaan. Tarkistin biisilistan jälkeenpäin netistä ja onnistuin tosiaan lähtemään viimeisen biisin aikana. Hotellini sijaitsee Vasagatanilla, joten pääsin muutamassa minuutissa asemalta hotelliin peiton alle. Aah. 


Pari sanaa hotellista, joka on Elite Hotel Adlon. Sille on lätkäisty neljä tähteä, mutta en oikein ymmärrä miksi, sillä mielestäni tämä on kuin mikä tahansa persoonaton kolmen tähden ketjuhotelli. Aamiaishuone oli pitkänomaisena hankalan mallinen ja siellä sai koko ajan väistellä muita. Huoneeni on toisessa kerroksessa ja Vasagatanille päin, mutta liikenteen melu häiritsi yllättävän vähän yöllä. Isona plussana pitää mainita hotellin sunnuntaisin ilmaiseksi tarjoama check-out klo 18. Se sopi hyvin, koska palaan takaisin kotiin iltalennolla. 

Sunnuntain ohjelmassa oli vierailu modernin taiteen museoon, jossa meni performanssitaiteilija Marina Abramovicin näyttely. Seinillä pyöri videoita taiteilijan performansseista, yhdessä huoneessa oli läjä haisevia luita ja toisessa joku heppu pesi juuriharjalla ja saippuavedellä sylissään istuvaa luurankoa. Pakko myöntää, että näyttely oli omaan makuuni turhan erikoinen, mutta erilaisia näyttelyitä on silti aina mielenkiintoista käydä katsomassa. 

Viikonloppu Tukholmassa oli toiminnantäyteinen ja piristävä. Enköhän minä tänne taas pian palaa jonkin keikan perässä – tai sitten ihan muuten vain. 

Mainokset

Yhteenveto 

Olen palannut kotiin ja nyt on vielä yhteenvedon paikka Pariisin-matkastani. Sää todellakin suosi tällä kertaa, sillä lämpötila kohosi 20-23 asteen tienoille lähes joka päivä ja aurinko paistoi päivittäin. Kevyttä sadetta tuli yhtenä aamupäivänä hetken aikaa ja saman päivän iltana satoi kaatamalla, mutta vasta sen jälkeen kun olin jo palannut kämpille.

Olin kerrankin liikkeellä vaatteiden ostelu -fiiliksellä, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Onhan sekin saavutus, ettei löydä Pariisista mitään kivoja vaatteita! Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesinkin, ei kaupoista meinannut löytää mustia vaatteita, vaan kesän muoti näytti olevan vahvasti pastellinsävyistä. Kirjoja sen sijaan löydän aina ja Pariisihan on lukutoukan paratiisi. Ostin kaksi kirjaa (Arsène Lupin -dekkarin ja kirjan modernista taiteesta Ranskassa) rantakadun bukinisteilta, sekä kaksi muuta kirjaa kaupasta (ranskan kielen oppikirjan ja englanninkielisen, Pariisiin sijoittuvan hömppäkirjan) Myös Black Opium-parfyymi ja kosmetiikkaa tarttui mukaan.

Ihastelin kirsikankukkia ja magnolioita, söin hyvin, kävelin jalkani tohjoksi ja otin satoja valokuvia. Toiseksi viimeisenä lomapäivänä tapahtunut kännykän menetys korpesi, mutta en jäänyt asiaa kovin pitkäksi aikaa murehtimaan. Huomasin kuitenkin viimeisenä lomapäivänä olleeni aika säikky ja pelästyin aina kun joku käveli ohi turhan läheltä.

74-10

Saavuin Orlyn lentokentälle hyvissä ajoin ja aikaa siellä sitten sainkin viettää, sillä Norwegianin lento oli tunnin myöhässä. Lento saapui Helsinkiin klo 00.30 ja ehdin onneksi Finnairin viimeiseen bussiin, joka lähti 01.10. Kun lopulta pääsin kotiin, en jaksanut muuta kuin heittää matkalaukun lattialle, pestä meikit pois ja käydä omaan ihanaan sänkyyn nukkumaan.

Seuraava reissu on jo kuukauden päästä, mutta silloin kyseessä on vain viikonloppumatka Tukholmaan. Pääasiallinen syy matkaan on Depeche Moden Euroopan-kiertueen aloituskeikka, mutta onhan viehättävässä Tukholmassa muutenkin aina mukava käydä.

74-9

Tervehdys Tukholmasta

Saavuin Tukholmaan viikonlopuksi yhdistetylle työ- ja lomamatkalle. Tukholma tervehti minua hyisen kylmällä tuulella ja läpiharmaalla taivaalla, mutta ei se mitään, sillä täällä viihtyy vähän huonommallakin kelillä.

