Marraskuinen viikonloppu Pariisissa

Mikä piristäisi pimeää marraskuuta paremmin kuin pitkä viikonloppu Pariisissa? No ei varmaan mikään! Lähdin matkaan viime viikon keskiviikkona ja palasin kotiin sunnuntaina. Matkan ajoitukseen vaikutti se, että suomalaisyhtye Steve’n’Seagullsilla oli keikka Pariisissa torstaina ja halusin nähdä bändin ranskalaisyleisön edessä. Ajoitus oli muutenkin hyvä, sillä kaupungissa oli kohtuullisen vähän turisteja. Mukava oli myös huomata, että puut eivät marraskuun lopulla olleet ihan paljaat, vaan iloisen keltaiset lehdet värittivät vielä paikoitellen maisemaa.

Hotellikseni valikoitui tällä kertaa République-aukion välittömässä läheisyydessä sijainnut Le Général. Tykästyin kauniiseen ja rauhalliseen hotelliin kovasti ja kirjoitinkin siitä erikseen Pariisi-blogiini.

Ohjelmassani oli keikan lisäksi vierailu vastikään avatussa YSL-museossa ja Irving Pennin valokuvanäyttely Grand Palais’ssa. Poikkesin myös hotellini lähellä sijaitsevan Galerie Josephin Pop Art -näyttelyssä David Bowie -aiheisen mainosjulisteen inspiroimana.

syyspariisi

syyspariisi1

Steve’n’Seagulls esiintyi Parc de la Villettessä sijaitsevalla Cabaret Sauvage -klubilla. Punaisella sametilla vuorattu sirkustelttamainen klubi olisi vetänyt 1200 henkeä, mutta tällä kertaa keikkapaikka oli vain puolillaan. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä ranskalaisyleisö otti yhtyeen riehakkaasti vastaan ja yhtye itsekin oli iltaan tyytyväinen. Ulkomailla on kiva käydä klubikeikoilla, sillä vaikka jengi juokin alkoholia, niin kukaan ei muutu ääliöksi ja kanssaihmisiä ei tuupita eikä tönitä, kuten yleensä Suomessa tapahtuu. Myöskään se ei haittaa, että keikat tuntuvat alkavan ranskalaisklubeilla hyvin aikaisin. Olen aiemmin ollut Bataclanissa Robert Plantin keikalla, joka alkoi klo 20.20 ja tällä kertaa Steve’n’Seagulls nousi lavalle klo 20.30. Keski-ikäinen arvostaa 😀

Perjantai-illaksi olin ostanut lipun Yves Saint Laurentin kunniaksi avattuun museoon, joka sijaitsi Alma Marceau -metroaseman välittömässä läheisyydessä. Ensivaikutelma museosta oli ahdas. Se sijaitsi monessa kerroksessa, mutta huoneet olivat pieniä. Tilaa oli yritetty saada avaramman oloiseksi peileillä, mikä ei tietenkään auttanut tungokseen. Museossa oli esillä YSL:n piirroksia ja vaatteita, ja sinne oli rekonstruoitu taiteilijan työhuone. Yhdessä huoneessa esiteltiin videoilla YSL:n henkilökuntaa ja olipa museossa pienen pieni elokuvateatterikin, jolla esitettiin vartin mittainen filmi YSL:n vastikään edesmenneen puolison Pierre Bergén selostamana. Teatteriin ei mahtunut kuin parikymmentä henkeä kerrallaan ja ihmiset joutuivat jonottomaan sinne hankalasti portaikossa. En usko, että tästä museosta tulee kovin suurta hittiä, joten jatkossa näin pienet tilat ovat varmaan ihan riittävät. Vasta pari kuukautta auki olleessa museossa riittää kuitenkin vielä vierailijoita tungokseen saakka.

