Le shopping

Luang Prabang on kuuluisa iltamarkkinoistaan. Viiden aikaan pitkä pätkä pääkadusta suljetaan liikenteeltä ja kymmenet, kymmenet kauppiaat – joista suurin osa on naisia – valtaavat kadun. Joka ikinen ilta he asettelevat värikkäät myyntituotteensa sievästi riveihin kootakseen ne sitten taas pois kymmeneen mennessä. Tarjolla on paljon tekstiilejä, joista suuri osa on valmistettu Luang Prabangissa tai lähikylissä. Viime vuosina myyntiin on tullut myös enenevässä määrin halpatuotantoa Kiinasta ja Thaimaasta. Paikallisille tuotteille on kuitenkin oma ”reilun kaupan” merkki, josta tuotteet tunnistaa. Kyynisenä ihmisenä toki pohdiskelen, onko merkkejä mahdollista hankkia suhmuroiden ja lätkiä niitä sitten Kiinasta tuotuihin halpishuiveihin…

Joka tapauksessa, tuotteet ovat kauniita ja nopealla silmäyksellä katsottuna hyvälaatuisia. Tarjolla on mm. huiveja, pöytäliinoja, laukkuja, pussukoita, backpacker-haaremihousuja, teetä, koruja ja vaikka mitä. Hinnat ovat tietysti hyvin kohtuulliset ja niistäkin tingitään.

Väitetään, että Luang Prabangin iltamarkkinat ovat Aasian rauhallisimmat. Tunnelma tosiaankin on hyvin rauhallinen, lähes aavemaisen hiljainen, vaikka kauppiaita on silmänkantamattomiin ja turistejakin paljon. Minkäänlaista ahdistavaa tyrkyttämistä ei tapahdu, vaan tuotteita saa tarkastella rauhassa.

Kaupungissa on myös kivoja pieniä putiikkeja, jotka myyvät lähialueen tuotteita, esim. teetä, huiveja ja hopeakoruja. Yksi näistä liikkeistä on Ma Té Sai, josta voi lukea täältä: www.matesai.com Tähän liikkeeseen olen jo kipejä vienytkin ison kasan.

Niin, se valuutta eli kip. Periaatteessa kipit on hyvin helppo kääntää euroiksi, sillä 10 000 kipiä on yksi euro. Mutta voi jestas mikä määrä niitä seteleitä sitten lompakossa onkaan! Ja kun seteliä joutuu aina vähän kääntelemään nähdäkseen minkä suuruisesta rahasta on kyse, on maksaminen ainakin omalla kohdallani varsin hidasta puuhaa 😀

Tähän mennessä haaviini on tarttunut huiveja, tuikkukynttilöitä, voidetta, teetä ja jo aiemmin mainitsemani hopeinen kaulakoru. Täytyy yrittää vähän hillitä ostohaluja, sillä edessä on vielä monta päivää Bangkokin ostoskeskusten syövereissä 🙂

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/76f/79417702/files/2015/01/img_2781.jpg

Mainokset

Karhuja, munkkeja ja vesiputouksia

Eilisaamuksi olin varannut hotellin kautta retken 30 kilometrin päässä oleville Kuang Si -vesiputouksille. Kun aamuyhdeksältä menin hotellin respaan ilmoittautumaan, ei kenelläkään ollut hajuakaan varaamastani retkestäni. Asia järjestyi kuitenkin nopeasti ja varttia myöhemmin olin jo matkalla. Minivan olikin sitten kokonaan omassa käytössäni, mikä ei varsinaisesti haitannut 🙂 Ja ne vesiputoukset! Ehkä noin kilometrin mittaisen matkan varrella oli toinen toistaan kauniimpia laguuneita, turkoosia vettä ja putouksia – ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Ennen vesiputouksia oli mahdollisuus tutustua Bear Rescue Centerin toimintaan. Karhujen tilat olivat suuret ja virikkeelliset, ja ainakin näkemäni kontiot näyttivät hyvinvoivilta, reippailta ja leikkisiltä. Tällaisisten keskusten toiminnan eettisyydestä ei oikein koskaan ole täyttä varmuutta, mutta tämä paikka ainakin näytti kaikin puolin hyvin ylläpidetyltä.

