Lontoon reissu pähkinänkuoressa

Pidennetty viikonloppu Lontooseen ajoittui tällä kertaa lokakuun alkuun. Kelien suhteen ei ollut juurikaan valittamista, sillä kaksi ensimmäistä päivää olivat lämpimiä ja aurinkoisia, kolmas pilvinen ja viileä, mutta neljäntenä päivänä aurinko paistoi taas. Lauantaina satoi hieman pariin otteeseen, mutta se ei menoa haitannut. Hotellikseni valitsin tällä kertaa ydinkeskustassa sijaitsevan St Gilesin, joka ajoi asiansa aivan hyvin. Se sijaitsi vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Tottenham Court Roadin metroasemalta, josta pääsi eteenpäin Central- ja Northern-metrolinjoja pitkin. Ympäristössä oli myös paljon kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Tavallaan kivaa, että ympäristö oli eläväinen, mutta toisaalta vähän vähempikin määrä avohoitopotilaita ja muita hiippareita hotellin liepeillä olisi riittänyt. Hotellin aamiaisen testasin kerran. Se oli ok mutta tylsä, ja useamman kerran kävinkin aamiaisella tien toisella puolella sijaitsevassa tanskalaiskahvilassa Ole & Steen, josta sai erinomaista puuroa ihanan ystävällisen palvelun kera.

Hotelli huolehti herätyksestä pyytämättä ja yllättäen, kun palohälyttimet pärähtivät ulvomaan kahtena peräkkäisenä yönä, ensimmäisenä klo 05 ja toisena klo 06. Kiitos vaan. Kyseessä oli kuulemma ollut molemmilla kerroilla saman asiakkaan huone, jossa suihkun vesihöyry oli aiheuttanut hälytyksen. Tripadvisorista luin jälkeenpäin arvioita, ja niistä kävi ilmi, että palohälytin oli alkanut huutaa myös kolmantena peräkkäisenä yönä. Muutama hotellin asiakas näytti valittaneen Tripadvisorissa myös…hiiristä.

Hotelli oli makuuni ihan liian suuri ja meluisa, joten vaikka se edullinen ja sijainniltaan hyvä olikin, niin seuraavan kerran valitsen jonkin toisen majapaikan.

london6

Pubeja ihastelin vain ulkopuolelta

Kuvitteelliseen näyttelypassiini sain tällä matkalla kaksi merkintää. Tate Modernissa kävin katsomassa Soul of a nation -nimisen näyttelyn mustista taiteilijoista 1960-80 -luvuilla. Royal Academy of Artsissa näin Salvador Dalí / Marcel Duchamp -näyttelyn, josta pidin kovasti. Näyttelyssä oli esillä molemmilta artisteilta paljon sellaisia teoksia, joista en aiemmin ole ollut edes tietoinen. Näyttely ei ollut kovin laaja, mutta sitäkin kiinnostavampi.

Perjantain iltaviihteestä vastasi Royal Symphonic Orchestra, joka esitti Queenin kappaleita kahdeksanhenkisen kuoron kanssa. Royal Albert Hall oli upea keikkapaikka ja konsertti oli ihan kiva, mutta koska väsy, nälkä ja flunssa painoivat, lähdin väliajalla pois. Aina ei vain jaksa.

Keski-ikä puolestaan painoi hartioita launtaina kun kuuden maissa kävelin Sohon läpi. Baarit olivat siihen aikaan jo täynnä, jengi dokasi ja huusi, ja minä tunsin olevani ihan väärässä paikassa. Onneksi Foylesin kirjakauppa odotti ihan nurkan takana ja pääsin pakenemaan ystävien pariin 🙂

Lopuksi muutama irtonainen ajatus Lontoosta ja reissusta.

1. Lontoossa on ihan liikaa ihmisiä ja kaikki liikkuvat puolijuoksua, erityisesti Cityssä. Vähän alkoi tällä kertaa ihmispaljous ahdistaa.