Grand Palais’n Irving Penn -näyttelyyn en ollut ostanut lippua etukäteen, mutta menin paikan päälle lauantaiaamuna klo 09.40 ja pääsin liputtomien jonoon ensimmäiseksi. Näyttely aukesi klo 10 ja pääsin ilokseni sisään heti lipun etukäteen ostaneiden jälkeen. Näyttely oli kahdessa kerroksessa ja ihan valtavan hieno. Irving Penn tuli tunnetuksi erityisesti Voguelle ottamistaan muotikuvista, joita olikin runsaasti esillä. Penn ei ollut kuitenkaan pelkästään muotikuvaaja, vaan hän otti persoonallisia kuvia sekä aikansa julkkiksista että tavallisista kadunmiehistä. Näyttelyn yksi huone oli omistettu kuville tupakantumpeista, mikä osoitti että hienoja kuvia voi ottaa hyvinkin arkisista aiheista.

Lauantaina ohjelmassani oli myös vierailu vanhaan oopperataloon sulkemisajan jälkeen. Ryhmässämme oli noin 30 henkilöä ja ryhmiä taisi olla yhteensä viisi. Ryhmät liikkuivat isossa oopperatalossa eri aikaan eri paikoissa, joten vierailu tosiaan tuntui eksklusiiviselta. Kierros kesti puolitoista tuntia ja opas oli mukava, mutta vähän turhan amerikkalaishenkinen vitseineen ja hassunhauskoine juttuineen… Kuuntelin opasta puolella korvalla ja irtauduin  porukasta vähän väliä valokuvaamaan jonnekin nurkan taakse 😀 Palais Garnier on kyllä upea talo ja oli hienoa nähdä se ilman valtavia turistilaumoja. Normaali sisäänpääsy rakennukseen maksaa 12 euroa ja tällainen sulkemisajan jälkeinen kierros 19 euroa, joten hintaero ei ole suuri.

palais garnier

Palais Garnier

paris11-15

Palais Garnier

Pariisi tarjosi marraskuun lopulla kaikenlaisia kelejä. Keskiviikkona ja torstaina iltapäivälämpötilat kohosivat kuuteentoista asteeseen, kun taas lauantai- ja sunnuntaiaamuina lämpötila nousi vain vaivoin plussan puolelle. Taivaalla näkyi välillä aurinko, välillä sadepilvet. Kännykän askelmittari näytti 23 000-34 000 askelta päivittäin, joten eipä ihme että jalkoja särki vielä maanantainakin Helsingissä 😃

Koska olin liikkeellä käsimatkatavaroilla, jätin shoppailut minimiin ja nappasin mukaan vain kaksi villapuseroa Uniqlosta (perinteiseen tyyliin sovittamatta) sekä kaksi matkaopasta Lyoniin. Niin, paluu Ranskaan onkin jo kuukauden kuluttua, jolloin vietän ensin kaksi päivää Pariisissa, sitten neljä Lyonissa ja lopuksi vielä viikon Pariisissa. Kotiinpaluu Pariisista ei siis tällä kertaa edes ahdistanut, kun tiesin että seuraava reissu on jo ihan lähellä…

joulukuusi

Galeries Lafayetten spektaakkelimainen joulukuusi

 

Mainokset

Pariisista hyvää perjantaita ja kansallispäivää

Loma Pariisissa on sujunut suunnitelmien mukaan. Ohjelmassani on ollut museoita, näyttelyitä, valokuvaamista, kahviloissa notkumista, vähän shoppailua ja liikaa kävelemistä. Airbnb-asuntoni on osoittatunut kivaksi ja hiljaiseksi, ja olenkin nukkunut täällä paremmin kuin viikkoihin. Valiettavasti asunto tosiaan sijaitsee seitsemännessä arrondissementissa, joka ei ole kovin kiinnostavaa aluetta. Amerikkalaisturistit pyörivät jaloissa eikä täällä ole kovin paljon kivoja kahviloita tai ravintoloita. Minulla on ollut koko ajan vahva fiilis, että asun ihan väärässä paikassa. Uskon siis, että seuraavan kerran siirryn asumaan taas Seinen oikealle rannalle kolmanteen tai neljänteen arrondissementiin.

