Vauhtiviikonloppu Lontoossa

Olen jo kotisohvalla, mutta nyt on paremmin aikaa kirjoitella Lontoon-reissustani. Ohjelmaa oli nimittäin niin paljon, etten paljon ehtinyt paikallani istuskelemaan.

Muutama sana hotellistani. Majoittauduin Notting Hillissä sijaitsevaan Abbey Court Notting Hill -hotelliin, joka osoittautui varsin kulahtaneeksi, mutta asiansa erinomaisesti ajavaksi hotelliksi. Se sijaitsi rauhallisella kadulla vain parin minuutin kävelymatkan päässä Notting Hill Gate -metroasemalta, jonka kautta kulki kolme eri metrolinjaa. Hotellissa oli raskaat kukkaverhot, vaaleanruskea kokolattiamatto, narisevat lattiat, kolisevat ovet ja kylpyhuoneessa tietysti eri hanat kuumalle ja kylmälle vedelle 🙂 Huoneeni oli totisesti nähnyt paremmat päivänsä, mutta silti siinä oli jotain hyvin sympaattista. Aamiainen oli oikein hyvä, erityisesti arvostin luonnonjogurttia ja lämpimiä sämpylöitä. Hotellin asiakkaat olivat hiljaista sorttia, joten yöunet olivat varsin rauhalliset ja hyvät, varsinkin kun sänky oli ihanan pehmoinen, tyynyjä oli paljon ja peittokin juuri sopivan paksuinen. En ehkä kuitenkaan menisi samaan hotelliin toistamiseen, sillä Lontoossa tarjontaa kyllä riittää ja varmasti löydän vielä jonkin ihan helmen.

Aina puhutaan huonosta englantilaisesta ruoasta ja itsekin olen siitä osani saanut, mutta tällä reissulla onnistuin saamaan vain hyvää ruokaa. Lontooseen kuten muuallekin on tullut viime vuosina health food -ravintoloita, joista yksi on South Kensingtonissa sijaitseva Squirrel. Tiskiltä voi tilata ruokaisia salaatteja ja kylmäkaapista voi napata herkullisen, lisäaineettoman mehun. Älyttömän kiva ja rento paikka, jossa kävin pariinkin otteeseen syömässä. Tykästyin myös Itsu-nimiseen japanilaiseen pikaruokaravintolaan, jonka kylmätiskistä saattoi valita herkullisia annoksia mukaan tai paikan päällä syötäväksi. Istuskelin kerran myös Notting Hillin Le Pain Quotidien -kahvilassa, joka on alunperin belgialainen kahvilaketju ja joka on tullut itselleni tutuksi Pariisista. Sieltä saa terveellisen pikkupurtavan ja hyvän teen lisäksi erinomaista palvelua.

Lontoo on kallis kaupunki, mutta itse sain syötyä tällä kertaa hyvinkin edullisesti annosteni hintojen ollessa n. 10-12 puntaa. Metroa varten ostin Oyster Cardin, johon rehvakkaasti latasin 50 puntaa. Loman lopuksi arvoa oli jäljellä vielä 30 puntaa, vaikka mielestäni aika paljon metrolla liikuinkin. No, onpahan arvoa jäljellä sitten seuraavalle reissulle! Ostoksiin rahaa meni jonkin verran, sillä mukaan lähti kuusi kirjaa ja kolme puseroa. En ole kova vaateshoppailija, mutta tein täsmäiskun Uniqlon liikkeeseen, josta puserot kotiutin. Kirjakaupoissa sen sijaan tykkään kuluttaa aikaa ja hamstrata kirjoja. Miten upeita kirjakauppoja Lontoossa onkaan! Erityisen viehättäviä ovat pienet yksityiset kirjakaupat, jotka ovat lattiasta kattoon saakka täynnä kirjoja. Toisaalta myös museoiden kirjakaupat ovat varsinaisia aarreaittoja taiteiden ja muodin ystäville.

