Lauantai-iltaa Pariisista

Muutama päivä Pariisissa on sujahtanut nopeasti ja olen taas kävellyt jalkani tärviölle. Kelit ovat suosineet ja sateenvarjo onkin saanut jäädä matkalaukun pohjalle. Vietin kaksi ensimmäistä yötä internet-haun kannalta haastavasti nimetyssä Hôtel Paris Francessa ja nyt lepuuttelen Mercure Bercy -hotellissa, jonka valitsin sen sijainnin kannalta: Seinen toisella puolella, noin kolmen minuutin kävelymatkan päässä, esiintyy tänä iltana Lenny Kravitz.

Pari sanaa Paris France -hotellista. Se on edullinen kahden tähden hotelli, mutta putipuhdas, hiljainen ja kiva, puhumattakaan sen huippusijainnista lähellä République-aukiota. Ainoa moite tulee hyvin vaatimattomasta aamiaisesta, joka käsitti patonkia, croissantia, tuoremehua ja kahvia automaatista. Siinä kaikki. No, näilläkin eväillä lähti aamu käyntiin ja muuten hotellista ei siis ole kuin hyvää sanottavaa.

Taiteen parissakin olen ehtinyt aikaani jo viettää. L’Atelier des Lumières on hieno uusi näyttelytila, jossa järjestetään pelkästään digitaalisesti toteutettuja näyttelyitä. Tällä hetkellä näyttelytilassa pyörii Gustav Klimtin teoksiin pohjautuva näyttely. Taiteilijan teoksia heijastetaan seinille ja lattialle, ja ne liikkuvat ja muuttuvat musiikin säestäessä. Hauska uusi tapa kokea taidetta! Vaikka pidin näyttelystä kovasti, niin mitään wow-efektiä se ei aiheuttanut, sillä kävin kerran aikaisemmin katsomassa vastaavanlaisen näyttelyn Vincent van Goghin teoksiin perustuen. Tiesin jo siis vähän mitä odottaa, minkä lisäksi Glimtin taide ei ole itselleni kovin tuttua. Porukkaa näyttelyssä oli paljon, mutta ennakkoon ostamani lipun ansiosta pääsin jonottamatta sisään.

Toinen näyttely jossa kävin, olikin sitten perinteinen valokuvanäyttely Willy Ronisin upeista mustavalkoisista kuvista. Ronisin kuvat sijoittuivat lähinnä Pariisiin ja Provenceen ja suurin osa kuvista oli otettu vuosien 1950-80 välillä. Näyttely pyörii Bellevillessä Pavillon Carré de Baudoin -nimisessä näyttelytilassa. Kuvia oli paljon ja ilmainen näyttely oli hyvin suosittu.

Muutama päivä sitten sain rautatieyhtiöltä ilokseni meiliä, jossa kerrottiin, että huominen junani liikkuu lakosta huolimatta. Mainiota! Lähden siis alkuiltapäivästä suunnitelmieni mukaan kohti Loiren laaksoa, Angersin kaupunkiin. Mutta sitä ennen Lenny Kravitz.

Kissaystäväni Bellevillessä
Mainokset

Mitäköhän tästä tulee…

Tykkään suunnitella ja valmistella matkojani aina hyvissä ajoin ja niinpä kesälomamatkallenikin olin varannut hotellit ja ostanut juna- ja lentoliput jo maaliskuussa. Tyytyväisenä haaveilinkin jo tulevasta reissustani, joka veisi minut Pariisin kautta Loiren laaksoon viidelle eri paikkakunnalle (Angers, Saumur, Tours, Amboise ja Blois). Kunnes sitten….Ranskan rautatieyhtiö SNCF ilmoitti aloittavansa kolme kuukautta kestävän lakkojen sarjan vastustuksena presidentti Macronin uudistushankkeille. Yhtiö lakkoilisi aina kahtena päivänä viidestä huhtikuun alusta kesäkuun loppuun saakka. Lakkopäivät ilmoitettiin jo etukäteen ja kalenteri kertoi karun totuuden: reissuni ajoittuisi lakkorupeaman kahdelle viimeiselle viikolle ja lakkopäiviä osuisi sille kuusi kappaletta. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että vasta edellisenä päivänä klo 17 yhtiö ilmoittaa, mitkä junat lakkopäivänä kulkevat, mitkä eivät.

