Yhteenveto Pariisi-Lyon -matkastani

Olen ollut viikon verran jo kotona, mutta teen vielä pienen yhteenvedon reissusta. Matka oli kaikin puolin onnistunut, vaikka flunssa olikin läsnä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Kelit olivat sateiset, itse asiassa huonoimmat koskaan Ranskan-matkoillani, mutta kukapa Pariisiin nyt kelien takia menisikään! Isoissa kaupungeissa reissaamisen etuna on se, että sateisellakin kelillä löytyy tekemistä. Toisaalta sadekeleissä oli se hyvä puoli, etten koko ajan toohottanut ympäri kaupunkia, vaan maltoin tutkistella omia kulmiani huolellisemmin. Kameran muistikortille kertyi yli 1200 kuvaa, joten eivät ne kelitkään loppujen lopuksi ihan umpisurkeat olleet.

Lyon oli viehättävä kaupunki ja on kesällä varmasti vielä upeampi kun rantoja reunustavat plataanipuut loistavat vihreinä. En kuitenkaan näe itseni menevän Lyoniin uudestaan, sillä vaikka kivaa olikin ei minulle tullut pakottavaa tarvetta päästä takaisinkaan.

Pariisin-matkan kohokohtia oli ehdottomasti vanhojen autojen paraati Concorden aukiolla. Tämä tapahtuma olisi hauska nähdä uudestaan ja ilmeisesti se järjestetäänkin aina kahdesti vuodessa. Tulevan kesän kulkueen ajankohtaa ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta koska olen ensi kesänä Pariisissa vain muutaman päivän, en usko että tapahtuma osuu kohdalleni. Ehkä vielä joskus!

IMG_1832

Pariisin juutalaiskortteleita

Hotellivalinnat olivat onnistuneet: Pariisissa ekoina päivinä tuttu, siisti ja asiallinen Ibis Gare de Lyon Ledru Rollin ja Lyonissa Mercure Beaux-Arts, joka osoittautui oikein hyväksi hotelliksi. Erityisesti talvella matkustaessa on mukavaa, että huoneessa on vedenkeitin, niin saa keitettyä iltateet kun kohmeisena saapuu pitkän päivän jälkeen hotellille. Ibiksessä vedenkeitintä ei ollut, mutta Mercuresta se löytyi. Pariisin Airbnb-kämpässä viihdyin hyvin. Ensinnäkin sen sijainti oli aivan huippu Marais’n reunalla ja toisekseen talo oli niin hiljainen, että nukuin siellä kuin tukki. Ainoa miinuspuoli oli alkuperäinen puulattia, joka oli täysin hajoamispisteessä ja josta olisi helposti voinut saada tikkuja jalkapohjiin. En koskaan tavannut vuokraisäntääni, mutta asuntoon pääseminen oli järjestetty näppärästi. Viesteihin vuokraisäntä vastasi joskus hyvin hitaasti, joskus nopeammin – tämä hieman ärsytti myös. Kaiken kaikkiaan voisin valita kyseisen asunnon uudestaankin. Marais ja erityisesti sen pohjoispuoli on kyllä edelleen ehdoton suosikkialueeni Pariisissa.

Summa summarum, reissu oli onnistunut! Seuraavan kerran pakkaan matkalaukun pääsiäiseksi.

lyon-27

Chez Julien, Pariisi

lyon-61

Marais, Pariisi

Mainokset

Vintage-autoja ja tulviva Seine

Viimeiset lomapäivät ovat sujuneet mainiosti, vaikka Pariisin taivas on ollut pääasiassa harmaa ja sumppuinen tätä aurinkoista maanantaipäivää lukuun ottamatta. Museosuorituksiini ovat kuuluneet Picasso-museo, Pop Art -näyttely Musée Maillol’ssa ja Women House -näyttely Monnaie de Paris’ssa. Näistä erityisen hieno oli Women House -näyttely, joka esitteli naistaitelijoiden teoksia aiheena naisen asema ja suhde kotiin. Työt olivat puhuttelevia ja toivat itselleni taas kiitollisen olon omasta elämästäni. Olin erityisen innoissani nähdessäni yhdessä näyttelysalissa Louise Bourgeoisin ison ja näyttävän Spider-teoksen.

