Lontoon reissu pähkinänkuoressa

Pidennetty viikonloppu Lontooseen ajoittui tällä kertaa lokakuun alkuun. Kelien suhteen ei ollut juurikaan valittamista, sillä kaksi ensimmäistä päivää olivat lämpimiä ja aurinkoisia, kolmas pilvinen ja viileä, mutta neljäntenä päivänä aurinko paistoi taas. Lauantaina satoi hieman pariin otteeseen, mutta se ei menoa haitannut. Hotellikseni valitsin tällä kertaa ydinkeskustassa sijaitsevan St Gilesin, joka ajoi asiansa aivan hyvin. Se sijaitsi vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Tottenham Court Roadin metroasemalta, josta pääsi eteenpäin Central- ja Northern-metrolinjoja pitkin. Ympäristössä oli myös paljon kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Tavallaan kivaa, että ympäristö oli eläväinen, mutta toisaalta vähän vähempikin määrä avohoitopotilaita ja muita hiippareita hotellin liepeillä olisi riittänyt. Hotellin aamiaisen testasin kerran. Se oli ok mutta tylsä, ja useamman kerran kävinkin aamiaisella tien toisella puolella sijaitsevassa tanskalaiskahvilassa Ole & Steen, josta sai erinomaista puuroa ihanan ystävällisen palvelun kera.

Hotelli huolehti herätyksestä pyytämättä ja yllättäen, kun palohälyttimet pärähtivät ulvomaan kahtena peräkkäisenä yönä, ensimmäisenä klo 05 ja toisena klo 06. Kiitos vaan. Kyseessä oli kuulemma ollut molemmilla kerroilla saman asiakkaan huone, jossa suihkun vesihöyry oli aiheuttanut hälytyksen. Tripadvisorista luin jälkeenpäin arvioita, ja niistä kävi ilmi, että palohälytin oli alkanut huutaa myös kolmantena peräkkäisenä yönä. Muutama hotellin asiakas näytti valittaneen Tripadvisorissa myös…hiiristä.

Hotelli oli makuuni ihan liian suuri ja meluisa, joten vaikka se edullinen ja sijainniltaan hyvä olikin, niin seuraavan kerran valitsen jonkin toisen majapaikan.

london6

Pubeja ihastelin vain ulkopuolelta

Kuvitteelliseen näyttelypassiini sain tällä matkalla kaksi merkintää. Tate Modernissa kävin katsomassa Soul of a nation -nimisen näyttelyn mustista taiteilijoista 1960-80 -luvuilla. Royal Academy of Artsissa näin Salvador Dalí / Marcel Duchamp -näyttelyn, josta pidin kovasti. Näyttelyssä oli esillä molemmilta artisteilta paljon sellaisia teoksia, joista en aiemmin ole ollut edes tietoinen. Näyttely ei ollut kovin laaja, mutta sitäkin kiinnostavampi.

Perjantain iltaviihteestä vastasi Royal Symphonic Orchestra, joka esitti Queenin kappaleita kahdeksanhenkisen kuoron kanssa. Royal Albert Hall oli upea keikkapaikka ja konsertti oli ihan kiva, mutta koska väsy, nälkä ja flunssa painoivat, lähdin väliajalla pois. Aina ei vain jaksa.

Keski-ikä puolestaan painoi hartioita launtaina kun kuuden maissa kävelin Sohon läpi. Baarit olivat siihen aikaan jo täynnä, jengi dokasi ja huusi, ja minä tunsin olevani ihan väärässä paikassa. Onneksi Foylesin kirjakauppa odotti ihan nurkan takana ja pääsin pakenemaan ystävien pariin 🙂

Lopuksi muutama irtonainen ajatus Lontoosta ja reissusta.

1. Lontoossa on ihan liikaa ihmisiä ja kaikki liikkuvat puolijuoksua, erityisesti Cityssä. Vähän alkoi tällä kertaa ihmispaljous ahdistaa.