2. Briteille ei voi kyllä antaa tyylipisteitä vaatetuksen suhteen. Naiset kannattavat less is more -periaatetta pukeutumistyylissään: lyhyttä, tiukkaa, pientä ja avonaista. 🙄

3. Ajatukseni pyörivät matkan aikana väkisinkin silloin tällöin terrori-iskuissa, erityisesti metrossa ja vilkkailla kaduilla liikkuessani. Eustonin metroasema jouduttiin evakuoimaan lauantaina, mutta kyseessä oli onneksi väärä hälytys. Samana päivänä auto ajoi South Kensingtonissa väkijoukkoon, mutta terrori-iskusta ei tällä kertaa ollut kyse.

4. Vaateshoppailun suoritin täsmäiskuna Uniqlohun. Mukaan tarttui kolme mustaa villaneuletta ja lämpöaluspaita, kaikki tietysti sovittamatta koska kuka nyt sellaista jaksaa.

5. Rakastan Lontoon kirjakauppoja,  mutta niissä iskee myös ahdistus: ensin meinaan pökertyä kirjojen määrästä, sitten alan hyperventiloida koska haluan ostaa KAIKEN ja lopuksi iskee valinnan vaikeus enkä pysty ostamaan mitään. No, seitsemän kirjaa lopulta tarttui mukaan eikä paljon enempää käsimatkatavaroihin olisi mahtunutkaan.

6. Nyt on sellainen olo, ettei vähään aikaan tarvitse käydä Lontoossa, mutta katsotaan milloin mieli taas muuttuu…

london3

Camdenin värikkyyttä

london2

Camden rocks

london1

Camden aikaisin aamulla. Hiljaista on vielä.

Mainokset

Pariisista hyvää perjantaita ja kansallispäivää

Loma Pariisissa on sujunut suunnitelmien mukaan. Ohjelmassani on ollut museoita, näyttelyitä, valokuvaamista, kahviloissa notkumista, vähän shoppailua ja liikaa kävelemistä. Airbnb-asuntoni on osoittatunut kivaksi ja hiljaiseksi, ja olenkin nukkunut täällä paremmin kuin viikkoihin. Valiettavasti asunto tosiaan sijaitsee seitsemännessä arrondissementissa, joka ei ole kovin kiinnostavaa aluetta. Amerikkalaisturistit pyörivät jaloissa eikä täällä ole kovin paljon kivoja kahviloita tai ravintoloita. Minulla on ollut koko ajan vahva fiilis, että asun ihan väärässä paikassa. Uskon siis, että seuraavan kerran siirryn asumaan taas Seinen oikealle rannalle kolmanteen tai neljänteen arrondissementiin.

Invalides


Joka päivä on ollut syytä pitää sateenvarjoa mukana. Lämmintä on ollut, mutta välillä on sataa tihutellut, joskin aurinkokin on näyttäytynyt päivittäin. Sunnuntaina iltapäivällä kävin Centre Pompidoussa katsomassa fantastisen David Hockneyn näyttelyn ja sieltä palatessani asunnolle alkoi ripotella vettä. Meni puolisen tuntia ja taivas aukeni, alkoi julmetun kova ukkonen ja kaatosade, mutta tässä vaiheessa olin onneksi jo sisätiloissa. Seuraavana päivänä sain lukea, että vettä oli tullut yhden tunnin aikana saman verran kuin yleensä yhdessä kuukaudessa. 15 metroasemaa oli jouduttu sulkemaan ja kadut lainehtivat. Sade jatkui todella kovana vielä maanantaiaamun ja vielä tiistaina vesivahinkoja siivottiin Les Halles -kauppakeskuksen pohjakerroksen liikkeissä. Poikkeuksellinen rankkasade oli aiheuttanut myös sähkövikoja ja keskiviikkona eräässäkin vaatekaupassa hyväksyttiin vain käteinen, koska maksupäätteet olivat poissa toiminnasta. 