Invalides


Joka päivä on ollut syytä pitää sateenvarjoa mukana. Lämmintä on ollut, mutta välillä on sataa tihutellut, joskin aurinkokin on näyttäytynyt päivittäin. Sunnuntaina iltapäivällä kävin Centre Pompidoussa katsomassa fantastisen David Hockneyn näyttelyn ja sieltä palatessani asunnolle alkoi ripotella vettä. Meni puolisen tuntia ja taivas aukeni, alkoi julmetun kova ukkonen ja kaatosade, mutta tässä vaiheessa olin onneksi jo sisätiloissa. Seuraavana päivänä sain lukea, että vettä oli tullut yhden tunnin aikana saman verran kuin yleensä yhdessä kuukaudessa. 15 metroasemaa oli jouduttu sulkemaan ja kadut lainehtivat. Sade jatkui todella kovana vielä maanantaiaamun ja vielä tiistaina vesivahinkoja siivottiin Les Halles -kauppakeskuksen pohjakerroksen liikkeissä. Poikkeuksellinen rankkasade oli aiheuttanut myös sähkövikoja ja keskiviikkona eräässäkin vaatekaupassa hyväksyttiin vain käteinen, koska maksupäätteet olivat poissa toiminnasta. 

Rue Cler


Hockneyn näyttelyn lisäksi olen käynyt mm. Ed Van Der Elskenin valokuvanäyttelyssä Jeu de Paumessa, Hockneyn näyttelyn kanssa samaan aikaan olleessa Walker Evansin näyttelyssä Centre Pompidoussa, Steve McQueen Style ja Pin-Up -näyttelyissä kahdessa Marais’n galleriassa, Musee de l’Orangeriessa, missä oli esillä todella upea kokoelma mm. Matissea, Picassoa, Gauguinia, Renoiria ja Modiglinia, Medusa-nimisessä korunäyttelyssä sekä Imagine Van Gogh -näyttelyssä. Van Gogh -näyttely oli erityisen hauska. Suureen ja korkeaan näyttelytilaan oli aseteltu valtavia kankaita, joille heijastettiin Van Goghin töitä – välillä kokonaisia töitä, välillä yksityiskohtia. Teokset vaihtuivat ja liikkuivat ja tätä säesti upea klassinen musiikki. Yleisö seisoi, käveli kankaiden välissä, istuskeli tuoleilla tai lattialla. Se oli todella hauska ja rentouttava kokemus! 

​​
Pariisi on tietysti ollut upea, kuten aina. Vaikka olenkin jo oppinut löytämään täältä rauhalliset suosikkipaikkani, on täällä tähän aikaan vuodesta joka tapauksessa aivan tolkuton määrä turisteja. Se on tietysti hyvä asia Pariisille, mutta itse hieman kärvistelen asian kanssa. Nyt onkin sellainen fiilis, että aion jatkossa vältellä keskikesää Pariisissa, ellei ole jotain erityistä syytä tulla tänne juuri silloin.

Samaan aikaan kaupunkiin sattui myös Yhdysvaltojen presidentti Trump. Koska asun lähellä Invalidesia ja Eiffel-tornia, jotka molemmat olivat eilen presidentin vierailulistalla, arvelin lähikaduilla olevan melkoista hässäkkää. Ja oikeassa olin. Kun olin aikeissa lähteä Van Gogh -näyttelyyn, en päässyt paria korttelia edemmäs, kun vastassa olivat jo aidat, poliisiautoja joka paikassa ja valtava määrä poliiseja mihin tahansa katsoikin. Kyselin poliisilta metrotilannetta ja Invalidesin metro oli kuulemma suljettu. Tein nopeasti suunnitelma B:n, kipitin Seinen toiselle rannalle, hyppäsin sieltä metroon ja suuntasin näyttelyyn toista reittiä. Tänään perjantaina on tiedossa Ranskan kansallispäivän juhlallisuudet, joihin Trump niinikään osallistuu, joten liikennekatkoksia on taas odotettavissa. Itse tosin menen vain kuvaamaan hävittäjien ylilennon aamupäivällä ja siirryn sitten väljemmille vesille.

