Vintage-autoja ja tulviva Seine

Viimeiset lomapäivät ovat sujuneet mainiosti, vaikka Pariisin taivas on ollut pääasiassa harmaa ja sumppuinen tätä aurinkoista maanantaipäivää lukuun ottamatta. Museosuorituksiini ovat kuuluneet Picasso-museo, Pop Art -näyttely Musée Maillol’ssa ja Women House -näyttely Monnaie de Paris’ssa. Näistä erityisen hieno oli Women House -näyttely, joka esitteli naistaitelijoiden teoksia aiheena naisen asema ja suhde kotiin. Työt olivat puhuttelevia ja toivat itselleni taas kiitollisen olon omasta elämästäni. Olin erityisen innoissani nähdessäni yhdessä näyttelysalissa Louise Bourgeoisin ison ja näyttävän Spider-teoksen.

Lauantaina huomasin Twitteristä, että seuraavana päivänä Pariisin läpi kulkisi vanhojen autojen paraati, joka saapuisi Concorden aukiolle klo 10.30. Ajattelin, että autot vain ajaisivat aukion läpi, mutta aukion ympäri ajelun lisäksi ne pysäköivät aukion laidoille ja keskelle, ja autoja pääsi ihastelemaan aivan lähietäisyydeltä. Osa kuskeista oli pukeutunut vanhan ajan tyyliin ja monen auton takakontista vedettiin esiin samppanjapullot, juustot ja patongit, joita sitten lähes karnevaalitunnelmissa nautittiin. Tapahtumassa oli mahtava fiilis, ihmiset hymyilivät ja kuskit vilkuttelivat autoistaan! Oli kylmä päivä, mutta viivyin aukiolla peräti kaksi tuntia autoja ihastellen. Olin asunnolle päin lähtiessäni todella kylmettynyt, mutta tapahtuma oli ehdottomasti pienen paleltumisen arvoinen! Mielelläni näkisin tämän tapahtuman joskus uudestaankin.

Aamupäivä tänään oli pilvinen, mutta ei onneksi sateinen, joten lähdin 13:een arrondissementiin kuvaamaan valtavia seinämuraaleja, mitä kerrostalojen ja rakennusten seiniin on maalattu. Siskoni vinkkasi nettisivusta, johon maalaukset oli merkitty ja sen avulla niistä taisin suurimman osan löytääkin. Iltapäivällä Pariisiin saapuikin sitten harvinainen vieras nimeltään aurinko! Upea sininen taivas ja lämmittävä aurinko saivat minut jatkamaan ulkona olemista ja menin kävelemään Seinen rantaan, jossa tulvavedet olivat pyyhkäisseet osan rantapenkereistä kokonaan näkymättömiin. Notre-Damen liepeillä alas rantaan kuitenkin pääsi ja otinkin siellä pitkään kuvia muutaman muun valokuvaajan seurassa. Vesi ulottui tosiaan penkan reunojen yli ja mielessäni toivoin, ettei muutama päivä sitten Seineen hukkunut naispoliisi ajelehtisi jalkojeni juureen…. Poliisiveneet ovat haravoineet Seineä joka päivä, mutta toistaiseksi poliisia ei ole löytynyt.

Huomenna on viimeinen kokonainen lomapäivä ja sen ajattelin viettää kahviloissa ja kirjakaupoissa notkuen. Tähän loppuun vielä muutama kuva sunnuntain vintage-autoista.

Mainokset

Museoita ja shoppailua sateisessa Pariisissa

Sain kuin sainkin yhteyden Airbnb-vuokraisäntääni ja pääsin vaivattomasti majoittautumaan todella kivaan kämppääni pohjois-Marais’ssa, Republique-aukion liepeillä. Asunto on vanhan talon kolmannessa kerroksessa ja näkymät ikkunasta ihanan pariisilaiset valkoisine rakennuksineen, takorautaparvekkeineen ja savupiippuineen. Näköalaakin oleellisempi seikka on se, että asunto on todella hiljainen ja olenkin nukkunut kuin tukki täällä. Rapussa ei vaikuta edes olevan kovin paljon asuinhuoneistoja, esimerkiksi seinänaapurissani on liikehuoneisto eikä myöskään ylä- tai alapuolelta kuulu minkäänlaisia asumisen ääniä. Olen aiempina talvina palellut pariisilaisasunnoissa, mutta tällä kertaa vilukissa pärjäilee sisällä t-paidassa. Ikkunoista toki vetää, mutta maahan saakka ulottuvat paksut verhot blokkaavat enimmät tuulenvireet ja asunnon oven eteen virittelin kylpyhuoneen matosta suojan, joka niinikään estää oven alta puhaltavan viileän ilmavirran.