Lauantaina huomasin Twitteristä, että seuraavana päivänä Pariisin läpi kulkisi vanhojen autojen paraati, joka saapuisi Concorden aukiolle klo 10.30. Ajattelin, että autot vain ajaisivat aukion läpi, mutta aukion ympäri ajelun lisäksi ne pysäköivät aukion laidoille ja keskelle, ja autoja pääsi ihastelemaan aivan lähietäisyydeltä. Osa kuskeista oli pukeutunut vanhan ajan tyyliin ja monen auton takakontista vedettiin esiin samppanjapullot, juustot ja patongit, joita sitten lähes karnevaalitunnelmissa nautittiin. Tapahtumassa oli mahtava fiilis, ihmiset hymyilivät ja kuskit vilkuttelivat autoistaan! Oli kylmä päivä, mutta viivyin aukiolla peräti kaksi tuntia autoja ihastellen. Olin asunnolle päin lähtiessäni todella kylmettynyt, mutta tapahtuma oli ehdottomasti pienen paleltumisen arvoinen! Mielelläni näkisin tämän tapahtuman joskus uudestaankin.

Aamupäivä tänään oli pilvinen, mutta ei onneksi sateinen, joten lähdin 13:een arrondissementiin kuvaamaan valtavia seinämuraaleja, mitä kerrostalojen ja rakennusten seiniin on maalattu. Siskoni vinkkasi nettisivusta, johon maalaukset oli merkitty ja sen avulla niistä taisin suurimman osan löytääkin. Iltapäivällä Pariisiin saapuikin sitten harvinainen vieras nimeltään aurinko! Upea sininen taivas ja lämmittävä aurinko saivat minut jatkamaan ulkona olemista ja menin kävelemään Seinen rantaan, jossa tulvavedet olivat pyyhkäisseet osan rantapenkereistä kokonaan näkymättömiin. Notre-Damen liepeillä alas rantaan kuitenkin pääsi ja otinkin siellä pitkään kuvia muutaman muun valokuvaajan seurassa. Vesi ulottui tosiaan penkan reunojen yli ja mielessäni toivoin, ettei muutama päivä sitten Seineen hukkunut naispoliisi ajelehtisi jalkojeni juureen…. Poliisiveneet ovat haravoineet Seineä joka päivä, mutta toistaiseksi poliisia ei ole löytynyt.

Huomenna on viimeinen kokonainen lomapäivä ja sen ajattelin viettää kahviloissa ja kirjakaupoissa notkuen. Tähän loppuun vielä muutama kuva sunnuntain vintage-autoista.

Museoita ja shoppailua sateisessa Pariisissa

Sain kuin sainkin yhteyden Airbnb-vuokraisäntääni ja pääsin vaivattomasti majoittautumaan todella kivaan kämppääni pohjois-Marais’ssa, Republique-aukion liepeillä. Asunto on vanhan talon kolmannessa kerroksessa ja näkymät ikkunasta ihanan pariisilaiset valkoisine rakennuksineen, takorautaparvekkeineen ja savupiippuineen. Näköalaakin oleellisempi seikka on se, että asunto on todella hiljainen ja olenkin nukkunut kuin tukki täällä. Rapussa ei vaikuta edes olevan kovin paljon asuinhuoneistoja, esimerkiksi seinänaapurissani on liikehuoneisto eikä myöskään ylä- tai alapuolelta kuulu minkäänlaisia asumisen ääniä. Olen aiempina talvina palellut pariisilaisasunnoissa, mutta tällä kertaa vilukissa pärjäilee sisällä t-paidassa. Ikkunoista toki vetää, mutta maahan saakka ulottuvat paksut verhot blokkaavat enimmät tuulenvireet ja asunnon oven eteen virittelin kylpyhuoneen matosta suojan, joka niinikään estää oven alta puhaltavan viileän ilmavirran.

