Louvrea, Andy Warholia ja vähän shoppailua 

Olen ottanut tuntumaa Pariisin alennusmyynteihin, jotka alkoivat keskiviikkona. Mikään kova shoppailija en ole, mutta kyllähän tuolta parit saapikkaat sitten kuitenkin mukaan tarttuivat… Erityisesti kenkä- ja vaatekaupoissa tuntuu olevan kovat alennukset, sen sijaan kosmetiikkaliikkeissä alennettujen tuotteiden määrä on aika vähäinen ja kirjakaupoissa alennuksia ei näytä olevan ollenkaan! Ehkä tuo kirjakauppojen alennusmyyntien puute koituu onnekseni, sillä matkalaukussani on tilaa kuitenkin varsin rajallisesti…Eipä silti, kirjat eivät ole täällä hinnalla pilattu muutenkaan. Suurin osa kirjakaupoissa myytävistä ranskankielisistä romaaneista on pehmeäkantisia ja niiden hinnat hyvin edulliset. Englanninkielisissä kirjakaupoissa hinnat ovat selvästi korkeammat. Neljä kirjaa täältä olen tähän mennessä ostanut; kaksi englanninkielistä, yhden kaksikielisen (englanti/ranska) ja yhden ranskankielisen (ohut ja helppolukuisen oloinen 🙂 )

Alennusmyyntien lisäksi olen tietysti käynyt taas vähän näyttelyissäkin! Modernin taiteen museossa menee Warhol Unlimited -näyttely helmikuun 7. päivään saakka. Andy Warholin näyttelyt ovat usein olleet vähän pettymyksiä, sillä taiteilijan työt ovat niin läpeensä tuttuja ja moneen kertaan nähtyjä, ettei näyttelyistä useinkaan tahdo saada mitään irti. Tälläkin kertaa esillä olivat ne tutut keittopurkit, Maot, omakuvat ja Jackie O:t, mutta näyttely oli kivasti toteutettu ja töille annettu riittävästi tilaa. Mukana oli myös 102:sta taulusta koostuva Shadows-teos, joka oli varsin näyttävä. Modernin taiteen museon kahvilassa sain muuten todella kylmäkiskoista palvelua. Lieneekö tarjoilijalla sitten ollut huono päivä vai oliko hän muuten vain elämäänsä kyllästynyt, enpä tiedä. Pariisissa saa yleensä niin hyvää palvelua, että tällaiset nihkeilijät jäävät oikein mieleen.

Torstaiaamuna söin tukevan aamiaisen, hengittelin rauhallisesti ja lähdin Louvreen. Louvressa olen edellisen kerran käynyt joskus 15 vuotta sitten. Jotenkin museon laajuus ja holtittomat turistimäärär ovat pitäneet minut loitolla. Nyt turisteja on Pariisissa kuitenkin niin paljon vähemmän, että päätin tarttua härkää sarvista. Turvatarkastukseen ei tarvinnut jonottaa viittä minuuttia enempää ja lipun ostin jonottamatta automaatista. Voilà ! Olin etukäteen ladannut puhelimeeni  Louvren audioguide-applikaation ja kävin sitä kuuntelemalla museossa läpi Masterpieces-nimisen kierroksen. Kuten nimestäkin saattaa päätellä, siinä käytiin läpi museon nimekkäimmät teokset. Audioguiden avulla sai todella kivasti taustatietoa teoksista ja lähes harmitti kun se loppui – olisin mielelläni seurannut pidemmänkin kierroksen. Sen päätteeksi kiertelin vielä museota ja nautiskelin hieman rauhallisemmista näyttelytiloista. Louvren kakkoskerroksessa oli kiva seurata taidemaalareita, jotka taidokkaasti kopioivat museon töitä. Hämärän  peittoon jäi keitä he olivat ja millä luvalla olivat museoon päässeet maalaamaan.

Vähän kyllä meinasi hermo mennä  Louvressa aasialaisiin turistiryhmiin. Mikä siinä on, että museossa pitää änkeä ja tunkea ollenkaan huomioimatta muita ihmisiä? Peruuttaa kamera ojossa yhtään taakseen katsomatta? Hölöttää kovaan ääneen? Ottaa niitä helvetin selfieitä joka ikisen  taideteoksen edessä? Porukka pitäisi laittaa museokäyttäytymisen boot campille!

Instagramista huomasin erään pariisilaisnaisen mainostavan Jeu de Paumessa menevää valokuvanäyttelyä ja kun tänään siitä ohi kävelin, niin päätin poiketa sisään. Ja sepäs osoittautuikin hyväksi ideaksi! Siellä nimittäin meni Latviassa syntyneen, mutta Yhdysvalloissa uransa luoneen Philippe Halsmanin valokuvanäyttely. Halsman tunnetaan muotokuvistaan ja töistään Marilyn Monroen ja Salvador Dalín kanssa. Näyttelyssä oli muotokuvia mm. Alfred Hitchcockista, Einsteinista, Audrey Hepburnista ja monesta muusta kuuluisuudesta. Näyttelyissä oli myös ”jumpology” -teoskokoelma, joka esitteli Halsmanin kuvattavia hyppäämässä. Halsmanilla oli tapana virallisen kuvaussession päätteeksi pyytää kuvattaviaan hyppäämään, jolloin hän uskoi saavansa kuviin heidän oikean, aidon luonteensa. Sarjassa nähdään hyppimässä niin Marilyn, Grace Kelly, Dean Martin, Zsa Zsa Gabor kuin Windsorin herttuaparikin. Hauskoja kuvia ja näyttelystä jäi muutenkin kaikin puolin hyvä mieli.

Olen jo useampana päivänä – kuten tänäänkin – käynyt kuvaamassa ja ihastelemassa auringonlaskua Printempsin tavaratalon terassilla. Sieltä aukeaa aivan huikeat näkymät kaupungin ylle. Toisessa suunnassa näkyvät Eiffel-torni, Montparnassen torni ja Madeleinen kirkko, toisessa suunnassa Sacré Coeur. Huomenna on viimeinen varsinainen lomapäivä ja sääennuste lupaa pilvistä, joten saattaapi olla, että Printempsin sijasta nautin viimeisistä lomahetkistä jossain kivassa kahvilassa kirjan ja teekupposen äärellä. Ei hullumpi vaihtoehto sekään.

img_8448

 

Mainokset