Kelit ovat olleet kehnohkot, mutta kukapa Pariisin nyt säiden perässä tulisikaan. Olen viettänyt aikaa kuljeskellen ja valokuvaillen sen verran mitä säätila on sallinut, mutta muuten olen istuskellut kahviloissa, käynyt näyttelyissä ja museoissa ja tänään myös vähän shoppaillut. Eilen Pariisin yli pyyhälsi Eleanor-myrsky ja erityisesti aamulla myrskysi niin, ettei ulos ollut mitään menemistä. Päivällä tumma pilvimassa vyöryi kaupungin ylle, satoi kaatamalla puolisen tuntia, minkä jälkeen pilvet kaikkosivat kuin taikaiskusta ja taivas oli pari tuntia sininen kunnes taas pilvimassa vyöryi päälle ja hanat aukesivat. Tätä toistui iltaan saakka.

Piipahdin eilen kaupungintalolla Les Nuits Parisiennes -nimisessä ilmaisnäyttelyssä, joka esitteli kaupungin yöelämän historiaa videoiden, valokuvien, julisteiden, vaatteiden ja erilaisten tekstien avulla. Näyttely oli viihdyttävä ja muistiini jäivät sellaiset numerot, että Pariisissa on 150 yökerhoa ja 13 000 kahvilaa, ja vuoden 1900-alussa prostituoituja oli peräti 300 000!

Tänään menin käymään valokuvataiteen museossa, jossa tiesin olevan Marlene Dietrich -aiheisen näyttelyn. Mustavalkoiset kuvat aina niin coolista ja tyylikkäästä Marlenestä viehättivät minua kovasti. Ilahduin kovasti myös muista museon näyttelyistä. Face à face -niminen näyttely esitteli kiinalaisen Zhong Weixingin valokuvia toisista valokuvaajista. Salin paraatipaikalla oli iso kuva miehestä, joka kiinnitti heti huomioni. Kuvan alapuolella oli miehen nimi ja yllätyin kovasti sen olevan Arno Rafael Minkkinen. Asunnolle päästyäni googlailin ja opin, että kyseessä on amerikansuomalainen valokuvaaja. Pitääkin perehtyä hänen omaan tuotantoonsa. Toinen maininnan arvoinen näyttely oli Claude Mollardin Une anthropologie imaginaire. Mollard oli valokuvannut luonnon materiaaleja (kiviä, puita, sammalta jne) jotka muistuttivat joko eläimiä tai ihmisiä. Hauska näyttely sekin!

Koska sääennuste lupaili tällekin päivälle lähinnä vesisadetta, suuntasin heti aamulla kaupoille. Apteekit ovat Ranskassa runsaudensarvia, joista löytää kaikenlaista kivaa kosmetiikkaa ja luontaistuotetta, ja Pariisissa tunnetusti halvin apteekki on osoitteessa 26 Rue du Four sijaitseva Citypharma. Se on aina tupaten täynnä, joten paikalle kannattaa mennä heti aamulla, kuten minäkin tänään tein. Apteekista tarttui mukaan kaikenlaista ihonhoitotuotetta hyvään hintaan. Esimerkkinä Vichyn Idealia-voide, joka Suomessa maksaa 33 €, Pariisin muissa apteekeissa 24 € ja Citypharmassa 19 €. Sulo Vilén kiittää ja hamstraa!

Apteekista suuntasin klo 10 aukeavaan Shakespeare & Company -kirjakauppaan, jonne niin ikään on syytä rynniä heti aamulla. Tiistaina sinne jo yritin iltapäivällä, mutta kaupan ulkopuolella oli niin masentava jono, että käännyin silloin pois. Nyt pääsin sisään ensimmäisten joukossa ja kyllähän siellä aamullakin väkeä riitti. Mukaani tarttui kaksi kirjaa: George Orwellin Shooting an elephant ja David Lebovitzin L’appart. Kävin toki tervehtimässä myös kaupan yläkerrassa asuvaa kissaa.