Kelit ovat olleet kehnohkot, mutta kukapa Pariisin nyt säiden perässä tulisikaan. Olen viettänyt aikaa kuljeskellen ja valokuvaillen sen verran mitä säätila on sallinut, mutta muuten olen istuskellut kahviloissa, käynyt näyttelyissä ja museoissa ja tänään myös vähän shoppaillut. Eilen Pariisin yli pyyhälsi Eleanor-myrsky ja erityisesti aamulla myrskysi niin, ettei ulos ollut mitään menemistä. Päivällä tumma pilvimassa vyöryi kaupungin ylle, satoi kaatamalla puolisen tuntia, minkä jälkeen pilvet kaikkosivat kuin taikaiskusta ja taivas oli pari tuntia sininen kunnes taas pilvimassa vyöryi päälle ja hanat aukesivat. Tätä toistui iltaan saakka.

Piipahdin eilen kaupungintalolla Les Nuits Parisiennes -nimisessä ilmaisnäyttelyssä, joka esitteli kaupungin yöelämän historiaa videoiden, valokuvien, julisteiden, vaatteiden ja erilaisten tekstien avulla. Näyttely oli viihdyttävä ja muistiini jäivät sellaiset numerot, että Pariisissa on 150 yökerhoa ja 13 000 kahvilaa, ja vuoden 1900-alussa prostituoituja oli peräti 300 000!

Tänään menin käymään valokuvataiteen museossa, jossa tiesin olevan Marlene Dietrich -aiheisen näyttelyn. Mustavalkoiset kuvat aina niin coolista ja tyylikkäästä Marlenestä viehättivät minua kovasti. Ilahduin kovasti myös muista museon näyttelyistä. Face à face -niminen näyttely esitteli kiinalaisen Zhong Weixingin valokuvia toisista valokuvaajista. Salin paraatipaikalla oli iso kuva miehestä, joka kiinnitti heti huomioni. Kuvan alapuolella oli miehen nimi ja yllätyin kovasti sen olevan Arno Rafael Minkkinen. Asunnolle päästyäni googlailin ja opin, että kyseessä on amerikansuomalainen valokuvaaja. Pitääkin perehtyä hänen omaan tuotantoonsa. Toinen maininnan arvoinen näyttely oli Claude Mollardin Une anthropologie imaginaire. Mollard oli valokuvannut luonnon materiaaleja (kiviä, puita, sammalta jne) jotka muistuttivat joko eläimiä tai ihmisiä. Hauska näyttely sekin!

Koska sääennuste lupaili tällekin päivälle lähinnä vesisadetta, suuntasin heti aamulla kaupoille. Apteekit ovat Ranskassa runsaudensarvia, joista löytää kaikenlaista kivaa kosmetiikkaa ja luontaistuotetta, ja Pariisissa tunnetusti halvin apteekki on osoitteessa 26 Rue du Four sijaitseva Citypharma. Se on aina tupaten täynnä, joten paikalle kannattaa mennä heti aamulla, kuten minäkin tänään tein. Apteekista tarttui mukaan kaikenlaista ihonhoitotuotetta hyvään hintaan. Esimerkkinä Vichyn Idealia-voide, joka Suomessa maksaa 33 €, Pariisin muissa apteekeissa 24 € ja Citypharmassa 19 €. Sulo Vilén kiittää ja hamstraa!

Apteekista suuntasin klo 10 aukeavaan Shakespeare & Company -kirjakauppaan, jonne niin ikään on syytä rynniä heti aamulla. Tiistaina sinne jo yritin iltapäivällä, mutta kaupan ulkopuolella oli niin masentava jono, että käännyin silloin pois. Nyt pääsin sisään ensimmäisten joukossa ja kyllähän siellä aamullakin väkeä riitti. Mukaani tarttui kaksi kirjaa: George Orwellin Shooting an elephant ja David Lebovitzin L’appart. Kävin toki tervehtimässä myös kaupan yläkerrassa asuvaa kissaa.

Myöhemmin iltapäivällä osuin vahingossa Rue Pavéella sijaitsevaan uuteen kirjakauppaan La mouette rieuse, jonka olin taannoin jo bongannut Instagramista, mutta sittemmin autuaasti unohtanut. Kirjakaupan nettisivuilla sen kerrotaan olevan pikemminkin konseptikauppa, jossa järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Kauppa myy mm. ihania taidekirjoja, mutta myös kortteja, kalentereita ja kaikenlaista pikkutavaraa. Nappasin mukaan pari vihkoa, seinäkalenterin ja kaupan kangaskassin. Tähän kangaskassien ostamiseen pitää kyllä tulla loppu! Kotona niitä on jo ihan liikaa…

Huomennakin on museopäivä, sillä olen ostanut liput jo etukäteen Picasso-museoon sekä itselleni entuudestaan tuntemattomaan Musée Maillotiin, jossa menee Pop Art – Icons that matter -näyttely.

