Tukholma ja Depeche Mode

Tämänkertaisen Tukholman-reissun pääasiallisena syynä oli brittibändi Depeche Moden keikka. Saavuin aurinkoiseen kaupunkiin perjantaina aamulla, nakkasin kamat hotellille ja lähdin nauttimaan lähes kesäisestä säästä. Vietin aikaa Södermalmin kujilla ja kävin jälleen kerran mahtavassa Fotografiskassa. Päänäyttely koostui ranskalaisen Patrick Demarchelierin valokuvista. Hänet tunnetaan erityisesti muotikuvaajana ja Fotografiskan seinillä olikin paljon (pääasiassa) mustavalkoisia muotivalokuvia, mutta mukana oli myös kuvia mm. Keith Richardsista, Madonnasta ja prinsessa Dianasta. Fotografiska ei kyllä koskaan petä.


Illan konserttipaikka oli Friends Arena Solnassa, Tukholman ulkopuolella. Olin etukäteen ladannut paikallisen reittioppaan, jonka mukaan paikalle pääsisi näppärästi paikallisjunalla. Juna veikin Solnaan alle kymmenessä minuutissa. Ennen keikkaa piipahdin viereisessä Mall of Scandinavia -kauppakeskuksessa, jonne oli pystytetty Depeche Mode -pop up store. Se osoittautui kuitenkin pettymykseksi, koska myynnissä oli vain tylsiä ja kalliita paitoja, huppareita, lippalakkeja ja selkäreppuja. Kauppakeskuksen kyljessä sijaitseva Friends Arena on aivan jäätävän kokoinen keikkapaikka, jonka kapasiteetti on konserteissa 65000. Sisäänpääsy sujui kuitenkin erinomaisen ripeästi, johtuen ainakin osittain varsin ylimalkaisesta turvatarkastuksesta. 

Itse keikka oli aivan mahtava. Bändi soitti uudelta levyltä 3-4 biisiä, mutta keskittyi muuten hitteihin vuosien varrelta. Kivana yllätyksenä toimi bändin esittämä David Bowie -cover Heroes. Lavashow oli karismaattisen Dave Gahanin varassa eikä esimerkiksi erityisen hienoja valosysteemejä tai lavasteita nähty. Yleensä kurkin etukäteen biisilistaa, mutta koska kyseessä oli kiertueen ensimmäinen keikka, ei sellaista ollut saatavilla. Laskeskelin päässäni biisejä, katselin kelloa, aavistelin lopun olevan lähellä ja poistuin Personal Jesus -biisin aikana, jotta pääsisin ensimmäisten joukossa paikallisjunalla takaisin keskustaan. Tarkistin biisilistan jälkeenpäin netistä ja onnistuin tosiaan lähtemään viimeisen biisin aikana. Hotellini sijaitsee Vasagatanilla, joten pääsin muutamassa minuutissa asemalta hotelliin peiton alle. Aah. 


Pari sanaa hotellista, joka on Elite Hotel Adlon. Sille on lätkäisty neljä tähteä, mutta en oikein ymmärrä miksi, sillä mielestäni tämä on kuin mikä tahansa persoonaton kolmen tähden ketjuhotelli. Aamiaishuone oli pitkänomaisena hankalan mallinen ja siellä sai koko ajan väistellä muita. Huoneeni on toisessa kerroksessa ja Vasagatanille päin, mutta liikenteen melu häiritsi yllättävän vähän yöllä. Isona plussana pitää mainita hotellin sunnuntaisin ilmaiseksi tarjoama check-out klo 18. Se sopi hyvin, koska palaan takaisin kotiin iltalennolla. 

Sunnuntain ohjelmassa oli vierailu modernin taiteen museoon, jossa meni performanssitaiteilija Marina Abramovicin näyttely. Seinillä pyöri videoita taiteilijan performansseista, yhdessä huoneessa oli läjä haisevia luita ja toisessa joku heppu pesi juuriharjalla ja saippuavedellä sylissään istuvaa luurankoa. Pakko myöntää, että näyttely oli omaan makuuni turhan erikoinen, mutta erilaisia näyttelyitä on silti aina mielenkiintoista käydä katsomassa. 