Eilen torstaina ohjelmassa oli Emeli Sandén keikka (tämä oli se viikonlopun työosuus), mutta ehdin minä piipahtaa Fotografiskassakin. Siellä oli esillä rocktähtien hovivalokuvaajana tunnetun hollantilaisen Anton Corbijnin näyttely. Lähinnä mustavalkoisista kuvista koostuva näyttely oli herkullista katsottavaa, kun kuvauksen kohteena oli monta suosikkiartistiani. Kuvista löytyi Bryan Ferry, Metallica, The Rolling Stones, Depeche Mode, Siouxsie Sioux ja monta muuta. Näyttelyn jälkeen oli hetki aikaa istua Fotografiskan erittäin viihtyisässä baarissa.

Bryan Ferry, gargoili, Notre-Dame, Pariisi.

U2-yhtyeen jäsenet isiensä kanssa 🙂


Myös tänään on ollut ohjelmassa vähän taidetta. Vähän vahingossa! Kulturhusetin ohi kävellessäni silmiini osui iso juliste Patti Smithistä. Kiinnostuneena kävelin lähemmäs ja huomasin, että sehän mainosti Smithin ”Eighteen Stations” -nimistä valokuvanäyttelyä Kulturhusetissa. Kylmyys tuntui siinä vaiheessa jo luissa ja ytimissä, joten piipahdus näyttelyyn tuntui kaikin puolin hyvältä idealta. Mustavalkoiset kuvat olivat pienieleisiä ja kauniita, mutta eivät varsinaisesti räjäyttäneet tajuntaani. Käsittääkseni suurin osa kuvista oli taiteilijan M Train -kirjasta tuttuja. Erittäin hauska idea sen sijaan oli näyttelytilan keskelle rakennettu pieni sympaattinen kirjasto, mistä pystyi lainaamaan kirjoja, joita Patti Smith on lukenut ja jotka ovat inspiroineet häntä taiteessaan. 


Täällä Tukholmassa on kyllä kivoja kauppoja ja kuppiloita. Tykkään kovasti mm. erilaisista kahvilan, kaupan, ravintolan ja marketin yhdistelmistä, joita täällä on. Musiikki soi kovalla, tunnelma on rento ja ihmiset istuvat kylki kyljessä syöden ruokaa, jonka ovat käyneet hakemassa ravintolan tai kaupan tiskiltä. Myös kirjakaupoissa on kivaa tunnelmaa; ihmiset rupattelevat, tekevät töitä tai selaavat kirjoja isojen pöytin äärellä ja hakevat kupillisen kahvia kirjakaupan kassalta. Rentoa meininkiä kaikin puolin.

Asuin ensimmäisen yön firman piikkiin Nordic C -nimisessä hotellissa, mutta kahdeksi jälkimmäiseksi yöksi siirryin Hotel With Urban Deli -nimiseen paikkaan. Ja hotelli onkin muuten sen verran erikoinen, että ansaitsee tuota pikaa ihan oman blogikirjoituksensa.

Tack och hej då! 

Kyllä tällainen viikonloppu Tukholmassa piristää, varsinkin kun ohjelmassa on ollut niin mahtavia näyttelyitä. Hotellini Scandic Klara ajoi asiansa hyvin; sen sijainti oli keskeinen ja se tarjosi rauhalliset yöunet – mitä muuta lomailija lyhyellä kaupunkilomalla tarvitsisikaan? Löysin kivoja ruokapaikkoja, valokuvasin paljon, ihastuin Södermalmiin ja vannoin palaavani tänne taas pian uudestaan. Lopuksi vielä muutama kuva viikonlopun varrelta, var så god.


TukholmaBlogi

DSC_0269

Fotografiskan huippunäyttelyt

Tänne mitään nukkumaan olla tultu, ajattelin tänä aamuna lähtiessäni kahdeksan aikaan liikkeelle. Suuntasin Gamla Staniin, missä toivoin vielä siihen aikaan saavani valokuvata rauhassa ilman turistilaumoja. Näin kävikin, sillä kapeita katuja kulki lisäkseni vain yksittäisiä turisteja. Jos asteita olisi ollut kymmenen enemmän, olisin voinut kuvitella olevani Aix-en-Provencen kujilla; kapeat, mutkittelevat kadut ja pastellinväriset talot toivat elävästi mieleeni heinäkuisen matkani Provenceen. 