Rue Cler


Hockneyn näyttelyn lisäksi olen käynyt mm. Ed Van Der Elskenin valokuvanäyttelyssä Jeu de Paumessa, Hockneyn näyttelyn kanssa samaan aikaan olleessa Walker Evansin näyttelyssä Centre Pompidoussa, Steve McQueen Style ja Pin-Up -näyttelyissä kahdessa Marais’n galleriassa, Musee de l’Orangeriessa, missä oli esillä todella upea kokoelma mm. Matissea, Picassoa, Gauguinia, Renoiria ja Modiglinia, Medusa-nimisessä korunäyttelyssä sekä Imagine Van Gogh -näyttelyssä. Van Gogh -näyttely oli erityisen hauska. Suureen ja korkeaan näyttelytilaan oli aseteltu valtavia kankaita, joille heijastettiin Van Goghin töitä – välillä kokonaisia töitä, välillä yksityiskohtia. Teokset vaihtuivat ja liikkuivat ja tätä säesti upea klassinen musiikki. Yleisö seisoi, käveli kankaiden välissä, istuskeli tuoleilla tai lattialla. Se oli todella hauska ja rentouttava kokemus! 

​​
Pariisi on tietysti ollut upea, kuten aina. Vaikka olenkin jo oppinut löytämään täältä rauhalliset suosikkipaikkani, on täällä tähän aikaan vuodesta joka tapauksessa aivan tolkuton määrä turisteja. Se on tietysti hyvä asia Pariisille, mutta itse hieman kärvistelen asian kanssa. Nyt onkin sellainen fiilis, että aion jatkossa vältellä keskikesää Pariisissa, ellei ole jotain erityistä syytä tulla tänne juuri silloin.

Samaan aikaan kaupunkiin sattui myös Yhdysvaltojen presidentti Trump. Koska asun lähellä Invalidesia ja Eiffel-tornia, jotka molemmat olivat eilen presidentin vierailulistalla, arvelin lähikaduilla olevan melkoista hässäkkää. Ja oikeassa olin. Kun olin aikeissa lähteä Van Gogh -näyttelyyn, en päässyt paria korttelia edemmäs, kun vastassa olivat jo aidat, poliisiautoja joka paikassa ja valtava määrä poliiseja mihin tahansa katsoikin. Kyselin poliisilta metrotilannetta ja Invalidesin metro oli kuulemma suljettu. Tein nopeasti suunnitelma B:n, kipitin Seinen toiselle rannalle, hyppäsin sieltä metroon ja suuntasin näyttelyyn toista reittiä. Tänään perjantaina on tiedossa Ranskan kansallispäivän juhlallisuudet, joihin Trump niinikään osallistuu, joten liikennekatkoksia on taas odotettavissa. Itse tosin menen vain kuvaamaan hävittäjien ylilennon aamupäivällä ja siirryn sitten väljemmille vesille.

Loman loppu häämöttää…. 

Pari sanaa Annecysta ja Guns N’ Rosesista

Tykästyin kovasti Grenobleen ja hieman vastentahtoisesti lähdin sieltä kohti Annecya. Olin kuitenkin kuullut kaikilta pelkkää ylistystä Annecysta, joten luottavaisin mielin hyppäsin junaan. Matka kesti pari tuntia ja Annecyn asemalta oli lyhyt kävelymatka hotelliini, joka oli Mercure Centre. Olin unohtanut, että kyseessä oli neljän tähden hotelli ja olin unohtanut myös sen, että olin hövelillä päällä varannut itselleni privilege-huoneen – mukavaa! Iso huone olikin oikein miellyttävä puhumattakaan parvekkeen kivasta näköalasta vuorelle. En malttanut kuitenkaan jäädä nautiskelemaan huoneestani, vaan lähdin saman tien tutustumaan kaupunkiin. Kieltämättä todella kaunis se olikin, mutta turisteja oli niin paljon, että ärsyynnyin välittömästi. Kuviakaan ei voinut ottaa ilman, että joku olisi koko ajan kävellyt edestä. Ja kuvattavaa kaupungissa kyllä olisi ollut, sillä sen kiemurtelevat kujat ja kanavat tarjosivat paljon silmänruokaa. Lähdinkin vähän väljemmille vesille eli kävelemään järven rantaa kaupungista pois päin. Taustalla kohoavat vuoret, turkoosinsininen vesi ja kauniit veneet olivat mukavaa katseltavaa, vaikka ihmisiä kyllä riitti rannoillakin. Päätinkin, että lähden seuraavana aamuna ripeästi liikkeelle ja lähden kuvaamaan kaupunkia ennen kuin muut turistit valtaavat sen. 