Viikonloppu Tukholmassa oli toiminnantäyteinen ja piristävä. Enköhän minä tänne taas pian palaa jonkin keikan perässä – tai sitten ihan muuten vain. 

Mainokset

Tervehdys Tukholmasta

Saavuin Tukholmaan viikonlopuksi yhdistetylle työ- ja lomamatkalle. Tukholma tervehti minua hyisen kylmällä tuulella ja läpiharmaalla taivaalla, mutta ei se mitään, sillä täällä viihtyy vähän huonommallakin kelillä.

Eilen torstaina ohjelmassa oli Emeli Sandén keikka (tämä oli se viikonlopun työosuus), mutta ehdin minä piipahtaa Fotografiskassakin. Siellä oli esillä rocktähtien hovivalokuvaajana tunnetun hollantilaisen Anton Corbijnin näyttely. Lähinnä mustavalkoisista kuvista koostuva näyttely oli herkullista katsottavaa, kun kuvauksen kohteena oli monta suosikkiartistiani. Kuvista löytyi Bryan Ferry, Metallica, The Rolling Stones, Depeche Mode, Siouxsie Sioux ja monta muuta. Näyttelyn jälkeen oli hetki aikaa istua Fotografiskan erittäin viihtyisässä baarissa.

Bryan Ferry, gargoili, Notre-Dame, Pariisi.

U2-yhtyeen jäsenet isiensä kanssa 🙂


Myös tänään on ollut ohjelmassa vähän taidetta. Vähän vahingossa! Kulturhusetin ohi kävellessäni silmiini osui iso juliste Patti Smithistä. Kiinnostuneena kävelin lähemmäs ja huomasin, että sehän mainosti Smithin ”Eighteen Stations” -nimistä valokuvanäyttelyä Kulturhusetissa. Kylmyys tuntui siinä vaiheessa jo luissa ja ytimissä, joten piipahdus näyttelyyn tuntui kaikin puolin hyvältä idealta. Mustavalkoiset kuvat olivat pienieleisiä ja kauniita, mutta eivät varsinaisesti räjäyttäneet tajuntaani. Käsittääkseni suurin osa kuvista oli taiteilijan M Train -kirjasta tuttuja. Erittäin hauska idea sen sijaan oli näyttelytilan keskelle rakennettu pieni sympaattinen kirjasto, mistä pystyi lainaamaan kirjoja, joita Patti Smith on lukenut ja jotka ovat inspiroineet häntä taiteessaan. 


Täällä Tukholmassa on kyllä kivoja kauppoja ja kuppiloita. Tykkään kovasti mm. erilaisista kahvilan, kaupan, ravintolan ja marketin yhdistelmistä, joita täällä on. Musiikki soi kovalla, tunnelma on rento ja ihmiset istuvat kylki kyljessä syöden ruokaa, jonka ovat käyneet hakemassa ravintolan tai kaupan tiskiltä. Myös kirjakaupoissa on kivaa tunnelmaa; ihmiset rupattelevat, tekevät töitä tai selaavat kirjoja isojen pöytin äärellä ja hakevat kupillisen kahvia kirjakaupan kassalta. Rentoa meininkiä kaikin puolin.

Asuin ensimmäisen yön firman piikkiin Nordic C -nimisessä hotellissa, mutta kahdeksi jälkimmäiseksi yöksi siirryin Hotel With Urban Deli -nimiseen paikkaan. Ja hotelli onkin muuten sen verran erikoinen, että ansaitsee tuota pikaa ihan oman blogikirjoituksensa.