2. Briteille ei voi kyllä antaa tyylipisteitä vaatetuksen suhteen. Naiset kannattavat less is more -periaatetta pukeutumistyylissään: lyhyttä, tiukkaa, pientä ja avonaista. 🙄

3. Ajatukseni pyörivät matkan aikana väkisinkin silloin tällöin terrori-iskuissa, erityisesti metrossa ja vilkkailla kaduilla liikkuessani. Eustonin metroasema jouduttiin evakuoimaan lauantaina, mutta kyseessä oli onneksi väärä hälytys. Samana päivänä auto ajoi South Kensingtonissa väkijoukkoon, mutta terrori-iskusta ei tällä kertaa ollut kyse.

4. Vaateshoppailun suoritin täsmäiskuna Uniqlohun. Mukaan tarttui kolme mustaa villaneuletta ja lämpöaluspaita, kaikki tietysti sovittamatta koska kuka nyt sellaista jaksaa.

5. Rakastan Lontoon kirjakauppoja,  mutta niissä iskee myös ahdistus: ensin meinaan pökertyä kirjojen määrästä, sitten alan hyperventiloida koska haluan ostaa KAIKEN ja lopuksi iskee valinnan vaikeus enkä pysty ostamaan mitään. No, seitsemän kirjaa lopulta tarttui mukaan eikä paljon enempää käsimatkatavaroihin olisi mahtunutkaan.

6. Nyt on sellainen olo, ettei vähään aikaan tarvitse käydä Lontoossa, mutta katsotaan milloin mieli taas muuttuu…

london3

Camdenin värikkyyttä

london2

Camden rocks

london1

Camden aikaisin aamulla. Hiljaista on vielä.

Mainokset

Pari sanaa Annecysta ja Guns N’ Rosesista

Tykästyin kovasti Grenobleen ja hieman vastentahtoisesti lähdin sieltä kohti Annecya. Olin kuitenkin kuullut kaikilta pelkkää ylistystä Annecysta, joten luottavaisin mielin hyppäsin junaan. Matka kesti pari tuntia ja Annecyn asemalta oli lyhyt kävelymatka hotelliini, joka oli Mercure Centre. Olin unohtanut, että kyseessä oli neljän tähden hotelli ja olin unohtanut myös sen, että olin hövelillä päällä varannut itselleni privilege-huoneen – mukavaa! Iso huone olikin oikein miellyttävä puhumattakaan parvekkeen kivasta näköalasta vuorelle. En malttanut kuitenkaan jäädä nautiskelemaan huoneestani, vaan lähdin saman tien tutustumaan kaupunkiin. Kieltämättä todella kaunis se olikin, mutta turisteja oli niin paljon, että ärsyynnyin välittömästi. Kuviakaan ei voinut ottaa ilman, että joku olisi koko ajan kävellyt edestä. Ja kuvattavaa kaupungissa kyllä olisi ollut, sillä sen kiemurtelevat kujat ja kanavat tarjosivat paljon silmänruokaa. Lähdinkin vähän väljemmille vesille eli kävelemään järven rantaa kaupungista pois päin. Taustalla kohoavat vuoret, turkoosinsininen vesi ja kauniit veneet olivat mukavaa katseltavaa, vaikka ihmisiä kyllä riitti rannoillakin. Päätinkin, että lähden seuraavana aamuna ripeästi liikkeelle ja lähden kuvaamaan kaupunkia ennen kuin muut turistit valtaavat sen. 

Annecyn vanhakaupunki

Annecy-järvi


Aamulla lähdinkin jo ennen kahdeksaa vanhaankaupunkiin, mutta ei onnistunut valokuvailu tälläkään kertaa autioilla kujilla, sillä joka puolella oli torikauppiaita ja pakettiautoja, joista kauppiaat nostivat tavaroitaan esille. Eipä silti, oli kivaa kierrellä ja tutkia kaikkia ihania herkkuja mitä tarjolla oli. Ja kyllä niitä kuviakin sitten sain räpsittyä. 