Tänään herätyskello olikin sitten soittamassa jo 05.15, sillä olin menossa katsomaan almujen anto -seremoniaa. Ja voi helvettiläinen sentään. Sen sijaan, että kyseessä olisi ollut kaunis ja rauhallinen tapahtuma, olivat turistit onnistuneet pilaamaan tämänkin. Isot turistiryhmät -lähinnä aasialaiset- melusivat, kulkivat lähes munkkien kyljessä kiinni, ottivat selfieitä munkkien kanssa ja käyttäytyivät kuin paparazzit konsanaan. Argggh! Otin kyllä itsekin kuvia, mutta pysyttelin kaukana autojen välissä piilossa.

Hotellin henkilökunta sitten kertoikin, että jos haluan rauhassa seurata seremoniaa, kannattaa minun mennä hotellin lähellä olevan temppelin luo, jonne suurin osa turisteista ei edes eksy. Olisi tosiaan hienoa todistaa tämä tapahtuma hieman rauhallisemmassa ympäristössä, joten ehkäpä laitan kellon vielä toisenkin kerran soimaan kukonlaulun aikaan.

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/76f/79417702/files/2015/01/img_2720-1.jpg

Hyvää uutta vuotta!

Aloitin uuden vuoden kiipeämällä Luang Prabangin keskustassa kohoavalle Phu Si -kukkulalle. Se on erityisen suosittu auringonlaskun kuvauspaikkana, mutta komeat ovat näkymät aamupäivälläkin. Matkalla ylös pysähtelin ihastelemaan buddha-patsaita ja pikku temppeleitä. Tunnelma oli rauhallinen, sillä väkeä oli kukkulalla vielä vähän.

Vuoden ensimmäisestä päivästä huolimatta useimmat kaupat ja ravintolat olivat auki. Hortoilin kultasepänliikkeeseen, jossa katseeni osui välittömästi hopeiseen kaulakoruun, josta roikkui viisi norsua. Pakko saada! Viime vuosi oli niin kurja, että nyt jos koskaan tarvitsen jonkin amuletin tuomaan onnea alkaneelle vuodelle. Suurena norsujen ystävänä tämä koru oli juuri sellainen ja lähti mukaani 38 euron hintaan. Se oli hyvän mielen ostos 😊

Korukaupasta matka jatkui Spa Garden -nimiseen hoitolaan, josta varasin tunnin selkähieronnan iltapäiväksi. Hieronta osoittautui…mielenkiintoiseksi. Se ei niinkään ollut hierontaa vaan painelua. Mutta ei se mitään, sillä selkäni on niin juntturassa, että kaikenlainen käsittely on joka tapauksessa tervetullutta. Ei ollut hinnalla pilattu tämäkään kokemus, sillä köyhdyin siitä vaivaiset kuusi euroa.

Eniten Luang Prabangissa on tähän mennessä yllättänyt kaupungin siisteys. Jätehuolto selvästi pelaa hyvin, jalkakäytävät ovat hyvässä kunnossa ja testaamieni ravintoloiden ja kahviloiden vessat ovat olleet moderneja, toimivia ja puhtaita. Kaikkialla on nättiä ja siistiä. Ja mikä mahtavinta: en ole nähnyt vielä ensimmäistäkään kauhuhämähäkkiä, torakkaa tai muuta ikävää vipeltäjää (kop kop koputan puuta…). Kulkukoiria täällä on paljon, mutta nekin vaikuttavat varsin leppoisilta kavereilta.

Tätä kirjoittaessani olen jo iltaa viettämässä hotellihuoneessani. Sain ilmaisen upgreidaukseen omaan bungalowiin, ihanaa! Seinänaapureita ei ole, mikä sopii loistavasti tällaiselle helposti muista ihmisistä ärsyyntyvälle 😃 Mikään luxus-hotelli tämä Le Bel Air Boutique Resort & Villa ei ole, mutta erittäin kaunis ja viihtyisä kolmen tähden hotelli. Voisin hyvin kuvitella tulevani samaan hotelliin KUN seuraavan kerran Luang Prabangiin palaan…

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/76f/79417702/files/2015/01/img_2538-0.jpg

Luang Prabang

Ensivaikutelmat Laosista ja Luang Prabangista: ihana ja rauhallinen paikka, jossa elää ystävällisiä ihmisiä. Olen pari päivää asustellut hotellissa, joka sijaitsee 35 kilometrin päässä Luang Prabangin keskustasta, mutta huomenna vaihdan hotellia ja siirryn ytimeen.