Fotografiskan huippunäyttelyt

Tänne mitään nukkumaan olla tultu, ajattelin tänä aamuna lähtiessäni kahdeksan aikaan liikkeelle. Suuntasin Gamla Staniin, missä toivoin vielä siihen aikaan saavani valokuvata rauhassa ilman turistilaumoja. Näin kävikin, sillä kapeita katuja kulki lisäkseni vain yksittäisiä turisteja. Jos asteita olisi ollut kymmenen enemmän, olisin voinut kuvitella olevani Aix-en-Provencen kujilla; kapeat, mutkittelevat kadut ja pastellinväriset talot toivat elävästi mieleeni heinäkuisen matkani Provenceen. 


Teetauon jälkeen oli aika ottaa suunnaksi Fotografiska. Valokuvataiteen museo ei pettänyt tälläkään kertaa. Kahdesta päänäyttelystä tutustuin ensimmäiseksi Nick Brandtin Inherit The Dust -näyttelyyn. Brandt oli tehnyt villieläimistä ottamistaan kuvista luonnollisen kokoiset suurennokset, jotka oli viety Afrikkaan kyseisten eläinlajien entisille elinpaikoille. Enää paikalla ei kuitenkaan ollut savannia, vaan rautateitä, rakennuksia, jätemaata tai tehtaita. Näyttelyn taustoja avasi tilassa pyörinyt erittäin mielenkiintoinen dokumentti, jossa luonnonsuojelua pohdittiin eri näkökulmista.


Toinen päänäyttely koostui muusikko Bryan Adamsin valokuvista. Olin ollut tietoinen Adamsin toisesta ammatista valokuvaajana, mutta silti yllätyin nähdessäni, kuinka paljon ja laajasti hän on kuvannut aina huippumalleista sotaveteraaneihin. Bryan Adamsin linssin eteen on asettautunut niin kuningatar Elisabeth, Kate Moss, Till Lindemann, Lana del Rey kuin Mickey Rourkekin. Suurin osa kuvista oli mustavalkoisia, mikä itseäni miellytti taas kovasti.

Bryan Adams: Kuningatar Elisabeth


Fotografiskan ravintolassa pitämäni teetauon jälkeen lähdin kävelemään Södermalmille. Lounaalle pysähdyin Hermans-nimiseen kasvisravintolaan, josta olin lukenut hyviä arvioita. Itse en kuitenkaan erityisen paljon lämmennyt ravintolan kasvisbuffetille. Ruoka oli vain ok, ravintola meluisa ja siisteydessäkin olisi ollut vähän toivomisen varaa. Ruoasta puheenollen, eilen sen sijaan söin erinomaisesti. Lounasta nautin Modernan kahvilassa, jossa söin aasialaisvaikutteisen, aivan ihanan salaatin. Illalla puolestaan menin Paradiset City -nimiseen paikkaan, joka on torin, ekokaupan ja ravintolan yhdistelmä. Siellä oli kova kuhina; ihmiset tekivät ostoksia, nauttivat viiniä ja pikku purtavaa, ja maistelivat tarjolla olevia ruokanäytteitä. Paikasta saattoi siis ostaa herkkuja kotiin tai syödä paikan päällä. Itse ostin Poke Bowl -ravintolasta ah niin trendikästä kulhoruokaa (vai menikö tämä trendi jo ohi?) eli vähän niin kuin sushia, mutta kulhossa. Erittäin herkullista. Tässäkään paikassa ei muuten kelvannut käteinen! Saman ilmiön olen havainnut täällä myös Fotografiskassa ja Abba-museossa. Ihan ilman paikallista valuuttaa en kyllä halua jatkossakaan matkustella; itseäni ärsyttää suunnattomasti maksaa kahvikupillista tai metrolippua luottokortilla. 

Bryan Adams: Lana del Rey

Vietin tänään paljon aikaa Södermalmia kierrellen. Kaupunginosa on erittäin viehättävä kukkuloineen, näköaloineen, putiikkeineen ja kuppiloineen. Erityisen hieno paikka on Monteliusvägen, joka on puolen kilometrin mittainen kuja korkealla kukkulalla ja josta aukeaa upea näköala kaupungin kattojen ylle. 