Annecy ei kuitenkaan tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta ja ihan tyytyväisenä hyppäsin taas junaan ja lähdin Pariisia kohti. Saavuin Pariisiin klo 16.30, heitin kamat hotellille, kävin syömässä ja pian sen jälkeen sainkin jo lähteä kohti Stade de Francen keikkapaikkaa, jossa Guns N’ Rosesin oli määrä aloittaa keikkansa yllättäen jo klo 20.00. RER D – juna vei minut näppärästi perille ja turvatarkastuksetkin sujuivat nopeasti. Olin istumapaikallani n. klo 19.45 ja klo 20.08 alkoi konsertti. Näin bändin edellisen kerran 26 vuotta sitten Helsingin jäähallissa ja se keikka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Nyt tarjolla oli takuuvarma, viihdyttävä ja erinomainen keikka, mutta mitään vaaran tunnetta bändissä, jonka jäsenet ovat yli 50-vuotiaita ja raitistuneita, ei tietenkään enää ole. Stade de France vetää 80 000 hengen verran katsojia ja paikkani oli takakaarteessa, joten seurasin keikkaa lähinnä screeneiltä. Lähdin pois encoreitten aikana, sillä halusin varmistaa paikkani RER-junasta, mutta kotiinpääsy ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Junaa odotellessani tuli kuulutus jostain ongelmatilanteesta ja ilmoitus, että junaa ei tule. Lähdin seuraamaan kohtalotovereita ja toivoin, että joku tietäisi metroaseman ja lähes puolen tunnin haahuilun jälkeen se vihdoin löytyikin. Se ei vain valitettavasti ollut keikkapaikkaa lähinnä oleva asema ja kun metro saapui asemalle, muistutti se lähinnä täpötäyttä sillipurkkia. En hypännyt ensimmäiseen metroon, mutta koska toinenkin oli ihan yhtä täynnä, ajattelin että ”sekaan vaan!” Mitään känniääliöitä ei joukossa onneksi ollut, joten hikinen metromatka sujui siedettävästi. Pääsin metrolla Saint-Lazaren asemalle, josta vaihdoin Gare de Lyonille menevään metroon. Hotellilla olin noin puolitoista tuntia keikkapaikalta lähdettyäni. 

Hyvin nukutun yön jälkeen tein kävelylenkin, kävin juomassa 6,5 euron (!) cappuccinon, hyppäsin taksiin ja saavuin Airbnb-kämpälleni seitsemänteen arrondissementiin. Alue ei ole suosikkejani Pariisissa, mutta asunto vaikutti etukäteen kivalta ja siltä se vaikuttaa myös paikan päällä. Se sijaitsee talon alimmassa kerroksessa ihan ulko-oven vieressä, joten saa nähdä kuinka paljon trafiikkia yön aikana on. Asuntoon ei onneksi paista aurinko ja ikkunoiden eteen saa luukut, joten elän toivossa viileistä yöunista. 

Pariisissa on tänään todella kuuma ja hiostava päivä, joten iltapäivän tunnit onkin hyvä viettää kämpällä lepuutellen ja pyykkiä pesten. Täytyy kuitenkin lähteä vielä myöhemmin nauttimaan ulkoilmasta, sillä huomiseksi luvataan jo sadekelejä.

Näköala huoneeni parvekkeelta


Annecyn tunnelmaa

Tukholma ja Depeche Mode

Tämänkertaisen Tukholman-reissun pääasiallisena syynä oli brittibändi Depeche Moden keikka. Saavuin aurinkoiseen kaupunkiin perjantaina aamulla, nakkasin kamat hotellille ja lähdin nauttimaan lähes kesäisestä säästä. Vietin aikaa Södermalmin kujilla ja kävin jälleen kerran mahtavassa Fotografiskassa. Päänäyttely koostui ranskalaisen Patrick Demarchelierin valokuvista. Hänet tunnetaan erityisesti muotikuvaajana ja Fotografiskan seinillä olikin paljon (pääasiassa) mustavalkoisia muotivalokuvia, mutta mukana oli myös kuvia mm. Keith Richardsista, Madonnasta ja prinsessa Dianasta. Fotografiska ei kyllä koskaan petä.


Illan konserttipaikka oli Friends Arena Solnassa, Tukholman ulkopuolella. Olin etukäteen ladannut paikallisen reittioppaan, jonka mukaan paikalle pääsisi näppärästi paikallisjunalla. Juna veikin Solnaan alle kymmenessä minuutissa. Ennen keikkaa piipahdin viereisessä Mall of Scandinavia -kauppakeskuksessa, jonne oli pystytetty Depeche Mode -pop up store. Se osoittautui kuitenkin pettymykseksi, koska myynnissä oli vain tylsiä ja kalliita paitoja, huppareita, lippalakkeja ja selkäreppuja. Kauppakeskuksen kyljessä sijaitseva Friends Arena on aivan jäätävän kokoinen keikkapaikka, jonka kapasiteetti on konserteissa 65000. Sisäänpääsy sujui kuitenkin erinomaisen ripeästi, johtuen ainakin osittain varsin ylimalkaisesta turvatarkastuksesta. 