Annecyn vanhakaupunki

Annecy-järvi


Aamulla lähdinkin jo ennen kahdeksaa vanhaankaupunkiin, mutta ei onnistunut valokuvailu tälläkään kertaa autioilla kujilla, sillä joka puolella oli torikauppiaita ja pakettiautoja, joista kauppiaat nostivat tavaroitaan esille. Eipä silti, oli kivaa kierrellä ja tutkia kaikkia ihania herkkuja mitä tarjolla oli. Ja kyllä niitä kuviakin sitten sain räpsittyä. 

Annecy ei kuitenkaan tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta ja ihan tyytyväisenä hyppäsin taas junaan ja lähdin Pariisia kohti. Saavuin Pariisiin klo 16.30, heitin kamat hotellille, kävin syömässä ja pian sen jälkeen sainkin jo lähteä kohti Stade de Francen keikkapaikkaa, jossa Guns N’ Rosesin oli määrä aloittaa keikkansa yllättäen jo klo 20.00. RER D – juna vei minut näppärästi perille ja turvatarkastuksetkin sujuivat nopeasti. Olin istumapaikallani n. klo 19.45 ja klo 20.08 alkoi konsertti. Näin bändin edellisen kerran 26 vuotta sitten Helsingin jäähallissa ja se keikka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Nyt tarjolla oli takuuvarma, viihdyttävä ja erinomainen keikka, mutta mitään vaaran tunnetta bändissä, jonka jäsenet ovat yli 50-vuotiaita ja raitistuneita, ei tietenkään enää ole. Stade de France vetää 80 000 hengen verran katsojia ja paikkani oli takakaarteessa, joten seurasin keikkaa lähinnä screeneiltä. Lähdin pois encoreitten aikana, sillä halusin varmistaa paikkani RER-junasta, mutta kotiinpääsy ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Junaa odotellessani tuli kuulutus jostain ongelmatilanteesta ja ilmoitus, että junaa ei tule. Lähdin seuraamaan kohtalotovereita ja toivoin, että joku tietäisi metroaseman ja lähes puolen tunnin haahuilun jälkeen se vihdoin löytyikin. Se ei vain valitettavasti ollut keikkapaikkaa lähinnä oleva asema ja kun metro saapui asemalle, muistutti se lähinnä täpötäyttä sillipurkkia. En hypännyt ensimmäiseen metroon, mutta koska toinenkin oli ihan yhtä täynnä, ajattelin että ”sekaan vaan!” Mitään känniääliöitä ei joukossa onneksi ollut, joten hikinen metromatka sujui siedettävästi. Pääsin metrolla Saint-Lazaren asemalle, josta vaihdoin Gare de Lyonille menevään metroon. Hotellilla olin noin puolitoista tuntia keikkapaikalta lähdettyäni. 

Hyvin nukutun yön jälkeen tein kävelylenkin, kävin juomassa 6,5 euron (!) cappuccinon, hyppäsin taksiin ja saavuin Airbnb-kämpälleni seitsemänteen arrondissementiin. Alue ei ole suosikkejani Pariisissa, mutta asunto vaikutti etukäteen kivalta ja siltä se vaikuttaa myös paikan päällä. Se sijaitsee talon alimmassa kerroksessa ihan ulko-oven vieressä, joten saa nähdä kuinka paljon trafiikkia yön aikana on. Asuntoon ei onneksi paista aurinko ja ikkunoiden eteen saa luukut, joten elän toivossa viileistä yöunista. 

Pariisissa on tänään todella kuuma ja hiostava päivä, joten iltapäivän tunnit onkin hyvä viettää kämpällä lepuutellen ja pyykkiä pesten. Täytyy kuitenkin lähteä vielä myöhemmin nauttimaan ulkoilmasta, sillä huomiseksi luvataan jo sadekelejä.