Kuten edellisessä blogikirjoituksessa kerroin, tein paljon museovisiittejä ja kävin musikaaleissa, mutta viikonlopun kohokohta taisi sittenkin olla David Bowien henkilökohtaisen taidekokoelman näyttely Sotheby’s-huutokaupassa. Kuulin näyttelystä vasta lentokentällä matkalla Lontooseen, kun entinen pomoni tästä minulle vinkkasi. Bowien taidekokoelma huutokaupataan ensi viikolla ja se oli siis nyt ennakkoesittelyssä. Ajattelin, että paikalla olisi vain rikkaan näköisiä taideasiantuntijoita, mutta näyttely oli tarkoitettu ihan myös meille faneille. Esillä oli satoja esineitä; maalauksia, veistoksia, huonekaluja, astioita, vaikka mitä. Suurin osa esineistä oli todella erikoisia, hienoja ja ultramoderneja; juuri sellaisia mitä David Bowien osasi kuvitellakin omistavan.

Koska valokuvaan mielelläni, tykkään myös löytää korkeita paikkoja, josta on komeat näkymät yli kaupungin. Sunnuntaina lähdin Thamesin rantaan kävelemään ja osuin The Shard -pilvenpiirtäjän kohdalle. Muistinkin bonganneeni paikan jo netistä, mutta unohtaneeni sen sittemmin. Marssin sisään lippuluukulle ja pyysin yhtä lippua, mutta samalla sekunnilla huomasin hinnaston: sisäänpääsy maksoi 30 puntaa. 30 puntaa! Okei joo, varmasti olisi komeat maisemat, mutta parin valokuvan tähden en halunnut maksaa noin suolaista hintaa. The Shardin näköalat jäivät siis näkemättä, mutta varmasti lähes yhtä hienot maisemat löytyivät Tate Modernin kattoterassilta. Ihan ilmaiseksi 🙂

Uskon palaavani Lontooseen lomalle jo ensi vuonna, sillä kaupungin kulttuuritarjonta on kyllä huikaisevan runsas. Kun tähän lisää vielä ystävälliset ihmiset, erinomaisen joukkoliikenteen ja ne kaikki kirjakaupat, niin ei ole mitään syytä miksi en Lontoossa kävisi vaikka vuosittain.

lontoo-1

Kensington Gardens

img_0266

St James’s Park

lontoo-7

Näköala Tate Modernin terassilta

 

Mainokset

David Bowien perässä Lontoossa

Hyvää päivää harmaasta ja sateisesta, mutta ah niin piristävästä Lontoosta! Viikonloppulomani aikataulu on niin tiivis, että en täältä ehdi juurikaan kirjoittelemaan, joten pitänee palata Lontoon tunnelmiin paremmalla ajalla kotiin palattuani. Mutta aivan mahtavaa on ollut! Viikonloppu on ollut täynnä kulttuuria. Ohjelmassa on ollut tähän mennessä:

Victoria & Albert -museon näyttely ”You Say You Want a Revolution? Records and Rebels 1966-1970”

David Bowien henkilökohtaisen taidekokoelman näyttely Sotheby’s-huutokaupassa (upea!)

Bob Dylanin taidenäyttely, johon ajauduin sattumalta

David Bowien Lazarus-musikaali (oli hieman erikoinen)

Hieno ”Picasso Portraits” -näyttely National Portrait Galleryssä

Visiitti Brixtoniin David Bowie -seinämaalausta katsomaan ❤️

Lukuisia kirjakauppoja…

Ohjelmassa on vielä ainakin Oopperan kummitus -musikaali, Tate Modern ja varmaan myös muita museoita, sillä huomiselle on luvattu taas vesisadetta. Kenelle tästä Lontoon säästä voi reklamoida?!

Notting Hillin taloja

dsc_0043

Victoria & Albert -museon sisäpiha