Reissulla on ollut vaivanani flunssa, johon olen parin kuukauden aikana sairastunut nyt jo kolmesti. Kuumeeton räkätauti muuttui ikäväksi yskäksi, mutta hain apteekista yskänlääkettä, joka tuntuu auttaneen. Olo onkin jo selvästi kohentunut kun olen saanut nukuttua kunnon yöunia täällä Pariisissa. Toivottavasti sama meno jatkuu.

En pysty jostain syystä iPadilla lisäämään kuviin tekstejä, joten mainittakoon tässä, että oheiset kuvat ovat tämän päivän näyttelyistä valokuvataiteen museossa. Alimpana kuva Arno Rafael Minkkisestä.

Kohti Lyonia

Pari päivää Pariisissa ovat sujuneet rattoisasti, kuten aina. Tulopäivänäni keskiviikkona oli pirullisen kylmää ja sateista, joten kovin paljon en viitsinyt kaupungilla pyöriä. Taputin itseäni selkään ja kiitin, etten lähtenyt matkaan kauniissa, mutta ohuessa villakangastakissa, vaan reippaasti toppatakissa. Tutussa La Favorite -ravintolassa syömäni myöhäisen lounaan jälkeen tulin jo hotellille ja aloin juonia seuraavaa päivää, mikä säätiedotuksen mukaan olisi kaunis ja aurinkoinen.

Singahdinkin heti aamulla liikkeelle ja lähdin valokuvailemaan Seinen rantaan. Nautin suunnattomasti aikaisen aamun hetkistä, jolloin pariisilaiset ovat suuntaamassa työpaikoilleen eikä muita turisteja vielä ole jaloissa pyörimässä häiriöksi asti. Valo auringonnousun aikaan on upea ja räpsin taas samat kuvat samoista paikoista kuten aina 😀 Päivä kului leppoisasti auringosta nauttien ja välillä kahviloissa pysähdellen. Piipahdin myös BnF-kirjaston valokuvanäyttelyssä, joka kantoi nimeä ”Paysages français” eli ranskalaisia maisemia vuosilta 1984-2017. Näyttely piti sisällään perinteisten maisemakuvien lisäksi kaupunkikuvia ja printtikuvien lisäksi esillä oli videotaidetta. Kokonaisuus käsitti kymmenien eri valokuvaajien töitä aina Robert Doisneausta suomalaiseen Elina Brotherukseen. Viihdyin ja tykkäsin!

Ensimmäiset lomapäivät olen ollut majoittautuneena tutussa Ibis Gare de Lyon Ledru Rollin -hotellissa. Hotelli sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Gare de Lyonin rautatieasemalta, josta junani Lyoniin lähtee ja samalta asemalta pääsee eri metrolinjoja pitkin nopeasti ihan ydinkeskustaan. Sijainti on siis mainio, vaikkei ympäristö muuten kovin kiinnostava olekaan. Huone on siisti ja hiljainen, sänky hyvä ja pistorasioita löytyy riittävästi, joten mitään moitteen sanaa en voi hotellista sanoa. Yö maksaa noin 90 euroa, joten hinta-laatusuhde on erinomainen.

Seuraavat kuulumiset tulevat sitten Lyonista.

Marraskuinen viikonloppu Pariisissa

Mikä piristäisi pimeää marraskuuta paremmin kuin pitkä viikonloppu Pariisissa? No ei varmaan mikään! Lähdin matkaan viime viikon keskiviikkona ja palasin kotiin sunnuntaina. Matkan ajoitukseen vaikutti se, että suomalaisyhtye Steve’n’Seagullsilla oli keikka Pariisissa torstaina ja halusin nähdä bändin ranskalaisyleisön edessä. Ajoitus oli muutenkin hyvä, sillä kaupungissa oli kohtuullisen vähän turisteja. Mukava oli myös huomata, että puut eivät marraskuun lopulla olleet ihan paljaat, vaan iloisen keltaiset lehdet värittivät vielä paikoitellen maisemaa.