Itse keikka oli aivan mahtava. Bändi soitti uudelta levyltä 3-4 biisiä, mutta keskittyi muuten hitteihin vuosien varrelta. Kivana yllätyksenä toimi bändin esittämä David Bowie -cover Heroes. Lavashow oli karismaattisen Dave Gahanin varassa eikä esimerkiksi erityisen hienoja valosysteemejä tai lavasteita nähty. Yleensä kurkin etukäteen biisilistaa, mutta koska kyseessä oli kiertueen ensimmäinen keikka, ei sellaista ollut saatavilla. Laskeskelin päässäni biisejä, katselin kelloa, aavistelin lopun olevan lähellä ja poistuin Personal Jesus -biisin aikana, jotta pääsisin ensimmäisten joukossa paikallisjunalla takaisin keskustaan. Tarkistin biisilistan jälkeenpäin netistä ja onnistuin tosiaan lähtemään viimeisen biisin aikana. Hotellini sijaitsee Vasagatanilla, joten pääsin muutamassa minuutissa asemalta hotelliin peiton alle. Aah. 


Pari sanaa hotellista, joka on Elite Hotel Adlon. Sille on lätkäisty neljä tähteä, mutta en oikein ymmärrä miksi, sillä mielestäni tämä on kuin mikä tahansa persoonaton kolmen tähden ketjuhotelli. Aamiaishuone oli pitkänomaisena hankalan mallinen ja siellä sai koko ajan väistellä muita. Huoneeni on toisessa kerroksessa ja Vasagatanille päin, mutta liikenteen melu häiritsi yllättävän vähän yöllä. Isona plussana pitää mainita hotellin sunnuntaisin ilmaiseksi tarjoama check-out klo 18. Se sopi hyvin, koska palaan takaisin kotiin iltalennolla. 

Sunnuntain ohjelmassa oli vierailu modernin taiteen museoon, jossa meni performanssitaiteilija Marina Abramovicin näyttely. Seinillä pyöri videoita taiteilijan performansseista, yhdessä huoneessa oli läjä haisevia luita ja toisessa joku heppu pesi juuriharjalla ja saippuavedellä sylissään istuvaa luurankoa. Pakko myöntää, että näyttely oli omaan makuuni turhan erikoinen, mutta erilaisia näyttelyitä on silti aina mielenkiintoista käydä katsomassa. 

Viikonloppu Tukholmassa oli toiminnantäyteinen ja piristävä. Enköhän minä tänne taas pian palaa jonkin keikan perässä – tai sitten ihan muuten vain. 

Hieman säätöä…

Olin jo järjestänyt kesälomareissuni hotellit ja junayhteydet lähes kokonaan, kun suunnitelmiini tulikin pieni muutos. Olin tilannut Ranskan VR:ltä hälytyksen sähköpostiini kun Annecy-Pariisi -välinen suora yhteys tulisi myyntiin ja sainkin siitä ilmoituksen toissa viikolla vielä Pariisissa ollessani. Jostain syystä lähdin tarkistamaan Guns N’ Rosesin keikan ajankohtaa, jonka olin omassa päässäni koko ajan kuvitellut olevan lauantaina 8.7. Tämän päivämäärän mukaan olin myös varannut Airbnb-kämpän Pariisista ja suunnitellut koko Ranskan-kiertueeni aikataulun. Yllätys olikin melkoinen kun huomasin keikan olevankin jo perjantaina 7.7. – oh là là……