Hälsningar från Stockholm

Päällimmäinen ajatukseni tänä iltana: miksi en ole käynyt Tukholmassa useammin? Onhan tämä nyt mahdottoman kaunis kaupunki ja pelkästään Fotografiska, eli valokuvataiteen museo, tekee tästä käymisen arvoinen. 

Fotografiska olikin tämän päivän ykköskohteeni. Museossa oli päänäyttelynä Martin Schoellerin ”Up Close” -niminen kokoelma. Se pääasiassa koostui tunnettujen henkilöiden kasvokuvista aina Barack Obamasta Iggy Popiin. Lisäksi mukana oli kuvia naispuolisista kehonrakentajista. Kuvat olivat hyvin läheltä otettuja paljastaen kasvonpiirteiden pienimmätkin yksityiskohdat ryppyineen päivineen. Vaikuttavia, hienoja ja hauskoja kuvia!

Kävin myös katsomassa Magnus Wennmanin ”Där barnen sover” -näyttelyn, joka oli melkoinen isku palleaan Schoellerin hauskojen kuvien jälkeen. Wennmanin esitteli kuvissaan sodan runtelemissa maissa asuvia lapsia ja heidän yöpymispaikkojaan, jotka vaihtelivat sairaaloista kaduille ja metsään. Jokaisen kuvan kohdalla kerrottiin kyseisestä lapsesta; hänen haaveistaan ja peloistaan. Ei ihme, että sieltä täältä näyttelyhuoneesta kuului niiskutusta. 

Kolmas vaikuttava näyttely Fotografiskassa oli kokoelma valokuvakilpailun voittajateoksia. ”Höstsalongen 2015” -kilpailuun sai osallistua niin amatöörit kuin ammattilaisetkin. Aihe oli vapaa ja kilpailuun osallistui 2304 valokuvaajaa, joista 24 pääsi esittelemään töitään. Mukaan oli päässyt monenmoisia hienoja kuvia, mutta eräs mieleenpainuvimmista kuvasarjoista oli juhannustansseissa kännykällä otetut kuvat. Teosesittelyssä valokuvaaja kertoi lopuksi olleensa yhtä hiprakassa kuin kuvaamansa henkilötkin 🙂 Lopputulos oli kuitenkin hieno sarja elämänmakuisia, vauhdikkaita mustavalkokuvia. 

Fotografiskan ravintola oli muuten erinomainen. Söin mainion vegesalaatin, jonka jälkeen jaksoin mennä vielä kiertelemään museon käytäville ja houkutuksia täynnä olevaan museokauppaan.

Pari sanaa hotellistani. Radisson Blu Viking oli ehkä vähän tylsä valinta, mutta hotellin sijainti Arlanda Expressenin päätepysäkin läheisyydessä Vasagatanilla tekee tästä kyllä hyvän vaihtoehdon. Kahdeksannessa kerroksessa oleva huoneeni on pieni mutta sievä, ja mikä parasta – huoneesta löytyy vedenkeitin. Tarjolla on toki kahvia ja teetä, mutta koska olen tarkka teestäni niin kävin Åhlensin ruokaosastolla hakemassa yrttiteetä. Sitä kelpaa hörppiä huoneessa sateista Tukholmaa katsellen. 

Hieman tässä vain riipii se, että en onnistunut saamaan itseäni täällä tänään esiintyvän Ghostin keikalle. Viime maanantain Helsingin-keikka oli niin loistava, että mielelläni olisin bändin nähnyt täälläkin. Keikka on kuitenkin loppuunmyyty ja vieraslista tupaten täynnä, joten en onnistunut luikertelemaan sisään. No, jos se huominen Madonnan keikka vähän lohduttaisi…