Seurasin tarkkaan lakkouutisointia ja hyvin äkkiä kävi selväksi, että lakko voisi tosiaan kestää sen kolme kuukautta, joten oli syytä alkaa tehdä vaihtoehtoista suunnitelmaa. Bussilla en kaikkien paikkakuntien välillä pääsisi liikkumaan ja auton vuokraaminen ei houkutellut. Tilanne tympi minua niin pahasti, että päätin ostaa ylimääräisen paluulennon kotiin. Olisin siis vain Pariisissa viikon verran ja jättäisin Loiren laakson kierroksen toiseen kertaan. Junaliput eivät onneksi olleet kalliit ja hotellivaraukset saisin yhtä lukuunottamatta (jo maksettu early bird -hinta) peruttua.

Vaikka viikko Pariisissakin olisi ihan ok, kaihersi mieltäni kuitenkin Loire, josta olin jo useamman kuukauden ehtinyt haaveilla. Kaivoin lakkokalenterin esiin ja mietin, saisinko sittenkin reissun jotenkin toteutettua. Katselin juna- ja bussilippujen hintoja ja totesin, että homma on järjestettävissä, siispä tuumasta toimeen! Reititin Loiren kierroksen uudelleen niin, että siirtyisin paikkakunnalta toiselle lakottomina päivinä. Pariisista Angersiin lähtisin lakkopäivänä, mutta ostin varuiksi bussilipun, mikäli junani ei kulkisi enkä ehtisi / pystyisi lippua vaihtamaan toiseen junaan. Pariisiin paluutani aikaistin päivällä, jotta pääsisin liikkumaan lakottomana päivänä. Ylimääräisiin juna- ja bussilippuihin kului onneksi vain muutama kymppi, joten kovin paljon en tästä taloudellisesti kärsinyt. Ylimääräisen paluulennon Pariisista Helsinkiin sain peruttua, koska olin ostanut sen tarkoituksella flex-hinnalla.

Uudelleenreititys tarkoitti sitä, että viettäisin viimeisellä kahdella paikkakunnalla vain yhden yön kummassakin. Tarkoituksenani oli ollut käydä näiltä paikkakunnilta Chambordin ja Chenonceaun linnoissa, mutta nyt aikaa olisi hyvin vähän. Päätinkin ottaa edelliseltä paikkakunnalta, jossa olisin kolme yötä, valmisretken, jolla pääsisin katsomaan peräti neljä linnaa yhden päivän aikana. En ole niin valmisretkien ystävä, mutta tähän pakettiin kuuluvat vain kuljetukset, eikä linnoissa siis tarvitsisi kulkea oppaan perässä. Mitä enemmän asiaa olen pohtinut, sitä paremmalta tämä vaihtoehto itse asiassa vaikuttaakin. Ei aina tarvitse säätää kaikkea itse.

Ihan tasainen pulssini ei edelleenkään ole, sillä saattaa tässä vielä tapahtua kaikenlaista. Tuleeko tukilakkoja? Täräyttääkö SNCF kesäkuun lopussa lisäpäiviä lakkoon? Kaikki on mahdollista, koska…no, koska kyseessä on Ranska. Jännityksellä siis odotan, miten lakko jatkuu, mutta kova tahtotila itselläni kyllä on Loiren laaksoon päästä.

pääsiäinen-12

 

Pääsiäinen Pariisissa

Pääsiäinen Pariisissa oli niin toiminnan täyteinen, etten ehtinyt tehdä reissun aikana muistiinpanoja ollenkaan. Mutta otetaanpa pieni kertaus viime viikonloppuun! Hotellikseni valikoitui tällä kertaa Marais’ssa sijaitseva My Hotel In France Marais (osoitteessa 2 bis Rue Commines), joka oli edullinen (vain 89€ 2hh) ja sijainniltaan aivan huippu Marais’n sydämessä. Hotelli osoittautui siistiksi, mutta huoneessa oli kuluneisuutta. Vedenkeitin löytyi, kuten myös hiustenkuivaaja. Olisin viihtynyt hotellissa ihan hyvin, elleivät seinät olisi olleet ihan paperia. Kaksi ensimmäistä yötä meni pieleen, koska naapurihuoneessa juteltiin -ihan normaalilla äänellä, ei huutaen- myöhään yöhön. Yläpuolella puolestaan kanta-askeltaja tömisteli menemään illat pitkät. Aloin jo miettiä, että oliko siellä ylimmässä kerroksessa jotain hotellin siivoojien tms tiloja, sillä en ymmärrä miten pienissä huoneissa olisi muuten vain pystynyt kävelemään ympäriinsä tömistellen. En siis tähän hotelliin aio palata, vaikka se muuten hyvin asiansa ajoikin.