Myöhemmin iltapäivällä osuin vahingossa Rue Pavéella sijaitsevaan uuteen kirjakauppaan La mouette rieuse, jonka olin taannoin jo bongannut Instagramista, mutta sittemmin autuaasti unohtanut. Kirjakaupan nettisivuilla sen kerrotaan olevan pikemminkin konseptikauppa, jossa järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Kauppa myy mm. ihania taidekirjoja, mutta myös kortteja, kalentereita ja kaikenlaista pikkutavaraa. Nappasin mukaan pari vihkoa, seinäkalenterin ja kaupan kangaskassin. Tähän kangaskassien ostamiseen pitää kyllä tulla loppu! Kotona niitä on jo ihan liikaa…

Huomennakin on museopäivä, sillä olen ostanut liput jo etukäteen Picasso-museoon sekä itselleni entuudestaan tuntemattomaan Musée Maillotiin, jossa menee Pop Art – Icons that matter -näyttely.

Reissulla on ollut vaivanani flunssa, johon olen parin kuukauden aikana sairastunut nyt jo kolmesti. Kuumeeton räkätauti muuttui ikäväksi yskäksi, mutta hain apteekista yskänlääkettä, joka tuntuu auttaneen. Olo onkin jo selvästi kohentunut kun olen saanut nukuttua kunnon yöunia täällä Pariisissa. Toivottavasti sama meno jatkuu.

En pysty jostain syystä iPadilla lisäämään kuviin tekstejä, joten mainittakoon tässä, että oheiset kuvat ovat tämän päivän näyttelyistä valokuvataiteen museossa. Alimpana kuva Arno Rafael Minkkisestä.

Seinämuraalien kaupungissa

Juna toi minut Pariisista Lyoniin vaivattomasti kahdessa tunnissa ja olen nyt pari päivää viettänyt täällä kaupunkiin tutustuen: jalat ovat perinteiseen tapaan taas ihan muusina. Perjantaina ja lauantaina pääsääntöisesti satoi, mutta tänään sunnuntaina aurinko on paistanut ja lämpötila noussut 12 asteeseen. Toppatakissa on siis saanut lähes hikoilla tänään! Lyon vaikuttaa viehättävältä, isolta kaupungilta, jossa on erilaisia kaupunginosia ja paljon nähtävää. Kaupunkia halkoo kaksi jokea, joiden rannalla on näin talvellakin viihtyisää kävellä ja tutkia vaikka paikallisten bukinistien valikoimia.

Lyon tunnetaan paitsi upeista ravintoloistaan myös katutaiteestaan ja erityisesti näyttävistä seinämuraaleista, jotka peittävät kokonaisia kerrostalojen seiniä. Näitä muraaleja löytyy erityisesti ensimmäisen arrondissementin alueelta, jossa kannattaa kulkea silmä tarkkana, sillä muraalit ovat niin häkellyttävän aidon näköisiä, ettei niitä kauempaa välttämättä edes tajua maalauksiksi.

Muraalit ja muu virallinen katutaide on hienoa, mutta valitettavasti rakennusten seiniä on sotkettu täällä ihan julmetusti spreijaamalla. Aivan ydinkeskusta on suurin piirtein puhdas, mutta heti kun mennään vähän kauemmas, koristaa lähes jokaista seinää, postilaatikkoa, roskakoria ja penkkiä jokin onneton töherrys. Ihan käsittämätöntä. Ja kun tähän likaisuuteen nyt tultiin, niin pakko mainita myös koiran jätökset, joita lojuu lähes joka kadulla odottamassa kengänpohjaan liiskautumista.

Katutaiteen lisäksi olen tutustunut myös vähän perinteisempään taiteeseen. Lauantain sadepäivän hyödynsin koluamalla kaksi museota: Musée des Beaux-Arts de Lyon, joka on paikallinen Ateneum ja Musée des Confluences, joka on antropologinen museo. Beaux-Arts -museo teki suuren vaikutuksen kokoelmallaan, joka pursui kuvataiteen huippuja Monet’sta Renoiriin. Museossa meni myös Los Modernos -niminen näyttely, joka esitteli meksikolaisen ja eurooppalaisen taiteen yhtymäkohtia. Oikein kiinnostava sekin. Sen sijaan Musée des Confluences ei tällä kertaa kovin suurta vaikutusta tehnyt, johtuen osaksi myös siitä, että tutkin museota nälissäni (virhe!). Olin nimittäin ajatellut tankata museon kahvilassa, mutta se olikin viimeistä paikkaa myöten täynnä. Museossa esiteltiin maailman, eläinten ja ihmisen historiaa ja se näytti olevan lapsiperheiden suosiossa. Tällä kertaa en vain jaksanut näihin aiheisiin perehtyä. Moderni, Pariisin Fondation Louis Vuittonia etäisesti muistuttava museorakennus on kyllä näkemisen arvoinen.