Minulla oli siis kaksi vaihtoehtoa: myydä keikkalippu pois ja palata Pariisiin alkuperäisen suunnitelman mukaan 8.7. tai lyhentää aikaani Avignonissa, Grenoblessa tai Annecyssa vuorokaudella. Guns N’ Roses (jonka näin jo vuonna 1991 Helsingin jäähallissa) vei kuitenkin pidemmän korren. Koska olin ostanut myös jo kaikki junaliput sitä viimeistä Annecy-Pariisi -väliä lukuunottamatta, oli helpointa lyhentää Annecyssa oloa päivällä, mikä tosin harmitti kovasti. Toinen harmituksen aihe tuli siitä, että peruin kivan hotellini Annecyssa ja yritin sen jälkeen varata sitä uudestaan vain yhdeksi yöksi, mutta tämä ei onnistunutkaan. Hotellin varaussivusto ilmoitti, että hotellissa pitää yöpyä minimissään kaksi yötä! Onpa erikoista, sanon minä. Noh, otin huoneen persoonattomasta, mutta varmasti ihan hyvästä Mercure-hotellista.

Ilonaiheen sen sijaan aiheutti Annecy-Pariisi -junamatkan hinta, joka oli vaivaiset 25 euroa. Matka-aika on vajaa neljä tuntia ja Pariisiin saavun keikkapäivänä klo 16.14. Täytyy siis toivoa, ettei mitään myöhästymisiä tai viime hetken lakkoja osu kohdalle… Airbnb-asuntoni olin tosiaan vuokrannut vasta lauantaista eteenpäin, joten varasin yhdeksi yöksi jo tutun Ibis-hotellin läheltä Gare de Lyonin juna-asemaa.

Yleensä olen hyvin tarkka ja varmistelen kaikki päivämäärät useaan otteeseen, mutta jostain syystä nyt olin sekoillut keikkapäivämäärän kanssa. Onneksi kovin suurta vahinkoa ei päässyt käymään ja kyllä sinne Annecyynkin takaisin vielä pääsee.

74-3

Maaliskuinen Pariisi

 

Pariisi – kohta tavataan taas (ja taas ja taas)

Voi tätä iloa ja onnea, kun seuraavaan Pariisin-matkaani on enää vajaa kolme viikkoa aikaa! Edellisestä Pariisin-reissusta onkin jo vierähtänyt salakavalasti puoli vuotta. Huh, miten se on mahdollista? Sitä seuraavaan matkaan sen sijaan ei mene yhtä kauan, sillä nappasin Norwegianin Cyber Monday -kampanjasta Pariisin-lennot maaliskuun loppuun 126 euron kivaan hintaan (sisältäen ruumaan menevän laukun). Olen perillä viisi yötä ja majoitun silläkin kertaa vanhaan tuttuun Airbnb-kämppään Marais’ssa. Mitään suunnitelmia, konsertteja, näyttelyitä tms. en sille matkalle ole vielä ehtinyt pohtia, sillä ajatukset ovat olleet tiukasti joulumatkassa.

Tulevalla vuodenvaihteen matkalla ohjelmassani on ainakin Oscar Wildelle omistettu näyttely, L’Enfer selon Rodin -näyttely Rodin-museossa ja Fondation Louis Vuitton -museossa menevä modernin taiteen näyttely. Ateneumin Modigliani-näyttelyn innoittamana ajattelin myös tutkia vähän tarkemmin Montparnassea ja sen kahviloita, joissa Modigliani vietti aikaa taiteilijaystäviensä kanssa. Pari päivää lomasta vierähtää Bretagnessa, sillä teen pienen retken Dinan-nimiseen pikkukaupunkiin. En tiedä tästä keskiaikaisesta kaupungista juuri mitään, mutta se näytti kuvissa niin ihastuttavalta, että päätin ostaa sinne junaliput ja varata huoneen vanhankaupungin sydämestä Arvor-nimisestä hotellista. Jos Dinan kiinnostaa, niin täältä voi katsoa siitä pienen videopätkän:

Jossain vaiheessa syksyä suunnittelin kielikurssille osallistumista, mutta siihen aika ei nyt kerta kaikkiaan riitä. Pitää siis vain puhua pulputtaa rohkeasti kaupoissa, museoissa ja missä nyt ihmisiä kohtaankin. Sehän se parasta ranskan treeniä onkin!