Kevät oli myöhässä ja tällä kertaa kirsikkapuut eivät vielä juuri kukkineet, mutta vaaleanpunaisia magnolioita pääsin ihastelemaan. Lämpötilat pyörivät 10 asteen tienoilla ja viimeisenä päivänä mittari näytti jo 16 astetta.

Ohjelmassani oli The Spirit of Rock -niminen valokuvanäyttely ihan hotelliani lähellä olevassa galleriassa. Näyttelyssä oli esillä ranskalaisen valokuvaaja Philippe Hamonin 200 valokuvaa 80-luvun rock- ja punk-legendoista. Näyttely oli hieno ja upeaa oli myös se, että itse valokuvaaja sattui olemaan paikan päällä. En tiennyt tätä etukäteen ja pohdiskelin vain, että kuka mahtoi olla se miellyttävä herrasmies, joka lyöttäytyi näyttelyssä seuraani ja kertoi valokuvista. Lähtiessäni näyttelystä miehen henkilöllisyys selvisi, kun vaihdoin vielä pari sanaa henkilökunnan edustajan kanssa.

Cité de la Mode et du Design -nimisessä rakennuskompleksissa oli puolestaan esillä sveitsiläisen muotikuvaaja Peter Knappin valokuvia 60- ja 70-luvuilta. Graafiset ja usein mustavalkoiset kuvat miellyttivät minua kovasti. Kuvista olisi saanut lisätietoa kännykkäapplikaation avulla, mutta valitettavasti kuulokkeet jäivät hotellille. Myös rakennus itsessään oli näkemisen arvoinen; rujoa betonirakennelmaa koristivat kirkkaanvihreät portaikot ja kattoterassilta löytyi hauska surffiteemainen baari.

Kävin myös valokuvataiteen museossa, jossa oli esillä lukuisten eri valokuvaajien töitä. Mitään erityisen mieleenpainuvaa siellä ei ollut, mutta museon näyttelyt ovat kyllä aina käymisen arvoisia. Plussaa on myös se, että museoon harvemmin pitää jonottaa.

Olin etukäteen ladannut puhelimeeni JeFile-nimisen applikaation, jonka avulla saattoi varata tarkan vierailuajan Notre Damen katedraalin kellotorneihin. Ihan huippuhyvä idea, sillä usein torneihin on saanut jonottaa jopa tunnin. Applikaatioon ilmestyy aamulla aikaisin vapaita aikoja kyseiselle päivälle ja niistä voi napata itselleen sopivan. Applikaatio lähettelee muistutuksia, kun oma aika on lähestymässä. Kun oma aikaslotti sitten oli käsillä, piti siirtyä turvatarkastusjonoon ja siitä lipputiskille. Kaiken kaikkiaan erittäin tervetullut ja näppärä uudistus. Ja näköalat kellotorneistahan ovat aivan fantastiset yli kaupungin!

Tammikuussa pääsin ihastelemaan vintage-autojen paraatia Concorden aukiolla ja tällä kertaa menin katsomaan vanhojen autojen kokoontumisajoja Château de Vincennes -linnan liepeille. Tapahtuma oli tammikuista pienimuotoisempi, mutta kymmenittäin autokaunottaria oli kuitenkin näytillä tälläkin kertaa. Kuten tammikuussakin myös tällä kertaa keli oli surkea; taivaalta tuhersi tihkua ja viileä tuuli meni luihin saakka.

Tällä kertaa sain Pariisiin pariksi päiväksi seuraksi siskoni, jonka kanssa kävin syömässä todella kivassa, japanilaisessa ravintolassa nimeltään Kushikatsu Bon. Suurin osa ravintolan istumapaikoista sijaitsi tiskin ympärillä niin, että pääsimme seuraamaan lähietäisyydeltä kokin työskentelyä. Ruoka oli herkullista, palvelu mukavaa ja tunnelma rento. Kahden tunnin aikana nenän eteen tuli toinen toistaan herkullisempia vartaita ja muita herkkuja, joita dipattiin erilaisiin kastikkeisiin. Suosittelen.