Teetauon jälkeen oli aika ottaa suunnaksi Fotografiska. Valokuvataiteen museo ei pettänyt tälläkään kertaa. Kahdesta päänäyttelystä tutustuin ensimmäiseksi Nick Brandtin Inherit The Dust -näyttelyyn. Brandt oli tehnyt villieläimistä ottamistaan kuvista luonnollisen kokoiset suurennokset, jotka oli viety Afrikkaan kyseisten eläinlajien entisille elinpaikoille. Enää paikalla ei kuitenkaan ollut savannia, vaan rautateitä, rakennuksia, jätemaata tai tehtaita. Näyttelyn taustoja avasi tilassa pyörinyt erittäin mielenkiintoinen dokumentti, jossa luonnonsuojelua pohdittiin eri näkökulmista.


Toinen päänäyttely koostui muusikko Bryan Adamsin valokuvista. Olin ollut tietoinen Adamsin toisesta ammatista valokuvaajana, mutta silti yllätyin nähdessäni, kuinka paljon ja laajasti hän on kuvannut aina huippumalleista sotaveteraaneihin. Bryan Adamsin linssin eteen on asettautunut niin kuningatar Elisabeth, Kate Moss, Till Lindemann, Lana del Rey kuin Mickey Rourkekin. Suurin osa kuvista oli mustavalkoisia, mikä itseäni miellytti taas kovasti.

Bryan Adams: Kuningatar Elisabeth


Fotografiskan ravintolassa pitämäni teetauon jälkeen lähdin kävelemään Södermalmille. Lounaalle pysähdyin Hermans-nimiseen kasvisravintolaan, josta olin lukenut hyviä arvioita. Itse en kuitenkaan erityisen paljon lämmennyt ravintolan kasvisbuffetille. Ruoka oli vain ok, ravintola meluisa ja siisteydessäkin olisi ollut vähän toivomisen varaa. Ruoasta puheenollen, eilen sen sijaan söin erinomaisesti. Lounasta nautin Modernan kahvilassa, jossa söin aasialaisvaikutteisen, aivan ihanan salaatin. Illalla puolestaan menin Paradiset City -nimiseen paikkaan, joka on torin, ekokaupan ja ravintolan yhdistelmä. Siellä oli kova kuhina; ihmiset tekivät ostoksia, nauttivat viiniä ja pikku purtavaa, ja maistelivat tarjolla olevia ruokanäytteitä. Paikasta saattoi siis ostaa herkkuja kotiin tai syödä paikan päällä. Itse ostin Poke Bowl -ravintolasta ah niin trendikästä kulhoruokaa (vai menikö tämä trendi jo ohi?) eli vähän niin kuin sushia, mutta kulhossa. Erittäin herkullista. Tässäkään paikassa ei muuten kelvannut käteinen! Saman ilmiön olen havainnut täällä myös Fotografiskassa ja Abba-museossa. Ihan ilman paikallista valuuttaa en kyllä halua jatkossakaan matkustella; itseäni ärsyttää suunnattomasti maksaa kahvikupillista tai metrolippua luottokortilla. 

Bryan Adams: Lana del Rey

Vietin tänään paljon aikaa Södermalmia kierrellen. Kaupunginosa on erittäin viehättävä kukkuloineen, näköaloineen, putiikkeineen ja kuppiloineen. Erityisen hieno paikka on Monteliusvägen, joka on puolen kilometrin mittainen kuja korkealla kukkulalla ja josta aukeaa upea näköala kaupungin kattojen ylle. 

Pilkkuja ja palloja – mahtava Yayoi Kusama 

Sateinen Helsinki vaihtui aamulla aurinkoiseen ja helteiseen Tukholmaan. Olin hotellilla jo kymmenen aikaan ja ilokseni sain huoneen saman tien käyttööni. Heitin kamat huoneeseen ja lähdin ulos ottaen suunnakseni Moderna museetin. Hotellini Scandic Klara sijaitsee ydinkeskustassa, joten tästä on helppo kävellä joka paikkaan. Modernin taiteen museossa odotti japanilaisen nykytaiteilija Yayoi Kusaman näyttely, joka osoittautui aivan mahtavaksi. Taiteilija on tunnettu jännittävistä tilatöistään, jotka leikittelevät väreillä, muodoilla (erityisesti pilkuilla ja palloilla) ja materiaaleilla. Kusaman tausta on mielenkiintoinen, sillä hän on koko elämänsä kärsinyt mielenterveysongelmista ja on asunut jo vuosikymmeniä psykiatrisessa sairaalassa Tokiossa. Hänellä on sairaalan lähellä studio, jossa hän edelleen työskentelee aktiivisesti. Kusaman näyttely tulee syksyllä Helsingin HAM-museoon ja aion varmasti käydä katsomassa sen  siellä vielä uudestaan. 