Niin…onhan minulla myös jo ensi kesälle Pariisin-matka tiedossa. 🙂 Sain ostettua Guns N’ Rosesin keikalle lipun 7.7. ja sitä ennen tarkoitukseni on viettää muutama päivä Provencessa. Eli luvassa on samanlainen Provence + Pariisi -yhdistelmä kuin viime kesänä, mutta Provencen kohde vain on eri. Todennäköisesti suuntaan Marseillen kautta Avignoniin, mutta suunnitelmat voivat vielä muuttua moneen kertaan…

pariisi-muokattu1

Näkymä Louvren sisäpihalta Pont des Arts -sillalle

Metallican keikalla Lontoossa

Työmatkoista harvemmin jää mitään mielenkiintoista kerrottavaa, mutta nyt kyllä kannattaa pari sanaa mainita viime viikonlopun Lontoon-pikavisiitistäni. Minulla oli ilo päästä työni puolesta bändin levynjulkaisukeikalle viime perjantaina. Keikka oli House of Vans -nimisessä paikassa Waterloon aseman alla ja se oli harvinaista herkkua: yleensä kymmenille tuhansille esiintyvä bändi heitti tällä kertaa keikan vain 800 fanin edessä. Keikalle ei myyty lippuja, vaan ne saattoi vain voittaa.

Lensin Lontooseen perjantaina iltapäivällä. Lentoni oli tunnin myöhässä, mikä sekoitti jo valmiiksi tiukan aikatauluni. Pääsin onneksi nopeasti koneesta ja suhautin Heathrow Expressillä Paddingtonin asemalle, josta nappasin taksin alle ja suuntasin Universal Musicin paikalliseen toimistoon sikäläisiä kollegojani moikkaamaan. En ehtinyt olla toimistolla kuin vajaan tunnin kun aika oli jo lähteä hotellia kohti. Hyppäsin taas taksiin ja ajelin Premier Inn Waterloo -hotelliini. Tässä vaiheessa kello oli jo niin paljon, ettei ollut mitään mahdollisuuksia lähteä syömään. Onneksi olin aavistellut, että kiire saattaa tulla ja ottanut mukaani pari banaania ja protskupatukan, jotka hätäisesti vedin naamaani.

Keikkapaikka oli vain viiden minuutin kävelymatkan päässä (korkokengissä; tennareissa olisin sipaissut matkan kolmessa minuutissa) hotellilta. House of Vansin ulkopuolella odotti noin 50 metrin jono, mutta se meni yllättävän äkkiä vaikka kenelläkään ei ollut fyysisiä lippuja vaan kaikilta tarkistettiin nimi listasta. Sisälle päästyäni lähdin heti etsimään hyvää paikkaa, mikä on aina vähän ongelmallista tällaiselle 152 cm pitkälle… Miksauspöydän vierestä bongasin kuitenkin pienen korokkeen, sujahdin siihen seisomaan enkä poistunut paikaltani ennen keikan loppua.

Ja keikkahan oli aivan jäätävän kova! Biisilista koostui lähinnä viiden ensimmäisen albumin kappaleista, mutta mukaan oli otettu sentään edes kolme biisiä uudelta albumilta. Tunnelma keikalla oli erittäin innostunut ja riehakas, kuinkas muutenkaan. Keikka päättyi kitaristi Kirk Hammettin kakutukseen tämän syntymäpäivän kunniaksi sekä bändin kiitossanoihin. Helsingistä saakka korkokengissä saapuneena ja niillä kolmisen tuntia paikallani pönöttäneenä olin varsin onnellinen, kun pääsin muutamassa minuutissa takaisin hotellilleni. Keikalla oli mukana myös Hesarin toimittaja ja hänen arvionsa illasta voikin lukea Hesarin sivuilta.

Lauantain paluulentoni oli klo 16, joten minulla oli vielä mukavasti aikaa (kerrankin) aurinkoisessa Lontoossa. Nappasin kamerani mukaan ja lähdin kävelemään Thamesin vartta kohti Tate Modernia. Olin museolla juuri sen avautuessa ja kävin ostamassa lipun Elton Johnin valokuvakokoelman näyttelyyn. The Radical Eye -näyttelyn mustavalkoiset kuvat olivat pääsääntöisesti 1900-1950 -luvuilta ja mukana oli paljon tunnettujen valokuvaajien upeita klassikkokuvia. Tate Modernin sivuilla on muuten kiinnostava video, jolla Elton John kertoo valokuvakokoelmastaan. Olisi ollut kiva viettää näyttelyssä pidempäänkin, mutta halusin poiketa vielä muutamassa kirjakaupassa. Niin teinkin, mutta tällä kertaa saaliiksi ei kirjoja jäänyt. Monta kirjaa olisin kyllä halunnut ostaa, mutta mieleeni palautuivat kotona odottavat lukemattomat kirjakasat ja sain pidettyä luottokortin taskussa.