Olin liikkeellä käsimatkatavaroilla, joten shoppailulle ei onneksi ollut juuri mahdollisuuksia – paitsi että kyllä sinne laukkuun silti yksi uusi kirja sujahti…

Seuraava reissuni on kesäkuussa, jolloin tarkoituksenani oli lähteä Pariisin kautta kiertämään junalla Loiren laaksoa, mutta Ranskan rautatieyhtiö SNCF:n kolmen kuukauden lakko on nyt torpedoimassa tätä ja näyttää siltä, että matkani kutistuu viikon reissuksi Pariisissa. Toivon kuitenkin, että sopu vielä syntyy ja pääsen tutkimaan Loirea kesällä.

Yhteenveto Pariisi-Lyon -matkastani

Olen ollut viikon verran jo kotona, mutta teen vielä pienen yhteenvedon reissusta. Matka oli kaikin puolin onnistunut, vaikka flunssa olikin läsnä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Kelit olivat sateiset, itse asiassa huonoimmat koskaan Ranskan-matkoillani, mutta kukapa Pariisiin nyt kelien takia menisikään! Isoissa kaupungeissa reissaamisen etuna on se, että sateisellakin kelillä löytyy tekemistä. Toisaalta sadekeleissä oli se hyvä puoli, etten koko ajan toohottanut ympäri kaupunkia, vaan maltoin tutkistella omia kulmiani huolellisemmin. Kameran muistikortille kertyi yli 1200 kuvaa, joten eivät ne kelitkään loppujen lopuksi ihan umpisurkeat olleet.

Lyon oli viehättävä kaupunki ja on kesällä varmasti vielä upeampi kun rantoja reunustavat plataanipuut loistavat vihreinä. En kuitenkaan näe itseni menevän Lyoniin uudestaan, sillä vaikka kivaa olikin ei minulle tullut pakottavaa tarvetta päästä takaisinkaan.

Pariisin-matkan kohokohtia oli ehdottomasti vanhojen autojen paraati Concorden aukiolla. Tämä tapahtuma olisi hauska nähdä uudestaan ja ilmeisesti se järjestetäänkin aina kahdesti vuodessa. Tulevan kesän kulkueen ajankohtaa ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta koska olen ensi kesänä Pariisissa vain muutaman päivän, en usko että tapahtuma osuu kohdalleni. Ehkä vielä joskus!

IMG_1832

Pariisin juutalaiskortteleita

Hotellivalinnat olivat onnistuneet: Pariisissa ekoina päivinä tuttu, siisti ja asiallinen Ibis Gare de Lyon Ledru Rollin ja Lyonissa Mercure Beaux-Arts, joka osoittautui oikein hyväksi hotelliksi. Erityisesti talvella matkustaessa on mukavaa, että huoneessa on vedenkeitin, niin saa keitettyä iltateet kun kohmeisena saapuu pitkän päivän jälkeen hotellille. Ibiksessä vedenkeitintä ei ollut, mutta Mercuresta se löytyi. Pariisin Airbnb-kämpässä viihdyin hyvin. Ensinnäkin sen sijainti oli aivan huippu Marais’n reunalla ja toisekseen talo oli niin hiljainen, että nukuin siellä kuin tukki. Ainoa miinuspuoli oli alkuperäinen puulattia, joka oli täysin hajoamispisteessä ja josta olisi helposti voinut saada tikkuja jalkapohjiin. En koskaan tavannut vuokraisäntääni, mutta asuntoon pääseminen oli järjestetty näppärästi. Viesteihin vuokraisäntä vastasi joskus hyvin hitaasti, joskus nopeammin – tämä hieman ärsytti myös. Kaiken kaikkiaan voisin valita kyseisen asunnon uudestaankin. Marais ja erityisesti sen pohjoispuoli on kyllä edelleen ehdoton suosikkialueeni Pariisissa.