Näköala huoneeni parvekkeelta


Annecyn tunnelmaa

Grenoble, ihana Grenoble! 

Juna toi minut Avignonista Alppien juurelle, ihastuttavaan Grenoblen kaupunkiin. En tiennyt Grenoblesta etukäteen kovin paljon ja yllätyksekseni tämä osoittautui paitsi erittäin kauniiksi niin myös hyvin eloisaksi kaupungiksi. Keskusta on täynnä ravintoloita ja baareja, joiden terassit ovat iltaisin täynnä iloisia ihmisiä. Turisteja näyttää olevan suhteellisen vähän, mikä ilahduttaa itseäni kovasti. 

Näkymä hotellihuoneeni parvekkeelta


Hotellini Hotel de l’Europe sijaitsee vanhassakaupungissa ja huoneeni parvekkeelta avautuu upea näkymä vuorille. Vaikka hotelli on ihan ytimessä, ei ainakaan neljänteen kerrokseen kuulu kadulta juurikaan meteliä. Aamiainen on riittävä, huone todella iso ja henkilökunta erittäin ystävällistä. 

Grenoblen tunnetuin nähtävyys on Bastillen linnoitus ja kukkula, jonne pääsee joen yli köysiradalla. Läpinäkyvässä ”kuplassa” matkustaminen oli jo kokemus sinänsä! Kukkulan näköalatasanteilta avautui hulppeat näkymät vuorille ja yli kaupungin. Mikäli haluaa reippailla tai säästää köysiradan hinnan 8,20 €, niin kukkulalle pääsee myös kiipeämällä. 

Kävin tänään myös Musée de Grenoblessa, joka osoittautui todella mielenkiintoiseksi. Tyylikäs ja avara rakennus piti sisällään taidetta kaikilta aikakausilta, mutta itse keskityin modernin taiteen saleihin. Museo oli todella hieno ja ihastuin sen laajaan kokoelmaan huipputaidetta. 

Köysiradalla pääsee kukkulalle

Näköala kukkulalta – ihan ok!


Olin jo eilen illalla bongannut yhdeltä vanhankaupungin kujalta kissakahvilan ja pitihän sielläkin sitten piipahtaa. Kahvilassa majaili viisi persoonallista kissaa, jotka jahtasivat leluja ja vaanivat ikkunan takaa lintuja. Mainio paikka ja kahvikin oli hyvää – puhumattakaan sen koristelusta. 🙂 


Grenoble on siis ollut todella, todella miellyttävä yllätys. Niin miellyttävä, etten ollenkaan ihmettelisi vaikka tänne joskus vielä palaisin. 

Laventelia pellossa ja jäätelössä

Eilen pääsin nauttimaan laventelista niin pellossa kuin jäätelössäkin. Olin varannut koko päivän laventeliretken, joka käynnistyi heti aamuyhdeksältä. Ryhmään kuului mukavan oppaan lisäksi amerikkalaispariskunta, kiinalaispariskunta, saksalaisnainen ja minä. Ohjelmassa oli laventelipeltojen lisäksi vierailut Cavaillonin, Gordesin ja Roussillonin kylissä sekä vierailu laventelimuseoon. Vaikka kokonaisuutena retki oli onnistunut, olisin mieluusti nähnyt vielä enemmän laventelipeltoja ja viettänyt vähemmän aikaa Cavaillonin umpitylsässä kylässä. Sen sijaan Gordes ja erityisesti Roussillon olivat viehättäviä pikkukyliä, vaikka täpötäynnä turisteja olivatkin. Ja vaikka museoissa yleensä viihdynkin, niin laventelimuseon kiersin läpi tylsyydestä haukotellen. Tässä kuvakollaasi päivästä.

