Näkemiin Pariisi, nähdään heinäkuussa

Loman loppumisen haikeutta lieventää tällä kertaa se, että seuraavat lentoliput Pariisiin on ostettu ja jo heinäkuussa palaan takaisin. Kävin yhtenä päivänä tsekkaamassa jo varaamani Airbnb-kämpän sijainnin ja ilokseni se on todella kivalla, rauhallisen oloisella kadulla hieman turistiväylän ulkopuolella. Lähistöllä näytti olevan luomukauppoja, sieviä kahviloita (no niitä nyt tietysti Pariisi on täynnä) ja jonkin kasvisravintolankin bongasin. 

Matka on ollut taas varsin onnistunut eivätkä kelit olleet ollenkaan niin huonot, mitä alun perin luvattiin. Parina päivänä satoi vähän, lämpötilat vaihtelivat 8-20 asteen välillä, välillä ukkosti ja lähes joka päivä aurinkokin näyttäytyi. 

Airbnb-asunto Rue Bertin Poiréella oli onnistunut valinta, sillä tämän keskeisempää sijaintia ei kerta kaikkiaan voisi olla. Kadulta kuului neljänteen kerrokseen autojen ääniä myöhäiseen iltaan saakka, mutta sain siitä huolimatta hyvin nukuttua. Sunnuntai-iltana keikalta kotiin saapuessani totesin seinänaapurissa olevan bileet (täällä oli vapaapäivä maanantaina), mikä alkoi heti ahdistaa, mutta onneksi siellä juhlittiin suhteellisen sivistyneesti ja ilman musiikkia. Korvatulpat korvissa sain taas kuitenkin taas hyvin nukahdettua. Mikään kovin sievä asunto ei ollut, mutta en minä tänne sisustusta nyt niin ihastelemaan tullutkaan. Siivouksen taso puolestaan jätti hieman toivomisen varaa ja Airbnb-arvostelua tehdessäni aion tämän kyllä huomioida. 

Eilen kävelin La Conciergerien ohi ja koska jonoa ei ollut, päätin piipahtaa sisällä. Siellä odottikin iloinen yllätys, nimittäin hieno valokuvanäyttely. Kyseessä oli ranskalais-kreikkalaisen toimittajan ja tv-tähden Nikos Aliagasin mustavalkoisista kuvista koostuva näyttely. Pidin siitä todella kovasti; upeat, valtavan kokoiset kuvat olivat vaikuttavan näköisiä jylhässä Gens d’Armes -salissa. Juuri tästä Pariisissa tykkään! Kaikkea mahtavaa on tarjolla eikä ennakkoselvittelyistä huolimatta aina edes tiedä, mitä kaikkia tapahtumia kaupungissa menee. Iloisia yllätyksiä siis riittää. 

Aluksi näytti siltä, että turisteja on taas yhtä paljon kuin ennen marraskuun iskuja, mutta museoiden olemattomat jonot kertovat muuta. Louvreenkin olisi taas monena päivänä voinut kävellä jonottamatta suoraan sisään. Sotilaat partioivat edelleen kaduilla, kauppakeskuksissa ja nähtävyyksien liepeillä. Eräänä päivänä Jardin des Plantesista tullessani ajattelin poiketa läheiseen moskeijaan, jossa on kaunis puutarha. Moskeijan kulmasta käännyttyäni huomasin, että neljä raskaasti aseistettua sotilasta olivat tulossa moskeijasta ja jäivät sen ovelle päivystämään. Lähestyessäni ajoi vastakkaisesta suunnasta  fillarilla joku erittäin epämiellyttävän näköinen kundi, joka ohi ajaessaan katsoi sotilaita ja alkoi nauraa heille todella kovaäänisesti ja todella v-mäiseen sävyyn. Jätkä huuteli mennessään vielä jotain, mistä en saanut selvää. Tuli vähän ikävä olo ja päätin jättää moskeijan puutarhan väliin tällä kertaa. 