Summa summarum, reissu oli onnistunut! Seuraavan kerran pakkaan matkalaukun pääsiäiseksi.

lyon-27

Chez Julien, Pariisi

lyon-61

Marais, Pariisi

Vintage-autoja ja tulviva Seine

Viimeiset lomapäivät ovat sujuneet mainiosti, vaikka Pariisin taivas on ollut pääasiassa harmaa ja sumppuinen tätä aurinkoista maanantaipäivää lukuun ottamatta. Museosuorituksiini ovat kuuluneet Picasso-museo, Pop Art -näyttely Musée Maillol’ssa ja Women House -näyttely Monnaie de Paris’ssa. Näistä erityisen hieno oli Women House -näyttely, joka esitteli naistaitelijoiden teoksia aiheena naisen asema ja suhde kotiin. Työt olivat puhuttelevia ja toivat itselleni taas kiitollisen olon omasta elämästäni. Olin erityisen innoissani nähdessäni yhdessä näyttelysalissa Louise Bourgeoisin ison ja näyttävän Spider-teoksen.

Lauantaina huomasin Twitteristä, että seuraavana päivänä Pariisin läpi kulkisi vanhojen autojen paraati, joka saapuisi Concorden aukiolle klo 10.30. Ajattelin, että autot vain ajaisivat aukion läpi, mutta aukion ympäri ajelun lisäksi ne pysäköivät aukion laidoille ja keskelle, ja autoja pääsi ihastelemaan aivan lähietäisyydeltä. Osa kuskeista oli pukeutunut vanhan ajan tyyliin ja monen auton takakontista vedettiin esiin samppanjapullot, juustot ja patongit, joita sitten lähes karnevaalitunnelmissa nautittiin. Tapahtumassa oli mahtava fiilis, ihmiset hymyilivät ja kuskit vilkuttelivat autoistaan! Oli kylmä päivä, mutta viivyin aukiolla peräti kaksi tuntia autoja ihastellen. Olin asunnolle päin lähtiessäni todella kylmettynyt, mutta tapahtuma oli ehdottomasti pienen paleltumisen arvoinen! Mielelläni näkisin tämän tapahtuman joskus uudestaankin.

Aamupäivä tänään oli pilvinen, mutta ei onneksi sateinen, joten lähdin 13:een arrondissementiin kuvaamaan valtavia seinämuraaleja, mitä kerrostalojen ja rakennusten seiniin on maalattu. Siskoni vinkkasi nettisivusta, johon maalaukset oli merkitty ja sen avulla niistä taisin suurimman osan löytääkin. Iltapäivällä Pariisiin saapuikin sitten harvinainen vieras nimeltään aurinko! Upea sininen taivas ja lämmittävä aurinko saivat minut jatkamaan ulkona olemista ja menin kävelemään Seinen rantaan, jossa tulvavedet olivat pyyhkäisseet osan rantapenkereistä kokonaan näkymättömiin. Notre-Damen liepeillä alas rantaan kuitenkin pääsi ja otinkin siellä pitkään kuvia muutaman muun valokuvaajan seurassa. Vesi ulottui tosiaan penkan reunojen yli ja mielessäni toivoin, ettei muutama päivä sitten Seineen hukkunut naispoliisi ajelehtisi jalkojeni juureen…. Poliisiveneet ovat haravoineet Seineä joka päivä, mutta toistaiseksi poliisia ei ole löytynyt.

Huomenna on viimeinen kokonainen lomapäivä ja sen ajattelin viettää kahviloissa ja kirjakaupoissa notkuen. Tähän loppuun vielä muutama kuva sunnuntain vintage-autoista.

Museoita ja shoppailua sateisessa Pariisissa

Sain kuin sainkin yhteyden Airbnb-vuokraisäntääni ja pääsin vaivattomasti majoittautumaan todella kivaan kämppääni pohjois-Marais’ssa, Republique-aukion liepeillä. Asunto on vanhan talon kolmannessa kerroksessa ja näkymät ikkunasta ihanan pariisilaiset valkoisine rakennuksineen, takorautaparvekkeineen ja savupiippuineen. Näköalaakin oleellisempi seikka on se, että asunto on todella hiljainen ja olenkin nukkunut kuin tukki täällä. Rapussa ei vaikuta edes olevan kovin paljon asuinhuoneistoja, esimerkiksi seinänaapurissani on liikehuoneisto eikä myöskään ylä- tai alapuolelta kuulu minkäänlaisia asumisen ääniä. Olen aiempina talvina palellut pariisilaisasunnoissa, mutta tällä kertaa vilukissa pärjäilee sisällä t-paidassa. Ikkunoista toki vetää, mutta maahan saakka ulottuvat paksut verhot blokkaavat enimmät tuulenvireet ja asunnon oven eteen virittelin kylpyhuoneen matosta suojan, joka niinikään estää oven alta puhaltavan viileän ilmavirran.