Hotellikseni valikoitui tällä kertaa République-aukion välittömässä läheisyydessä sijainnut Le Général. Tykästyin kauniiseen ja rauhalliseen hotelliin kovasti ja kirjoitinkin siitä erikseen Pariisi-blogiini.

Ohjelmassani oli keikan lisäksi vierailu vastikään avatussa YSL-museossa ja Irving Pennin valokuvanäyttely Grand Palais’ssa. Poikkesin myös hotellini lähellä sijaitsevan Galerie Josephin Pop Art -näyttelyssä David Bowie -aiheisen mainosjulisteen inspiroimana.

syyspariisi

syyspariisi1

Steve’n’Seagulls esiintyi Parc de la Villettessä sijaitsevalla Cabaret Sauvage -klubilla. Punaisella sametilla vuorattu sirkustelttamainen klubi olisi vetänyt 1200 henkeä, mutta tällä kertaa keikkapaikka oli vain puolillaan. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä ranskalaisyleisö otti yhtyeen riehakkaasti vastaan ja yhtye itsekin oli iltaan tyytyväinen. Ulkomailla on kiva käydä klubikeikoilla, sillä vaikka jengi juokin alkoholia, niin kukaan ei muutu ääliöksi ja kanssaihmisiä ei tuupita eikä tönitä, kuten yleensä Suomessa tapahtuu. Myöskään se ei haittaa, että keikat tuntuvat alkavan ranskalaisklubeilla hyvin aikaisin. Olen aiemmin ollut Bataclanissa Robert Plantin keikalla, joka alkoi klo 20.20 ja tällä kertaa Steve’n’Seagulls nousi lavalle klo 20.30. Keski-ikäinen arvostaa 😀

Perjantai-illaksi olin ostanut lipun Yves Saint Laurentin kunniaksi avattuun museoon, joka sijaitsi Alma Marceau -metroaseman välittömässä läheisyydessä. Ensivaikutelma museosta oli ahdas. Se sijaitsi monessa kerroksessa, mutta huoneet olivat pieniä. Tilaa oli yritetty saada avaramman oloiseksi peileillä, mikä ei tietenkään auttanut tungokseen. Museossa oli esillä YSL:n piirroksia ja vaatteita, ja sinne oli rekonstruoitu taiteilijan työhuone. Yhdessä huoneessa esiteltiin videoilla YSL:n henkilökuntaa ja olipa museossa pienen pieni elokuvateatterikin, jolla esitettiin vartin mittainen filmi YSL:n vastikään edesmenneen puolison Pierre Bergén selostamana. Teatteriin ei mahtunut kuin parikymmentä henkeä kerrallaan ja ihmiset joutuivat jonottomaan sinne hankalasti portaikossa. En usko, että tästä museosta tulee kovin suurta hittiä, joten jatkossa näin pienet tilat ovat varmaan ihan riittävät. Vasta pari kuukautta auki olleessa museossa riittää kuitenkin vielä vierailijoita tungokseen saakka.

Grand Palais’n Irving Penn -näyttelyyn en ollut ostanut lippua etukäteen, mutta menin paikan päälle lauantaiaamuna klo 09.40 ja pääsin liputtomien jonoon ensimmäiseksi. Näyttely aukesi klo 10 ja pääsin ilokseni sisään heti lipun etukäteen ostaneiden jälkeen. Näyttely oli kahdessa kerroksessa ja ihan valtavan hieno. Irving Penn tuli tunnetuksi erityisesti Voguelle ottamistaan muotikuvista, joita olikin runsaasti esillä. Penn ei ollut kuitenkaan pelkästään muotikuvaaja, vaan hän otti persoonallisia kuvia sekä aikansa julkkiksista että tavallisista kadunmiehistä. Näyttelyn yksi huone oli omistettu kuville tupakantumpeista, mikä osoitti että hienoja kuvia voi ottaa hyvinkin arkisista aiheista.