Hain lopuksi hotellilla odottaneet matkatavarani, nappasin taksin Paddingtonin asemalle ja kiidin taas Heathrow Expressillä takaisin kentälle. Varsinainen pikavisiitti siis, mutta olipa taas kiva käydä Lontoossa! Lisään tähän loppuun vielä muutaman kuvan lauantaiaamulta. Keikalla en ottanut kuin huonoja kännykkäräpsyjä, joten niiden julkaiseminen jääköön. Se Metallican keikka on muuten vielä muutaman päivän ajan nähtävissä tämän linkin takana.

lontoo

lontoossa-1

lontoossa

 

Tervehdys Tukholmasta

Saavuin Tukholmaan viikonlopuksi yhdistetylle työ- ja lomamatkalle. Tukholma tervehti minua hyisen kylmällä tuulella ja läpiharmaalla taivaalla, mutta ei se mitään, sillä täällä viihtyy vähän huonommallakin kelillä.

Eilen torstaina ohjelmassa oli Emeli Sandén keikka (tämä oli se viikonlopun työosuus), mutta ehdin minä piipahtaa Fotografiskassakin. Siellä oli esillä rocktähtien hovivalokuvaajana tunnetun hollantilaisen Anton Corbijnin näyttely. Lähinnä mustavalkoisista kuvista koostuva näyttely oli herkullista katsottavaa, kun kuvauksen kohteena oli monta suosikkiartistiani. Kuvista löytyi Bryan Ferry, Metallica, The Rolling Stones, Depeche Mode, Siouxsie Sioux ja monta muuta. Näyttelyn jälkeen oli hetki aikaa istua Fotografiskan erittäin viihtyisässä baarissa.

Bryan Ferry, gargoili, Notre-Dame, Pariisi.

U2-yhtyeen jäsenet isiensä kanssa 🙂


Myös tänään on ollut ohjelmassa vähän taidetta. Vähän vahingossa! Kulturhusetin ohi kävellessäni silmiini osui iso juliste Patti Smithistä. Kiinnostuneena kävelin lähemmäs ja huomasin, että sehän mainosti Smithin ”Eighteen Stations” -nimistä valokuvanäyttelyä Kulturhusetissa. Kylmyys tuntui siinä vaiheessa jo luissa ja ytimissä, joten piipahdus näyttelyyn tuntui kaikin puolin hyvältä idealta. Mustavalkoiset kuvat olivat pienieleisiä ja kauniita, mutta eivät varsinaisesti räjäyttäneet tajuntaani. Käsittääkseni suurin osa kuvista oli taiteilijan M Train -kirjasta tuttuja. Erittäin hauska idea sen sijaan oli näyttelytilan keskelle rakennettu pieni sympaattinen kirjasto, mistä pystyi lainaamaan kirjoja, joita Patti Smith on lukenut ja jotka ovat inspiroineet häntä taiteessaan. 


Täällä Tukholmassa on kyllä kivoja kauppoja ja kuppiloita. Tykkään kovasti mm. erilaisista kahvilan, kaupan, ravintolan ja marketin yhdistelmistä, joita täällä on. Musiikki soi kovalla, tunnelma on rento ja ihmiset istuvat kylki kyljessä syöden ruokaa, jonka ovat käyneet hakemassa ravintolan tai kaupan tiskiltä. Myös kirjakaupoissa on kivaa tunnelmaa; ihmiset rupattelevat, tekevät töitä tai selaavat kirjoja isojen pöytin äärellä ja hakevat kupillisen kahvia kirjakaupan kassalta. Rentoa meininkiä kaikin puolin.

Asuin ensimmäisen yön firman piikkiin Nordic C -nimisessä hotellissa, mutta kahdeksi jälkimmäiseksi yöksi siirryin Hotel With Urban Deli -nimiseen paikkaan. Ja hotelli onkin muuten sen verran erikoinen, että ansaitsee tuota pikaa ihan oman blogikirjoituksensa.