Summa summarum. Viikon loman jälkeen jalat ovat ihan muusina ja kamerassa on lähes 700 otettua kuvaa. Onnistuin jollakin ilveellä hillitsemään itseni kirjakaupoissa enkä muutenkaan shoppaillut kuin muutaman t-paidan. Söin järkevästi enkä koskenut tällä kertaa croissanteihin tai muihin herkkuihin ollenkaan. Puhuin ranskaa välillä enemmän, välillä vähemmän, ja ihastelin jälleen pariisilaismiesten tyylikkyyttä. Ja tärkeimpänä – näin aivan mahtavan Iggy Popin keikan. Näillä muistoilla jaksaa kyllä taas seuraavaan lomaan. 


Mainokset

Iggy Popin keikka – yksi parhaista koskaan

Paljon olen elämäni aikana loistavia keikkoja nähnyt, mutta eilinen Iggy Popin keikka jäänee mieleen yhtenä parhaista. Saavuin paikalle Le Grand Rexiin hyvissä ajoin, koska Iggy Popin facebook-sivulla mainostettiin, että lämmittelijöinä nähdään ”very special guests”. Arvelin myös, että turvatarkastuksessa saattaisi mennä aikaa. Yllättäen pääsin kävelemään suoraan sisään, vaikka keikka oli loppuunmyyty ja sisälle päästyäni huomasin, että iso osa yleisöstä olikin jo saapunut paikalle. Turvatarkastus tosiaan oli huolellinen; käsilaukku tutkittiin kahdessa pisteessä ja metallinpaljastimella käytiin kroppa läpi. 

Keikkapaikkana Le Grand Rex oli todella hieno. Se on vuonna 1932 valmistunut Art Deco -tyylinen elokuvateatteri, joka vetää 2800 henkeä. Sisustuksessa on käytetty punaista ja kultaa, ja teatteria koristavat antiikin tyyliset patsaat ja paksut samettiverhot. Teatterin tummaan kattoon oli upotettu pieniä valoja kuin tähdiksi ja sinne projisoitiin yli lipuvia pilviä. Paikkani oli parven neljännellä rivillä, mistä oli yllättävän hyvä näkyvyys lavalle. Katsomon rivit oli jyrkästi porrastettu, joten varmaan ylempänäkin istuvat saivat hyvän näköyhteyden Iggyyn. 

Lämmittelijänä toimivat kaksi ranskalaista viulustityttöä, jotka suurin osa yleisöstä näytti tuntevan hyvin. Meikäläiselle mimmien moderni viulunsoitto ei oikein uponnut ja keskityinkin katselemaan yleisöä. Hieman yllättäen yleisössä oli paljon myös aika nuorta porukkaa – ei nyt mitään teinejä, mutta kolmekymppisiä. Vanhimmat olivatkin sitten varmaan lähes Iggyn omaa ikäluokkaa. 

Viulistien jälkeen oli vajaan puolen tunnin tauko, kunnes tasan klo 21 valot sammuivat. Yleisö alkoi huutaa, verhot aukesivat ja siinä se Iggy oli! Keikka oli aivan jäätävän kova. Bändi soitti uuden Post Pop Depression -levyn lähes kokonaisuudessaan, minkä lisäksi kuultiin lukemattomia klassikkobiisejä. Iggy Pop hyppi ja kaatuili lavalta yleisön joukkoon, mikä on jo aika hurjaa puuhaa 69-vuotiaalle. Bändi Josh Hommen (❤️) johdolla oli tyylikäs ja tiukka, ja heidän meininkiään oli ilo katsella varsinkin silloin, kun Iggy pyöri jossain yleisön seassa. 

Kaksi tuntia meni todella nopeasti ja haikeana katselinkin kun muun bändin poistuessa lavalta Iggy jäi vielä kiittelemään, vilkuttelemaan ja leveästi hymyilemään yleisölle. 

Flunssan kourissa Pariisiin

Selvisin koko talven sairastelematta, mutta heti kun lämpötila nousi 20 lämpöasteeseen, niin sairastuin flunssaan. Tähän ikään mennessä minun kyllä pitäisi jo muistaa, että ellei lämpötila huitele hellelukemissa, niin ilman kaulaliinaa ei meikäläisen pidä ulos mennä… Olo on kuumeinen ja nenä on tukossa, mutta ei auta, huomenna lähtee lento kohti Pariisia. Pariisiin on luvattu lämmintä mutta sateista, joten kaulaliina pysyy tiukasti kaulassa ja takki kiinni myös siellä.