Lauantaina ohjelmassani oli myös vierailu vanhaan oopperataloon sulkemisajan jälkeen. Ryhmässämme oli noin 30 henkilöä ja ryhmiä taisi olla yhteensä viisi. Ryhmät liikkuivat isossa oopperatalossa eri aikaan eri paikoissa, joten vierailu tosiaan tuntui eksklusiiviselta. Kierros kesti puolitoista tuntia ja opas oli mukava, mutta vähän turhan amerikkalaishenkinen vitseineen ja hassunhauskoine juttuineen… Kuuntelin opasta puolella korvalla ja irtauduin  porukasta vähän väliä valokuvaamaan jonnekin nurkan taakse 😀 Palais Garnier on kyllä upea talo ja oli hienoa nähdä se ilman valtavia turistilaumoja. Normaali sisäänpääsy rakennukseen maksaa 12 euroa ja tällainen sulkemisajan jälkeinen kierros 19 euroa, joten hintaero ei ole suuri.

palais garnier

Palais Garnier

paris11-15

Palais Garnier

Pariisi tarjosi marraskuun lopulla kaikenlaisia kelejä. Keskiviikkona ja torstaina iltapäivälämpötilat kohosivat kuuteentoista asteeseen, kun taas lauantai- ja sunnuntaiaamuina lämpötila nousi vain vaivoin plussan puolelle. Taivaalla näkyi välillä aurinko, välillä sadepilvet. Kännykän askelmittari näytti 23 000-34 000 askelta päivittäin, joten eipä ihme että jalkoja särki vielä maanantainakin Helsingissä 😃

Koska olin liikkeellä käsimatkatavaroilla, jätin shoppailut minimiin ja nappasin mukaan vain kaksi villapuseroa Uniqlosta (perinteiseen tyyliin sovittamatta) sekä kaksi matkaopasta Lyoniin. Niin, paluu Ranskaan onkin jo kuukauden kuluttua, jolloin vietän ensin kaksi päivää Pariisissa, sitten neljä Lyonissa ja lopuksi vielä viikon Pariisissa. Kotiinpaluu Pariisista ei siis tällä kertaa edes ahdistanut, kun tiesin että seuraava reissu on jo ihan lähellä…

joulukuusi

Galeries Lafayetten spektaakkelimainen joulukuusi

 

Pariisista hyvää perjantaita ja kansallispäivää

Loma Pariisissa on sujunut suunnitelmien mukaan. Ohjelmassani on ollut museoita, näyttelyitä, valokuvaamista, kahviloissa notkumista, vähän shoppailua ja liikaa kävelemistä. Airbnb-asuntoni on osoittatunut kivaksi ja hiljaiseksi, ja olenkin nukkunut täällä paremmin kuin viikkoihin. Valiettavasti asunto tosiaan sijaitsee seitsemännessä arrondissementissa, joka ei ole kovin kiinnostavaa aluetta. Amerikkalaisturistit pyörivät jaloissa eikä täällä ole kovin paljon kivoja kahviloita tai ravintoloita. Minulla on ollut koko ajan vahva fiilis, että asun ihan väärässä paikassa. Uskon siis, että seuraavan kerran siirryn asumaan taas Seinen oikealle rannalle kolmanteen tai neljänteen arrondissementiin.

Invalides


Joka päivä on ollut syytä pitää sateenvarjoa mukana. Lämmintä on ollut, mutta välillä on sataa tihutellut, joskin aurinkokin on näyttäytynyt päivittäin. Sunnuntaina iltapäivällä kävin Centre Pompidoussa katsomassa fantastisen David Hockneyn näyttelyn ja sieltä palatessani asunnolle alkoi ripotella vettä. Meni puolisen tuntia ja taivas aukeni, alkoi julmetun kova ukkonen ja kaatosade, mutta tässä vaiheessa olin onneksi jo sisätiloissa. Seuraavana päivänä sain lukea, että vettä oli tullut yhden tunnin aikana saman verran kuin yleensä yhdessä kuukaudessa. 15 metroasemaa oli jouduttu sulkemaan ja kadut lainehtivat. Sade jatkui todella kovana vielä maanantaiaamun ja vielä tiistaina vesivahinkoja siivottiin Les Halles -kauppakeskuksen pohjakerroksen liikkeissä. Poikkeuksellinen rankkasade oli aiheuttanut myös sähkövikoja ja keskiviikkona eräässäkin vaatekaupassa hyväksyttiin vain käteinen, koska maksupäätteet olivat poissa toiminnasta. 