Loman loppu häämöttää…. 

Pari sanaa Annecysta ja Guns N’ Rosesista

Tykästyin kovasti Grenobleen ja hieman vastentahtoisesti lähdin sieltä kohti Annecya. Olin kuitenkin kuullut kaikilta pelkkää ylistystä Annecysta, joten luottavaisin mielin hyppäsin junaan. Matka kesti pari tuntia ja Annecyn asemalta oli lyhyt kävelymatka hotelliini, joka oli Mercure Centre. Olin unohtanut, että kyseessä oli neljän tähden hotelli ja olin unohtanut myös sen, että olin hövelillä päällä varannut itselleni privilege-huoneen – mukavaa! Iso huone olikin oikein miellyttävä puhumattakaan parvekkeen kivasta näköalasta vuorelle. En malttanut kuitenkaan jäädä nautiskelemaan huoneestani, vaan lähdin saman tien tutustumaan kaupunkiin. Kieltämättä todella kaunis se olikin, mutta turisteja oli niin paljon, että ärsyynnyin välittömästi. Kuviakaan ei voinut ottaa ilman, että joku olisi koko ajan kävellyt edestä. Ja kuvattavaa kaupungissa kyllä olisi ollut, sillä sen kiemurtelevat kujat ja kanavat tarjosivat paljon silmänruokaa. Lähdinkin vähän väljemmille vesille eli kävelemään järven rantaa kaupungista pois päin. Taustalla kohoavat vuoret, turkoosinsininen vesi ja kauniit veneet olivat mukavaa katseltavaa, vaikka ihmisiä kyllä riitti rannoillakin. Päätinkin, että lähden seuraavana aamuna ripeästi liikkeelle ja lähden kuvaamaan kaupunkia ennen kuin muut turistit valtaavat sen. 

Annecyn vanhakaupunki

Annecy-järvi


Aamulla lähdinkin jo ennen kahdeksaa vanhaankaupunkiin, mutta ei onnistunut valokuvailu tälläkään kertaa autioilla kujilla, sillä joka puolella oli torikauppiaita ja pakettiautoja, joista kauppiaat nostivat tavaroitaan esille. Eipä silti, oli kivaa kierrellä ja tutkia kaikkia ihania herkkuja mitä tarjolla oli. Ja kyllä niitä kuviakin sitten sain räpsittyä. 

Annecy ei kuitenkaan tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta ja ihan tyytyväisenä hyppäsin taas junaan ja lähdin Pariisia kohti. Saavuin Pariisiin klo 16.30, heitin kamat hotellille, kävin syömässä ja pian sen jälkeen sainkin jo lähteä kohti Stade de Francen keikkapaikkaa, jossa Guns N’ Rosesin oli määrä aloittaa keikkansa yllättäen jo klo 20.00. RER D – juna vei minut näppärästi perille ja turvatarkastuksetkin sujuivat nopeasti. Olin istumapaikallani n. klo 19.45 ja klo 20.08 alkoi konsertti. Näin bändin edellisen kerran 26 vuotta sitten Helsingin jäähallissa ja se keikka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Nyt tarjolla oli takuuvarma, viihdyttävä ja erinomainen keikka, mutta mitään vaaran tunnetta bändissä, jonka jäsenet ovat yli 50-vuotiaita ja raitistuneita, ei tietenkään enää ole. Stade de France vetää 80 000 hengen verran katsojia ja paikkani oli takakaarteessa, joten seurasin keikkaa lähinnä screeneiltä. Lähdin pois encoreitten aikana, sillä halusin varmistaa paikkani RER-junasta, mutta kotiinpääsy ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Junaa odotellessani tuli kuulutus jostain ongelmatilanteesta ja ilmoitus, että junaa ei tule. Lähdin seuraamaan kohtalotovereita ja toivoin, että joku tietäisi metroaseman ja lähes puolen tunnin haahuilun jälkeen se vihdoin löytyikin. Se ei vain valitettavasti ollut keikkapaikkaa lähinnä oleva asema ja kun metro saapui asemalle, muistutti se lähinnä täpötäyttä sillipurkkia. En hypännyt ensimmäiseen metroon, mutta koska toinenkin oli ihan yhtä täynnä, ajattelin että ”sekaan vaan!” Mitään känniääliöitä ei joukossa onneksi ollut, joten hikinen metromatka sujui siedettävästi. Pääsin metrolla Saint-Lazaren asemalle, josta vaihdoin Gare de Lyonille menevään metroon. Hotellilla olin noin puolitoista tuntia keikkapaikalta lähdettyäni. 