Kelit ovat olleet kehnohkot, mutta kukapa Pariisin nyt säiden perässä tulisikaan. Olen viettänyt aikaa kuljeskellen ja valokuvaillen sen verran mitä säätila on sallinut, mutta muuten olen istuskellut kahviloissa, käynyt näyttelyissä ja museoissa ja tänään myös vähän shoppaillut. Eilen Pariisin yli pyyhälsi Eleanor-myrsky ja erityisesti aamulla myrskysi niin, ettei ulos ollut mitään menemistä. Päivällä tumma pilvimassa vyöryi kaupungin ylle, satoi kaatamalla puolisen tuntia, minkä jälkeen pilvet kaikkosivat kuin taikaiskusta ja taivas oli pari tuntia sininen kunnes taas pilvimassa vyöryi päälle ja hanat aukesivat. Tätä toistui iltaan saakka.

Piipahdin eilen kaupungintalolla Les Nuits Parisiennes -nimisessä ilmaisnäyttelyssä, joka esitteli kaupungin yöelämän historiaa videoiden, valokuvien, julisteiden, vaatteiden ja erilaisten tekstien avulla. Näyttely oli viihdyttävä ja muistiini jäivät sellaiset numerot, että Pariisissa on 150 yökerhoa ja 13 000 kahvilaa, ja vuoden 1900-alussa prostituoituja oli peräti 300 000!

Tänään menin käymään valokuvataiteen museossa, jossa tiesin olevan Marlene Dietrich -aiheisen näyttelyn. Mustavalkoiset kuvat aina niin coolista ja tyylikkäästä Marlenestä viehättivät minua kovasti. Ilahduin kovasti myös muista museon näyttelyistä. Face à face -niminen näyttely esitteli kiinalaisen Zhong Weixingin valokuvia toisista valokuvaajista. Salin paraatipaikalla oli iso kuva miehestä, joka kiinnitti heti huomioni. Kuvan alapuolella oli miehen nimi ja yllätyin kovasti sen olevan Arno Rafael Minkkinen. Asunnolle päästyäni googlailin ja opin, että kyseessä on amerikansuomalainen valokuvaaja. Pitääkin perehtyä hänen omaan tuotantoonsa. Toinen maininnan arvoinen näyttely oli Claude Mollardin Une anthropologie imaginaire. Mollard oli valokuvannut luonnon materiaaleja (kiviä, puita, sammalta jne) jotka muistuttivat joko eläimiä tai ihmisiä. Hauska näyttely sekin!

Koska sääennuste lupaili tällekin päivälle lähinnä vesisadetta, suuntasin heti aamulla kaupoille. Apteekit ovat Ranskassa runsaudensarvia, joista löytää kaikenlaista kivaa kosmetiikkaa ja luontaistuotetta, ja Pariisissa tunnetusti halvin apteekki on osoitteessa 26 Rue du Four sijaitseva Citypharma. Se on aina tupaten täynnä, joten paikalle kannattaa mennä heti aamulla, kuten minäkin tänään tein. Apteekista tarttui mukaan kaikenlaista ihonhoitotuotetta hyvään hintaan. Esimerkkinä Vichyn Idealia-voide, joka Suomessa maksaa 33 €, Pariisin muissa apteekeissa 24 € ja Citypharmassa 19 €. Sulo Vilén kiittää ja hamstraa!

Apteekista suuntasin klo 10 aukeavaan Shakespeare & Company -kirjakauppaan, jonne niin ikään on syytä rynniä heti aamulla. Tiistaina sinne jo yritin iltapäivällä, mutta kaupan ulkopuolella oli niin masentava jono, että käännyin silloin pois. Nyt pääsin sisään ensimmäisten joukossa ja kyllähän siellä aamullakin väkeä riitti. Mukaani tarttui kaksi kirjaa: George Orwellin Shooting an elephant ja David Lebovitzin L’appart. Kävin toki tervehtimässä myös kaupan yläkerrassa asuvaa kissaa.