Jossain päin Luberonia

Laventelijäätelö oli herkullista

Sénanquen luostari, nykyään vain nähtävyys

Gordes

Roussillon

Mitään tätä kiinnostavampaa en Cavaillonista löytänyt

Tukholma ja Depeche Mode

Tämänkertaisen Tukholman-reissun pääasiallisena syynä oli brittibändi Depeche Moden keikka. Saavuin aurinkoiseen kaupunkiin perjantaina aamulla, nakkasin kamat hotellille ja lähdin nauttimaan lähes kesäisestä säästä. Vietin aikaa Södermalmin kujilla ja kävin jälleen kerran mahtavassa Fotografiskassa. Päänäyttely koostui ranskalaisen Patrick Demarchelierin valokuvista. Hänet tunnetaan erityisesti muotikuvaajana ja Fotografiskan seinillä olikin paljon (pääasiassa) mustavalkoisia muotivalokuvia, mutta mukana oli myös kuvia mm. Keith Richardsista, Madonnasta ja prinsessa Dianasta. Fotografiska ei kyllä koskaan petä.


Illan konserttipaikka oli Friends Arena Solnassa, Tukholman ulkopuolella. Olin etukäteen ladannut paikallisen reittioppaan, jonka mukaan paikalle pääsisi näppärästi paikallisjunalla. Juna veikin Solnaan alle kymmenessä minuutissa. Ennen keikkaa piipahdin viereisessä Mall of Scandinavia -kauppakeskuksessa, jonne oli pystytetty Depeche Mode -pop up store. Se osoittautui kuitenkin pettymykseksi, koska myynnissä oli vain tylsiä ja kalliita paitoja, huppareita, lippalakkeja ja selkäreppuja. Kauppakeskuksen kyljessä sijaitseva Friends Arena on aivan jäätävän kokoinen keikkapaikka, jonka kapasiteetti on konserteissa 65000. Sisäänpääsy sujui kuitenkin erinomaisen ripeästi, johtuen ainakin osittain varsin ylimalkaisesta turvatarkastuksesta. 

Itse keikka oli aivan mahtava. Bändi soitti uudelta levyltä 3-4 biisiä, mutta keskittyi muuten hitteihin vuosien varrelta. Kivana yllätyksenä toimi bändin esittämä David Bowie -cover Heroes. Lavashow oli karismaattisen Dave Gahanin varassa eikä esimerkiksi erityisen hienoja valosysteemejä tai lavasteita nähty. Yleensä kurkin etukäteen biisilistaa, mutta koska kyseessä oli kiertueen ensimmäinen keikka, ei sellaista ollut saatavilla. Laskeskelin päässäni biisejä, katselin kelloa, aavistelin lopun olevan lähellä ja poistuin Personal Jesus -biisin aikana, jotta pääsisin ensimmäisten joukossa paikallisjunalla takaisin keskustaan. Tarkistin biisilistan jälkeenpäin netistä ja onnistuin tosiaan lähtemään viimeisen biisin aikana. Hotellini sijaitsee Vasagatanilla, joten pääsin muutamassa minuutissa asemalta hotelliin peiton alle. Aah. 


Pari sanaa hotellista, joka on Elite Hotel Adlon. Sille on lätkäisty neljä tähteä, mutta en oikein ymmärrä miksi, sillä mielestäni tämä on kuin mikä tahansa persoonaton kolmen tähden ketjuhotelli. Aamiaishuone oli pitkänomaisena hankalan mallinen ja siellä sai koko ajan väistellä muita. Huoneeni on toisessa kerroksessa ja Vasagatanille päin, mutta liikenteen melu häiritsi yllättävän vähän yöllä. Isona plussana pitää mainita hotellin sunnuntaisin ilmaiseksi tarjoama check-out klo 18. Se sopi hyvin, koska palaan takaisin kotiin iltalennolla. 

Sunnuntain ohjelmassa oli vierailu modernin taiteen museoon, jossa meni performanssitaiteilija Marina Abramovicin näyttely. Seinillä pyöri videoita taiteilijan performansseista, yhdessä huoneessa oli läjä haisevia luita ja toisessa joku heppu pesi juuriharjalla ja saippuavedellä sylissään istuvaa luurankoa. Pakko myöntää, että näyttely oli omaan makuuni turhan erikoinen, mutta erilaisia näyttelyitä on silti aina mielenkiintoista käydä katsomassa. 