Hyvin nukutun yön jälkeen tein kävelylenkin, kävin juomassa 6,5 euron (!) cappuccinon, hyppäsin taksiin ja saavuin Airbnb-kämpälleni seitsemänteen arrondissementiin. Alue ei ole suosikkejani Pariisissa, mutta asunto vaikutti etukäteen kivalta ja siltä se vaikuttaa myös paikan päällä. Se sijaitsee talon alimmassa kerroksessa ihan ulko-oven vieressä, joten saa nähdä kuinka paljon trafiikkia yön aikana on. Asuntoon ei onneksi paista aurinko ja ikkunoiden eteen saa luukut, joten elän toivossa viileistä yöunista. 

Pariisissa on tänään todella kuuma ja hiostava päivä, joten iltapäivän tunnit onkin hyvä viettää kämpällä lepuutellen ja pyykkiä pesten. Täytyy kuitenkin lähteä vielä myöhemmin nauttimaan ulkoilmasta, sillä huomiseksi luvataan jo sadekelejä.

Näköala huoneeni parvekkeelta


Annecyn tunnelmaa

Hieman säätöä…

Olin jo järjestänyt kesälomareissuni hotellit ja junayhteydet lähes kokonaan, kun suunnitelmiini tulikin pieni muutos. Olin tilannut Ranskan VR:ltä hälytyksen sähköpostiini kun Annecy-Pariisi -välinen suora yhteys tulisi myyntiin ja sainkin siitä ilmoituksen toissa viikolla vielä Pariisissa ollessani. Jostain syystä lähdin tarkistamaan Guns N’ Rosesin keikan ajankohtaa, jonka olin omassa päässäni koko ajan kuvitellut olevan lauantaina 8.7. Tämän päivämäärän mukaan olin myös varannut Airbnb-kämpän Pariisista ja suunnitellut koko Ranskan-kiertueeni aikataulun. Yllätys olikin melkoinen kun huomasin keikan olevankin jo perjantaina 7.7. – oh là là……

Minulla oli siis kaksi vaihtoehtoa: myydä keikkalippu pois ja palata Pariisiin alkuperäisen suunnitelman mukaan 8.7. tai lyhentää aikaani Avignonissa, Grenoblessa tai Annecyssa vuorokaudella. Guns N’ Roses (jonka näin jo vuonna 1991 Helsingin jäähallissa) vei kuitenkin pidemmän korren. Koska olin ostanut myös jo kaikki junaliput sitä viimeistä Annecy-Pariisi -väliä lukuunottamatta, oli helpointa lyhentää Annecyssa oloa päivällä, mikä tosin harmitti kovasti. Toinen harmituksen aihe tuli siitä, että peruin kivan hotellini Annecyssa ja yritin sen jälkeen varata sitä uudestaan vain yhdeksi yöksi, mutta tämä ei onnistunutkaan. Hotellin varaussivusto ilmoitti, että hotellissa pitää yöpyä minimissään kaksi yötä! Onpa erikoista, sanon minä. Noh, otin huoneen persoonattomasta, mutta varmasti ihan hyvästä Mercure-hotellista.