Toinen näyttelykohde tänään oli Nordiska museet ja siellä erityisesti ruotsalaisen Tore Johnsonin valokuvanäyttely. Näyttely oli aika vaatimaton kooltaan, mutta tykästyin kovasti hänen mustavalkoisiin kuviinsa entisajan Pariisista. Hän oli onnistunut hienolla tavalla vangitsemaan tunnelmapaloja tavallisten pariisilaisten elämästä. 

Kännykän askelmittari näyttää tälle päivälle jo yli 22 tuhatta askelta, eikä ihme, sillä tieni on vienyt kävellen Norrmalmilta Skeppsholmeniin, sieltä Djurgårdeniin ja takaisin Norrmalmille. Lepuuttelen vielä hetken jalkojani hotellilla ja sitten suuntaan vielä Tukholman iltaa ihastelemaan. 

Yayoi Kusaman hahmo Louis Vuittonin mainoskampanjassa

Pallot vaihtoivat väriä ja heijastuivat alapuolella olevasta vedestä ja seinien peileistä.



Erään pilkullisen huoneen sisällä oli tila, jonka sisään saattoi kurkistaa pienestä luukusta. Tältä näytti!

Näyttelymatka Tukholmaan

Kävin marraskuussa pitkästä aikaa Tukholmassa ja päätin silloin, että palaan mahdollisimman pian. Olen pyöritellyt asiaa mielessäni vähän väliä, mutta en ole keksinyt mitään erityistä syytä lähteä – ennen kuin tänään. Eräs ystäväni nimittäin hehkutti Facebookissa Fotografiskassa parhaillaan meneviä näyttelyitä ja siitä se ajatus sitten lähti…

Elokuun lopussa tapahtuvan viikonloppureissun lennot ostin Norwegianilta 74 euron hintaan ja hotelliksi valikoitui hyvin pikaisen vertailun jälkeen Scandic Klara. Hotelli on noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta, ihan ydinkeskustassa. Yhden hengen huoneeni (leveällä sängyllä onneksi) kustansi 288 euroa kahdelta yöltä.

Selailin tänään Tukholman tapahtumakalenteria ja ilokseni huomasin, että sinä viikonloppuna kaupungissa on paljon muitakin mielenkiintoisia näyttelyitä. Kulttuurimatkaa pukkaa siis! Modernassa menee japanilaisen Yayoi Kusaman retrospektiivinen näyttely, joka on ihan must see (tai siis måste se). In Infinity -näyttely tulee lokakuussa myös Helsinkiin, mutta käyn sen ilman muuta katsomassa jo Tukholmassa. Taiteilijan kädenjälki on nähtävissä muuten jo nyt Helsingissä, sillä Espan puut on kiedottu Kusaman pilkullisiin kankaisiin. Myös Talvipuutarhassa on esillä Kusaman tilateos.

Tieni vie Tukholmassa varmasti myös Nordiska Museetiin, jossa on esillä ruotsalaisvalokuvaaja Tore Johnsonin Pariisi-aiheisia kuvia 1940- ja 50-luvuilta. Ja valokuvia on tosiaan tarjolla Fotografiskankin hienoissa näyttelyissä. Niistä itseäni kiinnostaa eniten Nick Brandtin Inherit The Dust. Brandt on tullut kuuluisaksi Afrikan villieläimiä esittävistä mustavalkoisista valokuvistaan. Niitä oli viime vuonna esillä Salon taidemuseossakin, mutta sinne en saanut aikaiseksi lähteä. Salo tuntui olevan mukamas niin hankalan matkan päässä Helsingistä. 😀 Toinen kiinnostava näyttely Fotografiskassa on Bryan Adamsin Exposed. Kyllä, kyseessä on SE Bryan Adams, joka laulajanuransa lisäksi tunnetaan nykyään myös arvostettuna valokuvaajana. Oman näyttelynsä Fotografiskaan on saanut myös suomalainen Aapo Huhta, jonka museo valitsi viime vuoden parhaaksi nuoreksi pohjoismaiseksi valokuvaajaksi. Rahapalkinnon lisäksi Huhta sai museoon oman näyttelyn, joka on viimeistä kertaa auki juuri sinä viikonloppuna, jolloin Tukholmassa olen.

Onhan tuossa nyt jo ohjelmaa yhdelle viikonlopulle! Kyllä harmaata maanantaita kummasti piristää kun ostaa lentoliput – vaikka sitten vain Tukholmaan.

tukholma 037

Kaunis Tukholma viime marraskuussa