Ohjelmassa on perinteiseen tapaan päämäärätöntä haahuilua ja kahviloissa notkumista, mutta myös ainakin yksi valokuvanäyttely ja keikka. Ostin lipun jo ennakkoon perjantaille malilaisen Seydou Keïtan valokuvanäyttelyyn Grand Palais’ssa. Sunnuntaina puolestaan on luvassa Iggy Popin Post Pop Depression -kiertueen viimeinen keikka, jota odotan todella kovasti. Mikäli sää on kovin sateista, niin myös  Paul Kleen näyttelyn voisi ajankuluksi käydä katsomassa ja valokuvataiteen museossa on aina jotain mielenkiintoista nähtävää. Myös James Bond -näyttely kiinnostaa kovasti, mutta sen olin ajatellut jättää heinäkuun reissulle. Niin, ja olisihan siellä myös Barbie-näyttely kuten myös Velvet Undergound -aiheinen näyttely…. Eli satakoon vaan, kyllä Pariisissa aina tekemistä riittää sadepäivillekin!

Mahdollisina aurinkoisina päivinä käyn tsekkaamassa ainakin Albert Kahn -museon japanilaisen puutarhan, jossa en ole aiemmin vieraillut, kuten en myöskään Parc Monceau -puistossa. Poutapäivinä kivaa ajanvietettä on myös muissa kaupungin vaikuttavissa puutarhoissa kävely; Luxemburgin puutarha ja kasvitieteellinen puutarha etunenässä. To do -listalla on myös Riemukaari, jonka huipulle en ole aiemmin kiivennyt. Toivottavasti ihan joka ilta ei sada, sillä Riemukaarelta saisi todella komeita auringonlaskukuvia.

Eli onhan tässä taas kaikenlaista suunnitelmaa viikon matkalle! Tänään ohjelmassa matkalaukun pakkaus, aamulla muutamaksi tunniksi töihin ja iltapäivällä lentokentälle. Seuraavat kuulumiset sitten Pariisista.

torstai 025

Tähän kaveriin voi törmätä Tuileries’n puutarhassa mutustelemassa ruohoa. Mukavampi kuin ruohonleikkuri. 

Ja taas Pariisiin!

Olin suunnitellut lähteväni Pariisiin jälleen keväällä ja kun tällä viikolla kävi ilmi, että Iggy Pop toisi Post Pop Depression -kiertueensa sinne toukokuun puolivälissä, oli matkapäätös hyvin helppo tehdä. Keikkaliput tulivat myyntiin perjantaina ja menivät loppuun viidessä minuutissa, mutta onnistuin jollain ilveellä itselleni lipun saamaan. Illalla ostin lennot Finnairilta ja aloin saman tien tutkia Airbnb-kämppiä. Muutaman tunnin vertailin asuntoja ja päädyin lopulta pieneen kivaan yksiöön aivan ydinkeskustassa, ensimmäisessä arrondissementissa. Valitsin taas ns. supermajoittajan asunnon ja vuokraisäntäni Julien vastasikin minulle ripeästi muutamassa minuutissa ja toivotti tervetulleeksi Pariisin. Asunto on neljännessä kerroksessa (ilman hissiä, bien sûr…) Rue Bertin-Poiréella, Rue de Rivolin ja Seinen välissä. Seinen rantaan on matkaa 20 metriä, lähimmälle metroasemalle vähän enemmän ja RER-B -asemalle kävelee viidessä minuutissa. Sijainti on aivan täydellinen siis!

Keikkapaikka, jossa Iggy Pop esiintyy, on kiinnostava sekin. Kyseessä on vuonna 1932 avattu elokuvateatteri Le Grand Rex, joka näyttää ylelliseltä punaisen ja kullan värisine sisätiloineen. Teatteri vetää 2650 henkeä ja kaikki paikat ovat istumapaikkoja. Saas nähdä malttaako kukaan istua penkillään!

Iggy Pop ja Pariisi, voi että! ❤

Pariisi2016 708