Kävin tänään jo keskustassa ja tykästyin paikkaan kovasti! Luang Prabang on sympaattinen ja tunnelmallinen kaupunki, jossa on paljon munkkeja ja temppeleitä sekä kivoja kahviloita ja ravintoloita. Ihmiset ovat ystävällisiä ja muutamia tuk tuk -huutelijoita ja kierteleviä korumyyjiä lukuunottamatta saa olla aika rauhassa. Mikään ei maksa juuri mitään: ravintoloissa pääruokien hinta on noin 1-5 euroa. On toki kalliimpiakin ravintoloita, mutta pääsääntöisesti hintataso ei päätä huimaa.

Yöllä ja aamulla täällä on muuten aivan helvetin kylmä, eli mukanani tuomat villasukat eivät totisesti olleet liioittelua! Päivällä lämpötila sitten kipuaakin varsin korkealle, mutta mitenkään tukala ei sää ole silloinkaan.

Pohdiskelin ennen matkaa, miten vähäsuolaisen ruokavalion noudattaminen mahtaa reissussa onnistua. No ihan mahtavasti! Pyysin niin Bangkokissa kuin täällä Luang Prabangissakin hotellin henkilökuntaa kirjoittamaan minulle paikallisella kielellä laput ”ei suolaa/kalakastiketta/soijakastiketta kiitos” ja hyvin on sujunut. Ménière-potilas on saanut siis syödäkseen 🙂

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/76f/79417702/files/2014/12/img_2394.jpg

Huomenna matkaan!

Huomenna tähän aikaan olen jo lentokentällä odottamassa Bangkokin-lentoani, ihanaa! Pitäisi vissiin alkaa pakatakin pikku hiljaa….

Oman sivujuonteensa matkaan tuo minulla ihan vastikään todettu Ménièren tauti. Yllätyksenä diagnoosi ei tullut, sillä olen kärsinyt oireista jo viime keväästä saakka. Lyhyesti todettuna minulla on siis ollut rajuja ja pitkiä huimauskohtauksia, Tumarkinin kohtauksia (ns. sekuntihuimauksia) sekä toisen korvan lukkoutuneisuutta, huminaa ja kohinaa. Päässä keinuttaa vähän väliä niin kuin olisin jurrissa – ilman humalan tuomaa hauskuutta tosin 😀 Lisää taudista voi lukea vaikkapa tämän linkin kautta.

Pahimmat oireet olen saanut kuriin hyvin vähäsuolaisella ruokavaliolla (2 g suolaa päivässä) ja lääkityksellä. Reissusta palattuani sovimme lääkärini kanssa sitten jatkotoimenpiteistä. Mielenkiintoista onkin nähdä, miten reissussa vähäsuolaisen ruokavalion noudattaminen onnistuu. Vaikka näkyvän suolan pystyisikin jättämään pois, on piilosuolaa kuitenkin kaikkialla – jopa jogurtissa! Kun itse laitan ruoan, pystyn laskemaan tarkkaan paljonko se sisältää suolaa, mutta matkalla se ei ole niin yksinkertaista. Tarkoituksena onkin pyytää hotellin henkilökuntaa kirjoittamaan laput ”ei suolaa, kiitos” niin thain kuin laonkin kielellä. Vilauttelen lappuja sitten ravintoloissa ja toivon mukaan saan syödäkseni muutakin kuin hedelmiä ja vihanneksia 🙂

Diagnoosin saatuani pohdin ehkä puoli sekuntia pitäisikö minun perua matka. Mutta pahinta, mitä nyt voisin tehdä, olisi jäädä kotiin surkuttelemaan kohtaloani. Aion jatkossa tehdä samoja asioita kuin ennenkin ja jos huimauskohtaus iskee, niin sitten vaan lepuuttelen.

Positiivisin mielin kohti Aasiaa siis!

IMG_1461 (2)

Ja mihin sitten majoittaudun?

