Bonjour !

Täällä sitä ollaan taas, ihanassa Pariisissa. Saavuin asunnolleni eilen illalla kahdeksan maissa ja tapasin siellä vuokraisäntäni Julienin sekä hänen puolisonsa Arnaudin. Kävimme asuntoasiat läpi ja kun herrat olivat lähteneet, nappasin kameran mukaan ja lähdin vielä iltakävelylle Seinen rantaan. Innostuinkin kävelemään aika pitkän lenkin (yllättäen…) ja kun palasin kotikadulle huomasin, että lähikauppa oli jo kiinni. Koska en jaksanut enää lähteä hakemaan pidempään auki olevaa kauppaa, oli tänään aamupalaksi teen lisäksi kaurapuuroa ilman maitoa – näin glamuröösiä elämää täällä edetään! Kaurahiutaleet tulivat mukanani Suomesta, sillä viime kerrasta viisastuneena en enää luottanut paikallisten supermarketien puurovalikoimiin. 

Iltakävelyllä kävi hassu juttu. Kävelin Seineä pitkin ja pian näköpiiriin tuli Eiffel-torni. Yleensä aina ensimmäistä kertaa matkalla Eiffelin nähdessäni mulle tulee halu hyppelehtiä tai ottaa pari tanssiaskelta.  Tällä kertaa totesin vain että jaa, siinä se torni taas on. Ja saman tien ajattelin, että nytkö olen sitten kyllästynyt Pariisiin, käynyt täällä niin usein, etten jaksa enää edes Eiffel-tornista innostua. Tänään kaupunkia kiertäessäni totesin kuitenkin että juu ei, en ole kyllästynyt. Tämä on aina vain niin kaunis kaupunki ja mitä useammin täällä käyn, sitä enemmän kiinnitän huomiota pieniin, kivoihin yksityiskohtiinkin. 

Tällä kertaa asun siis aivan ydinkeskustassa osoitteessa Rue Bertin Poirée. Asuntoni on pieni yksiö, jossa on ehkä maailman pienin kylpyhuone.  Täällä on kuitenkin kaikki tarvittava, varsinkin kun Julien vielä tänään toi minulle hiustenkuivaajan. Asunnon esittelytekstissä se nimittäin oli mainittu, joten en omaani ottanut mukaan. Eilen kävi kuitenkin ilmi, että joku aikaisempi asukas oli hiustenkuivaajan hajoittanut / hävittänyt, eikä Julien ollut muistanut hankkia tänne uutta. Ystävällisesti hän kuitenkin kävi tuomassa omansa käyttööni. Asunto ei varsinaisesti hivele silmiä, mutta ei sen tarvikaan, sillä olen tässä vain viikon ja kaiken kompensoi kuitenkin asunnon sijainti, mikä on järjettömän keskeinen; vain 20 metriä Seineltä ja 50 metriä Pont Neuf -sillalta. Tästä kävelee lähes kaikkialle keskustassa. Talon rappukäytävä puolestaan on…varsin jännittävä. Käynnissä on ehkä remontti, tai ainakin niin toivon. On nimittäin kohtuullisen huonokuntoinen porraskäytävä…. Osa kaiteista ja ovia ympäröivistä listoista on peitetty, mikä kyllä viittaisi tuleviin maalaustöihin. Tai sitten tämä on sitä kuuluisaa pariisilaista rappioromantiikkaa 😀 Kuvat puhutkoot puolestaan. 



Ensimmäinen lomapäivä on kulunut vain kävellessä ja valokuvaillessa. Olen piipahtanut Louvren pihalla, Palais Royalin puistossa, katsomassa uudistuneen Les Hallesin ja Luxemburgin puistossa. Oli yllätys, että vielä tässä vaiheessa kevättä Luxemburgin puisto oli ihan vaiheessa ja iso osa kukista ja muista istutuksista oli vielä muovilaatikoissa nurmikon laidalla. Ei täällä nyt yöpakkasia sentään ole ollut, joten mistä johtunee kukkien myöhäinen istutusaika.

Lounassalaatin kävin syömässä Cafe Mistralissa, missä usein istuskelen ihmisiä ja maisemia katselemassa. Jalkojen lepuuttelun ja tankkauksen jälkeen huomasin taivaan olevan melko tumma, joten päätin mennä Centre Pompidouhun katsomaan Paul Kleen näyttelyn. Se oli oikein mielenkiintoinen ja ajoituskin oli sopiva, sillä taivas aukesi pian näyttelyyn päästyäni ja sade lakkasi juuri kun olin sieltä lähdössä. Kävin vielä ennen lähtöäni kuvaamassa Centre Pompidoun terassilla, jolta aukesi hienot näkymät kattojen yli niin Eiffel-tornin kuin Sacré-Coeurinkin suuntaan.


Illaksi on luvattu taas vesisadetta, joten saattaa olla, että lepuuttelen vain kämpillä tai sitten piipahdan Rue de Rivolin tarjontaa tutkimassa – mm. lähimpään Sephoraan on asunnoltani vain viiden minuutin matka. Ah, näitä keskustassa asumisen etuja! 

Au Nom de la Rose -kukkakaupan ohi ei voi kulkea pysähtymättä valokuvaamaan ❤️

Mainokset