Ilonaiheen sen sijaan aiheutti Annecy-Pariisi -junamatkan hinta, joka oli vaivaiset 25 euroa. Matka-aika on vajaa neljä tuntia ja Pariisiin saavun keikkapäivänä klo 16.14. Täytyy siis toivoa, ettei mitään myöhästymisiä tai viime hetken lakkoja osu kohdalle… Airbnb-asuntoni olin tosiaan vuokrannut vasta lauantaista eteenpäin, joten varasin yhdeksi yöksi jo tutun Ibis-hotellin läheltä Gare de Lyonin juna-asemaa.

Yleensä olen hyvin tarkka ja varmistelen kaikki päivämäärät useaan otteeseen, mutta jostain syystä nyt olin sekoillut keikkapäivämäärän kanssa. Onneksi kovin suurta vahinkoa ei päässyt käymään ja kyllä sinne Annecyynkin takaisin vielä pääsee.

74-3

Maaliskuinen Pariisi

 

Yhteenveto 

Olen palannut kotiin ja nyt on vielä yhteenvedon paikka Pariisin-matkastani. Sää todellakin suosi tällä kertaa, sillä lämpötila kohosi 20-23 asteen tienoille lähes joka päivä ja aurinko paistoi päivittäin. Kevyttä sadetta tuli yhtenä aamupäivänä hetken aikaa ja saman päivän iltana satoi kaatamalla, mutta vasta sen jälkeen kun olin jo palannut kämpille.

Olin kerrankin liikkeellä vaatteiden ostelu -fiiliksellä, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Onhan sekin saavutus, ettei löydä Pariisista mitään kivoja vaatteita! Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesinkin, ei kaupoista meinannut löytää mustia vaatteita, vaan kesän muoti näytti olevan vahvasti pastellinsävyistä. Kirjoja sen sijaan löydän aina ja Pariisihan on lukutoukan paratiisi. Ostin kaksi kirjaa (Arsène Lupin -dekkarin ja kirjan modernista taiteesta Ranskassa) rantakadun bukinisteilta, sekä kaksi muuta kirjaa kaupasta (ranskan kielen oppikirjan ja englanninkielisen, Pariisiin sijoittuvan hömppäkirjan) Myös Black Opium-parfyymi ja kosmetiikkaa tarttui mukaan.

Ihastelin kirsikankukkia ja magnolioita, söin hyvin, kävelin jalkani tohjoksi ja otin satoja valokuvia. Toiseksi viimeisenä lomapäivänä tapahtunut kännykän menetys korpesi, mutta en jäänyt asiaa kovin pitkäksi aikaa murehtimaan. Huomasin kuitenkin viimeisenä lomapäivänä olleeni aika säikky ja pelästyin aina kun joku käveli ohi turhan läheltä.

74-10

Saavuin Orlyn lentokentälle hyvissä ajoin ja aikaa siellä sitten sainkin viettää, sillä Norwegianin lento oli tunnin myöhässä. Lento saapui Helsinkiin klo 00.30 ja ehdin onneksi Finnairin viimeiseen bussiin, joka lähti 01.10. Kun lopulta pääsin kotiin, en jaksanut muuta kuin heittää matkalaukun lattialle, pestä meikit pois ja käydä omaan ihanaan sänkyyn nukkumaan.

Seuraava reissu on jo kuukauden päästä, mutta silloin kyseessä on vain viikonloppumatka Tukholmaan. Pääasiallinen syy matkaan on Depeche Moden Euroopan-kiertueen aloituskeikka, mutta onhan viehättävässä Tukholmassa muutenkin aina mukava käydä.