Rue Cler


Hockneyn näyttelyn lisäksi olen käynyt mm. Ed Van Der Elskenin valokuvanäyttelyssä Jeu de Paumessa, Hockneyn näyttelyn kanssa samaan aikaan olleessa Walker Evansin näyttelyssä Centre Pompidoussa, Steve McQueen Style ja Pin-Up -näyttelyissä kahdessa Marais’n galleriassa, Musee de l’Orangeriessa, missä oli esillä todella upea kokoelma mm. Matissea, Picassoa, Gauguinia, Renoiria ja Modiglinia, Medusa-nimisessä korunäyttelyssä sekä Imagine Van Gogh -näyttelyssä. Van Gogh -näyttely oli erityisen hauska. Suureen ja korkeaan näyttelytilaan oli aseteltu valtavia kankaita, joille heijastettiin Van Goghin töitä – välillä kokonaisia töitä, välillä yksityiskohtia. Teokset vaihtuivat ja liikkuivat ja tätä säesti upea klassinen musiikki. Yleisö seisoi, käveli kankaiden välissä, istuskeli tuoleilla tai lattialla. Se oli todella hauska ja rentouttava kokemus! 

​​
Pariisi on tietysti ollut upea, kuten aina. Vaikka olenkin jo oppinut löytämään täältä rauhalliset suosikkipaikkani, on täällä tähän aikaan vuodesta joka tapauksessa aivan tolkuton määrä turisteja. Se on tietysti hyvä asia Pariisille, mutta itse hieman kärvistelen asian kanssa. Nyt onkin sellainen fiilis, että aion jatkossa vältellä keskikesää Pariisissa, ellei ole jotain erityistä syytä tulla tänne juuri silloin.

Samaan aikaan kaupunkiin sattui myös Yhdysvaltojen presidentti Trump. Koska asun lähellä Invalidesia ja Eiffel-tornia, jotka molemmat olivat eilen presidentin vierailulistalla, arvelin lähikaduilla olevan melkoista hässäkkää. Ja oikeassa olin. Kun olin aikeissa lähteä Van Gogh -näyttelyyn, en päässyt paria korttelia edemmäs, kun vastassa olivat jo aidat, poliisiautoja joka paikassa ja valtava määrä poliiseja mihin tahansa katsoikin. Kyselin poliisilta metrotilannetta ja Invalidesin metro oli kuulemma suljettu. Tein nopeasti suunnitelma B:n, kipitin Seinen toiselle rannalle, hyppäsin sieltä metroon ja suuntasin näyttelyyn toista reittiä. Tänään perjantaina on tiedossa Ranskan kansallispäivän juhlallisuudet, joihin Trump niinikään osallistuu, joten liikennekatkoksia on taas odotettavissa. Itse tosin menen vain kuvaamaan hävittäjien ylilennon aamupäivällä ja siirryn sitten väljemmille vesille.

Loman loppu häämöttää…. 

Pari sanaa Annecysta ja Guns N’ Rosesista

Tykästyin kovasti Grenobleen ja hieman vastentahtoisesti lähdin sieltä kohti Annecya. Olin kuitenkin kuullut kaikilta pelkkää ylistystä Annecysta, joten luottavaisin mielin hyppäsin junaan. Matka kesti pari tuntia ja Annecyn asemalta oli lyhyt kävelymatka hotelliini, joka oli Mercure Centre. Olin unohtanut, että kyseessä oli neljän tähden hotelli ja olin unohtanut myös sen, että olin hövelillä päällä varannut itselleni privilege-huoneen – mukavaa! Iso huone olikin oikein miellyttävä puhumattakaan parvekkeen kivasta näköalasta vuorelle. En malttanut kuitenkaan jäädä nautiskelemaan huoneestani, vaan lähdin saman tien tutustumaan kaupunkiin. Kieltämättä todella kaunis se olikin, mutta turisteja oli niin paljon, että ärsyynnyin välittömästi. Kuviakaan ei voinut ottaa ilman, että joku olisi koko ajan kävellyt edestä. Ja kuvattavaa kaupungissa kyllä olisi ollut, sillä sen kiemurtelevat kujat ja kanavat tarjosivat paljon silmänruokaa. Lähdinkin vähän väljemmille vesille eli kävelemään järven rantaa kaupungista pois päin. Taustalla kohoavat vuoret, turkoosinsininen vesi ja kauniit veneet olivat mukavaa katseltavaa, vaikka ihmisiä kyllä riitti rannoillakin. Päätinkin, että lähden seuraavana aamuna ripeästi liikkeelle ja lähden kuvaamaan kaupunkia ennen kuin muut turistit valtaavat sen. 