Myöhemmin iltapäivällä osuin vahingossa Rue Pavéella sijaitsevaan uuteen kirjakauppaan La mouette rieuse, jonka olin taannoin jo bongannut Instagramista, mutta sittemmin autuaasti unohtanut. Kirjakaupan nettisivuilla sen kerrotaan olevan pikemminkin konseptikauppa, jossa järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Kauppa myy mm. ihania taidekirjoja, mutta myös kortteja, kalentereita ja kaikenlaista pikkutavaraa. Nappasin mukaan pari vihkoa, seinäkalenterin ja kaupan kangaskassin. Tähän kangaskassien ostamiseen pitää kyllä tulla loppu! Kotona niitä on jo ihan liikaa…

Huomennakin on museopäivä, sillä olen ostanut liput jo etukäteen Picasso-museoon sekä itselleni entuudestaan tuntemattomaan Musée Maillotiin, jossa menee Pop Art – Icons that matter -näyttely.

Reissulla on ollut vaivanani flunssa, johon olen parin kuukauden aikana sairastunut nyt jo kolmesti. Kuumeeton räkätauti muuttui ikäväksi yskäksi, mutta hain apteekista yskänlääkettä, joka tuntuu auttaneen. Olo onkin jo selvästi kohentunut kun olen saanut nukuttua kunnon yöunia täällä Pariisissa. Toivottavasti sama meno jatkuu.

En pysty jostain syystä iPadilla lisäämään kuviin tekstejä, joten mainittakoon tässä, että oheiset kuvat ovat tämän päivän näyttelyistä valokuvataiteen museossa. Alimpana kuva Arno Rafael Minkkisestä.

Kohti Lyonia

Pari päivää Pariisissa ovat sujuneet rattoisasti, kuten aina. Tulopäivänäni keskiviikkona oli pirullisen kylmää ja sateista, joten kovin paljon en viitsinyt kaupungilla pyöriä. Taputin itseäni selkään ja kiitin, etten lähtenyt matkaan kauniissa, mutta ohuessa villakangastakissa, vaan reippaasti toppatakissa. Tutussa La Favorite -ravintolassa syömäni myöhäisen lounaan jälkeen tulin jo hotellille ja aloin juonia seuraavaa päivää, mikä säätiedotuksen mukaan olisi kaunis ja aurinkoinen.

Singahdinkin heti aamulla liikkeelle ja lähdin valokuvailemaan Seinen rantaan. Nautin suunnattomasti aikaisen aamun hetkistä, jolloin pariisilaiset ovat suuntaamassa työpaikoilleen eikä muita turisteja vielä ole jaloissa pyörimässä häiriöksi asti. Valo auringonnousun aikaan on upea ja räpsin taas samat kuvat samoista paikoista kuten aina 😀 Päivä kului leppoisasti auringosta nauttien ja välillä kahviloissa pysähdellen. Piipahdin myös BnF-kirjaston valokuvanäyttelyssä, joka kantoi nimeä ”Paysages français” eli ranskalaisia maisemia vuosilta 1984-2017. Näyttely piti sisällään perinteisten maisemakuvien lisäksi kaupunkikuvia ja printtikuvien lisäksi esillä oli videotaidetta. Kokonaisuus käsitti kymmenien eri valokuvaajien töitä aina Robert Doisneausta suomalaiseen Elina Brotherukseen. Viihdyin ja tykkäsin!

Ensimmäiset lomapäivät olen ollut majoittautuneena tutussa Ibis Gare de Lyon Ledru Rollin -hotellissa. Hotelli sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Gare de Lyonin rautatieasemalta, josta junani Lyoniin lähtee ja samalta asemalta pääsee eri metrolinjoja pitkin nopeasti ihan ydinkeskustaan. Sijainti on siis mainio, vaikkei ympäristö muuten kovin kiinnostava olekaan. Huone on siisti ja hiljainen, sänky hyvä ja pistorasioita löytyy riittävästi, joten mitään moitteen sanaa en voi hotellista sanoa. Yö maksaa noin 90 euroa, joten hinta-laatusuhde on erinomainen.

Seuraavat kuulumiset tulevat sitten Lyonista.