74-9

Ryöstö 

Olen vuosikausien ajan reissannut yksin ympäri maailmaa, enkä koskaan ole joutunut ryöstön kohteeksi, joten kai senkin päivän piti tulla. Olin valokuvaamassa Seinen rantakadulla, kun kaksi ”kuuromykkää” kundia lähestyi papereitaan heilutellen ja minulta allekirjoitusta tivaten. Toinen heistä oli korkeintaan 20-vuotias ja toinen vielä nuorempi, ehkä vasta 10-vuotias. Tiesin että he olivat huijareita, joten sanoin tiukasti ei ja jatkoin matkaani eteenpäin. Pian vanhempi heistä lähestyi minua uudestaan ja tuli suoraan iholle tuuppien, tönien ja papereitaan kirjaimellisesti naamalleni työntäen. Pidin käsilaukustani tiukasti kiinni ja työnsin toisella kädellä tyyppiä poispäin, jolloin hän sai napattua nahkarotsini rintataskusta vähän näkyvillä olleen kännykkäni ja lähti juoksemaan kaverinsa kanssa kadun yli. Huomasin tietysti pian mitä oli tapahtunut ja yritin lähteä perään, mutta liikennevalot olivat vaihtuneet ja autoja alkoi vyöryä kohti useammalta kaistalta. Sinne meni. On toki paljon mahdollista, että kännykkäni oli jo tässä vaiheessa sujautettu kolmannelle kaverille. Harmitti ja ärsytti, mutta minkäs teet. Onneksi olin ottanut reissuun mukaan myös tabletin, joten sain laitettua viestiä lähimmille. Ja onneksi pitkäkyntisten matkaan lähti kuitenkin vain puhelin, eikä esimerkiksi luottokortteja tai satoja valokuvia sisältänyttä kameraa. 

Mutta kyllä tässä muutakin on tehty kuin oltu ryöstön kohteena! 😄 Eilen otin haltuuni toista arrondissementia, jota olen aiemmin pitänyt tylsänä ja mitäänsanomattomana alueena. Huomasin kuitenkin, että siellä on älyttömän kiva, lähes kylämäinen katu Rue Montorgueil, jonka varrella oli ihastuttavia kahviloita, putiikkeja ja ravintoloita. Très sympa, sanoisi ranskalainen. Eilen kävin katsomassa myös Camille Pissarron näyttelyn Musée du Luxembourgissa. Tykkään kovasti impressionisteista, joten tämäkin näyttely miellytti. 


Tänään aamulla vietin aikaa Jardin des Plantesissa kirsikankukkia ihastellen. Kakkosaamiaisen nautin Rue Mouffetardilla pariisilaisten sunnuntaiostoksia seuraten. Kahvilaani vastapäisessä viiniliikkeessä jo maisteltiin viinejä ja leipomoihin oli pitkät jonot. Aikani siellä istuskeltuani hyppäsin metroon ja lähdin ihan toiselle puolelle kaupunkia Parc André-Citroëniin. Siellä  ihmettelin sijoilleen ankkuroitua kuumailmapalloa, joka nosti halukkaat 150 metrin korkeuteen maisemia ihastelemaan noin kymmeneksi minuutiksi. Puistosta suuntasin keskustaa kohti, jossa kännykkäni sitten lähti vieraan ihmisen matkaan.


Lopuksi ruokaraportti! Eilen kävin syömässä aivan ihanassa kasvisravintolassa nimeltään Végét’Halles, joka sijaitsee Les Halles -kauppakeskuksen liepeillä. Suosittelen! Tänään nautin lounaan kämpän vieressä sijaitsevassa Nanashi-aasialaisravintolassa, jonka olen jo aiemmin erinomaiseksi todennut.

Huomenillalla olisi sitten kotiinlähtö edessä. Sääennuste lupaa edelleen aurinkoa, joten kelit ovat kyllä suosineet. Matkalaukkuun varmuuden vuoksi sullomalleni tikkitakille ei todellakaan ole ollut käyttöä! 