Annecyn vanhakaupunki

Annecy-järvi


Aamulla lähdinkin jo ennen kahdeksaa vanhaankaupunkiin, mutta ei onnistunut valokuvailu tälläkään kertaa autioilla kujilla, sillä joka puolella oli torikauppiaita ja pakettiautoja, joista kauppiaat nostivat tavaroitaan esille. Eipä silti, oli kivaa kierrellä ja tutkia kaikkia ihania herkkuja mitä tarjolla oli. Ja kyllä niitä kuviakin sitten sain räpsittyä. 

Annecy ei kuitenkaan tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta ja ihan tyytyväisenä hyppäsin taas junaan ja lähdin Pariisia kohti. Saavuin Pariisiin klo 16.30, heitin kamat hotellille, kävin syömässä ja pian sen jälkeen sainkin jo lähteä kohti Stade de Francen keikkapaikkaa, jossa Guns N’ Rosesin oli määrä aloittaa keikkansa yllättäen jo klo 20.00. RER D – juna vei minut näppärästi perille ja turvatarkastuksetkin sujuivat nopeasti. Olin istumapaikallani n. klo 19.45 ja klo 20.08 alkoi konsertti. Näin bändin edellisen kerran 26 vuotta sitten Helsingin jäähallissa ja se keikka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Nyt tarjolla oli takuuvarma, viihdyttävä ja erinomainen keikka, mutta mitään vaaran tunnetta bändissä, jonka jäsenet ovat yli 50-vuotiaita ja raitistuneita, ei tietenkään enää ole. Stade de France vetää 80 000 hengen verran katsojia ja paikkani oli takakaarteessa, joten seurasin keikkaa lähinnä screeneiltä. Lähdin pois encoreitten aikana, sillä halusin varmistaa paikkani RER-junasta, mutta kotiinpääsy ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Junaa odotellessani tuli kuulutus jostain ongelmatilanteesta ja ilmoitus, että junaa ei tule. Lähdin seuraamaan kohtalotovereita ja toivoin, että joku tietäisi metroaseman ja lähes puolen tunnin haahuilun jälkeen se vihdoin löytyikin. Se ei vain valitettavasti ollut keikkapaikkaa lähinnä oleva asema ja kun metro saapui asemalle, muistutti se lähinnä täpötäyttä sillipurkkia. En hypännyt ensimmäiseen metroon, mutta koska toinenkin oli ihan yhtä täynnä, ajattelin että ”sekaan vaan!” Mitään känniääliöitä ei joukossa onneksi ollut, joten hikinen metromatka sujui siedettävästi. Pääsin metrolla Saint-Lazaren asemalle, josta vaihdoin Gare de Lyonille menevään metroon. Hotellilla olin noin puolitoista tuntia keikkapaikalta lähdettyäni. 

Hyvin nukutun yön jälkeen tein kävelylenkin, kävin juomassa 6,5 euron (!) cappuccinon, hyppäsin taksiin ja saavuin Airbnb-kämpälleni seitsemänteen arrondissementiin. Alue ei ole suosikkejani Pariisissa, mutta asunto vaikutti etukäteen kivalta ja siltä se vaikuttaa myös paikan päällä. Se sijaitsee talon alimmassa kerroksessa ihan ulko-oven vieressä, joten saa nähdä kuinka paljon trafiikkia yön aikana on. Asuntoon ei onneksi paista aurinko ja ikkunoiden eteen saa luukut, joten elän toivossa viileistä yöunista. 

Pariisissa on tänään todella kuuma ja hiostava päivä, joten iltapäivän tunnit onkin hyvä viettää kämpällä lepuutellen ja pyykkiä pesten. Täytyy kuitenkin lähteä vielä myöhemmin nauttimaan ulkoilmasta, sillä huomiseksi luvataan jo sadekelejä.

Näköala huoneeni parvekkeelta


Annecyn tunnelmaa