Viikonloppu Tukholmassa oli toiminnantäyteinen ja piristävä. Enköhän minä tänne taas pian palaa jonkin keikan perässä – tai sitten ihan muuten vain. 

Ryöstö 

Olen vuosikausien ajan reissannut yksin ympäri maailmaa, enkä koskaan ole joutunut ryöstön kohteeksi, joten kai senkin päivän piti tulla. Olin valokuvaamassa Seinen rantakadulla, kun kaksi ”kuuromykkää” kundia lähestyi papereitaan heilutellen ja minulta allekirjoitusta tivaten. Toinen heistä oli korkeintaan 20-vuotias ja toinen vielä nuorempi, ehkä vasta 10-vuotias. Tiesin että he olivat huijareita, joten sanoin tiukasti ei ja jatkoin matkaani eteenpäin. Pian vanhempi heistä lähestyi minua uudestaan ja tuli suoraan iholle tuuppien, tönien ja papereitaan kirjaimellisesti naamalleni työntäen. Pidin käsilaukustani tiukasti kiinni ja työnsin toisella kädellä tyyppiä poispäin, jolloin hän sai napattua nahkarotsini rintataskusta vähän näkyvillä olleen kännykkäni ja lähti juoksemaan kaverinsa kanssa kadun yli. Huomasin tietysti pian mitä oli tapahtunut ja yritin lähteä perään, mutta liikennevalot olivat vaihtuneet ja autoja alkoi vyöryä kohti useammalta kaistalta. Sinne meni. On toki paljon mahdollista, että kännykkäni oli jo tässä vaiheessa sujautettu kolmannelle kaverille. Harmitti ja ärsytti, mutta minkäs teet. Onneksi olin ottanut reissuun mukaan myös tabletin, joten sain laitettua viestiä lähimmille. Ja onneksi pitkäkyntisten matkaan lähti kuitenkin vain puhelin, eikä esimerkiksi luottokortteja tai satoja valokuvia sisältänyttä kameraa. 

Mutta kyllä tässä muutakin on tehty kuin oltu ryöstön kohteena! 😄 Eilen otin haltuuni toista arrondissementia, jota olen aiemmin pitänyt tylsänä ja mitäänsanomattomana alueena. Huomasin kuitenkin, että siellä on älyttömän kiva, lähes kylämäinen katu Rue Montorgueil, jonka varrella oli ihastuttavia kahviloita, putiikkeja ja ravintoloita. Très sympa, sanoisi ranskalainen. Eilen kävin katsomassa myös Camille Pissarron näyttelyn Musée du Luxembourgissa. Tykkään kovasti impressionisteista, joten tämäkin näyttely miellytti. 


Tänään aamulla vietin aikaa Jardin des Plantesissa kirsikankukkia ihastellen. Kakkosaamiaisen nautin Rue Mouffetardilla pariisilaisten sunnuntaiostoksia seuraten. Kahvilaani vastapäisessä viiniliikkeessä jo maisteltiin viinejä ja leipomoihin oli pitkät jonot. Aikani siellä istuskeltuani hyppäsin metroon ja lähdin ihan toiselle puolelle kaupunkia Parc André-Citroëniin. Siellä  ihmettelin sijoilleen ankkuroitua kuumailmapalloa, joka nosti halukkaat 150 metrin korkeuteen maisemia ihastelemaan noin kymmeneksi minuutiksi. Puistosta suuntasin keskustaa kohti, jossa kännykkäni sitten lähti vieraan ihmisen matkaan.


Lopuksi ruokaraportti! Eilen kävin syömässä aivan ihanassa kasvisravintolassa nimeltään Végét’Halles, joka sijaitsee Les Halles -kauppakeskuksen liepeillä. Suosittelen! Tänään nautin lounaan kämpän vieressä sijaitsevassa Nanashi-aasialaisravintolassa, jonka olen jo aiemmin erinomaiseksi todennut.

Huomenillalla olisi sitten kotiinlähtö edessä. Sääennuste lupaa edelleen aurinkoa, joten kelit ovat kyllä suosineet. Matkalaukkuun varmuuden vuoksi sullomalleni tikkitakille ei todellakaan ole ollut käyttöä!