Käytän tuhottomasti aikaa hotellien vertailuun ja valitsemiseen. Tutkin hintoja Hotelscombined.comissa, luen arvioita Tripadvisorissa, selailen hotellien omia nettisivuja ja googlailen ylipäänsä mitä hotelleista sanotaan. Tämä kaikki vie paljon aikaa, mutta on osoittautunut varsin hyödylliseksi, sillä enää ei vuosiin ole tullut huteja hotellivalintojen suhteen.

Tulevan reissuni ensimmäinen majapaikka on Suvarnabhumin lentokenttähotelli Lilac Relax Residence. On toki hieman tylsää yöpyä lentokenttähotellissa, mutta seuraavan päivän lento Laosiin lähtee aamuyhdeksältä, joten tämä oli näppärä valinta. Saavun Bangkokiin aamulla ja suunnitelmana on heittää kamppeet hotellille, hypätä junaan ja suunnata keskustaan päiväksi.

Luang Prabangissa vietän kaksi ensimmäistä yötä Nam Ou Riverside -nimisessä hotellissa. Olin ihastellut tätä hotellia jo pitkään, mutta sen sijainti 35 kilometriä keskustasta arvelutti. Päätin kuitenkin mennä sinne luonnon helmaan kahdeksi ensimmäiseksi yöksi lataamaan akkuja ja toipumaan aikaerosta. Hotellissa on erittäin kauniiden villojen lisäksi upea infinity pool! Mutta toivottavasti siellä luonnon keskellä ei ole kovin paljon isoja hämähäkkejä…

”Keskeltä ei mitään” siirryn vielä viikoksi Luang Prabangin keskustaan, tai ainakin lähes keskustaan. Le Bel Air -hotellista on kymmenen minuutin kävelymatka ytimeen, mikä sopii meikäläiselle hyvin. Ihan baarien välittömässä läheisyydessä en välitä olla, sillä mieluummin kuuntelen yölllä kaskaiden sirkutusta kuin baareista kantautuvaa örinää.

Bangkokissa majoittaudunkin sitten tuttuun ja turvalliseen Bossotel Inn -hotelliin. Bossotelissa olen yöpynyt kahdesti aiemminkin. Hotelli on edullinen, siisti ja hyvien kulkuyhteyksien varrella: lähin skytrain – asema on lyhyen kävelymatkan päässä ja vielä lähempää pääsee hyppäämään veneeseen. Lähistöllä on lisäksi lukuisia hyväksi todettuja ravintoloita ja kahviloita.

Bangkokista teen yhden yön reissun maan entiseen pääkaupunkiin Ayutthayaan. Siellä hotellitarjonta ei ole suuren suuri, mutta löysin kuitenkin varsin mukavan oloisen hotellin nimeltään Iudia On The River. Vain kahdeksan huoneen hotelli näyttää kauniilta ja sen sijainti on mainio lähellä nähtävyyksiä.

Matkan lopussa aion vähän luksustella ja majoittautua viimeiseksi yöksi Shangri-La -hotelliin. Ihanaa! Heti kun check-in alkaa, menen raapimaan hotellin ovea enkä poistu sieltä ennen kuin seuraavana päivänä pakko on! Valitsin parvekkeellisen huoneen jokinäköalalla ja suunnitelmana on pääasiassa tassutella siellä hotellin kylpytakissa ja tohveleissa Chao Phraya -joelle tuijotellen ja seuraavasta matkasta haaveillen….

IMG_0387 (2)

 

Viisi viikkoa reissuun

Loma lähenee ja matkakuume nousee! Tällä kertaa intoani nostaa entisestään se, etten Aasiassa ole muutamaan vuoteen käynyt.

Joulukuun lopussa starttaava reissu suuntautuu Thaimaan kautta Laosiin. Vietän ensimmäisen yön Bangkokissa, josta lennän Laosin puolelle Luang Prabangiin. Siellä rentoudun reilun viikon ajan, kunnes palaan Bangkokin hulinaan viikoksi. Bangkokista teen sitten vielä yhden yön reissun maan entiseen pääkaupunkiin Ayutthayaan. Liikaa kohteita en kahden ja puolen viikon matkalle halunnut ottaa, sillä tarkoituksena olisi uusien paikkojen koluamisen lisäksi myös ihan vaan lepuutella. Onpas mukavaa taas lähteä!

IMG_0344 (2)