Museopäivä ja shoppailun yritystä 

Please mind the gap between the train and the platform – miten se nyt sitten ranskaksi meneekään. Joka tapauksessa, monella kielellä varoitusta Pariisinkin metrossa kuulutetaan, mutta ei siitä silti aina hyötyä ole. Tänään nimittäin vanhempi aasialaisrouva nousi paikaltaan, astui metron ovesta ulos ja astui suoraan kuiluun. Rouva humahti sinne lantiotaan myöteen, toinen jalka siis metrokuilussa ja toinen vääntyneenä laiturilla. Puoli metrovaunullista syöksyi auttamaan, mutta paniikki lisääntyi nopeasti kun huomattiin, ettei itsensä loukannut rouva sieltä noin vain päässytkään ylös. Joku painoi nopeasti junan hätänappulaa, joten ovet pysyivät auki ja rouva saatiin lopulta kammettua ylös. Hänet talutettiin metrolaiturin reunaan istumaan ja onneksi ihmisiä näytti jäävän hänen luokseen, sen verran pahasti rouva ontui. Huhhuh.

Toinenkin metroepisodi osui tälle päivälle, kun liikenne pysäytettiin viitosen linjalla epämääräisen paketin löydyttyä metrosta. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin nostaa sateenvarjo suojaksi ja lähteä talsimaan toiselle pysäkille, mistä onneksi jo pääsin metrolla eteenpäin. 

L’esprit français – näyttely


Olen tänään siis liikkunut huomattavasti enemmän metrolla kuin eilen ja yrittänyt siten vähän säästellä jalkaparkojani. Metrolla menin myös 11:nnessä arrondissementissa sijaitsevaan La Maison Rouge -museoon. Kävin katsomassa siellä näyttelyn nimeltään ”L’esprit français”, joka esitteli ranskalaista ajattelua ja ajankuvaa vuosina 1969-1989. Esillä oli vanhoja sanomalehtiä, julisteita, valokuvia, videoita, kirjoja ja vaikka mitä. Töiden esittelytekstit olivat vain ranskaksi, enkä jaksanut läheskään kaikkea lukea, mutta kyllä näyttelystä sai silti ihan mukavasti irti. 

L’esprit français – näyttely

L’esprit français


Yritin tänään vähän shoppailla vaatteitakin, mutta huonolla menestyksellä. Mihin voin reklamoida pariisilaisten vaatekauppojen mustien vaatteiden vähyydestä?! Hämmentävän paljon oli tarjolla kaiken maailman pastellisävyjä ja iänikuista tummansinistä. Kävin myös Shakespeare & Company -kirjakaupassa tervehtimässä siellä asuvaa kissaa, mutta kirjojakaan ei tarttunut mukaan. Kyseisessä kirjakaupassa tulee aina runsaudenpula ja sen myötä ahdistus kun haluaisi ostaa kaiken eikä sitten pysty valitsemaan ensimmäistäkään kirjaa! 

Ja sitten ruokaraportointi! Söin kakkosaamiaisen (jo lähes perinteeksi muodostuneen munakkaan) BHV Marais’n vieressä olevassa kuppilassa ja erinomaisen lounassalaatin ihan kämppääni lähellä olevassa viihtyisässä kulmaravintolassa. Illallinen kuittaantui tällä kertaa voileivillä ja vihanneksilla kotona. 

Keli oli tänään vallan mainio. Aamupäivällä satoi hetken hissukseen, mutta muuten aurinko paisteli taivaan täydeltä iltaan saakka. Tätä kirjoittaessa iltakymmeneltä ulkona sataakin sitten kaatamalla. Huomenna on luvassa pilvistä, mutta sunnuntaina ja maanantaina pitäisi sitten taas olla mukavan aurinkoinen sää. 

L’esprit français

L’esprit français