Lauantaille ostin yhden päivän Lyon City Cardin, jolla pääsin kulkemaan joukkoliikenteessä rajattomasti ja pääsin museoihin ilmaiseksi sisään. Se maksoi 24 euroa, eli vähän vähemmän kuin sisäänpääsyliput ja metroliput erikseen hankittuna. Musée des Confluences olikin sen verran kaukana, että jalkapatikassa vesisateessa sinne ei tosiaankaan olisi tullut lähdettyä, mutta metro-ratikka -yhdistelmä vei oven eteen.

Olen ollut tyytyväinen hotelliini, joka on ihan ydinkeskustassa sijaitseva Mercure Centre Beaux-Arts. Hotellilta kävelee viidessä minuutissa vanhaankaupunkiin ja ostoksille pääsee hotellin alaovesta ulos astumalla. Aamiainen on hyvin tyypillinen croissanteineen, patonkeineen, juustoineen, kinkkuineen ja jogurtteineen. Vihanneksista saa vain unelmoida, mutta hedelmiä ja hedelmäsalaatteja sentään löytyy. Varsinkin näin talvella arvostan huoneestani löytyvää vedenkeitintä, jolla voi keitellä illan inkivääriteet.

Huomenna vietän vielä täyden päivän Lyonissa ja tiistaina on aika suunnata takaisin Pariisiin. Vähän jännitystä tilanteeseen tuo se, että en ole saanut tavoitettua Airbnb-vuokraisäntääni…että katsotaan nyt sitten missä Pariisin-yöni vietän. 😄

Kohti Lyonia

Pari päivää Pariisissa ovat sujuneet rattoisasti, kuten aina. Tulopäivänäni keskiviikkona oli pirullisen kylmää ja sateista, joten kovin paljon en viitsinyt kaupungilla pyöriä. Taputin itseäni selkään ja kiitin, etten lähtenyt matkaan kauniissa, mutta ohuessa villakangastakissa, vaan reippaasti toppatakissa. Tutussa La Favorite -ravintolassa syömäni myöhäisen lounaan jälkeen tulin jo hotellille ja aloin juonia seuraavaa päivää, mikä säätiedotuksen mukaan olisi kaunis ja aurinkoinen.

Singahdinkin heti aamulla liikkeelle ja lähdin valokuvailemaan Seinen rantaan. Nautin suunnattomasti aikaisen aamun hetkistä, jolloin pariisilaiset ovat suuntaamassa työpaikoilleen eikä muita turisteja vielä ole jaloissa pyörimässä häiriöksi asti. Valo auringonnousun aikaan on upea ja räpsin taas samat kuvat samoista paikoista kuten aina 😀 Päivä kului leppoisasti auringosta nauttien ja välillä kahviloissa pysähdellen. Piipahdin myös BnF-kirjaston valokuvanäyttelyssä, joka kantoi nimeä ”Paysages français” eli ranskalaisia maisemia vuosilta 1984-2017. Näyttely piti sisällään perinteisten maisemakuvien lisäksi kaupunkikuvia ja printtikuvien lisäksi esillä oli videotaidetta. Kokonaisuus käsitti kymmenien eri valokuvaajien töitä aina Robert Doisneausta suomalaiseen Elina Brotherukseen. Viihdyin ja tykkäsin!

Ensimmäiset lomapäivät olen ollut majoittautuneena tutussa Ibis Gare de Lyon Ledru Rollin -hotellissa. Hotelli sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Gare de Lyonin rautatieasemalta, josta junani Lyoniin lähtee ja samalta asemalta pääsee eri metrolinjoja pitkin nopeasti ihan ydinkeskustaan. Sijainti on siis mainio, vaikkei ympäristö muuten kovin kiinnostava olekaan. Huone on siisti ja hiljainen, sänky hyvä ja pistorasioita löytyy riittävästi, joten mitään moitteen sanaa en voi hotellista sanoa. Yö maksaa noin 90 euroa, joten hinta-laatusuhde on erinomainen.

Seuraavat kuulumiset tulevat sitten Lyonista.

Marraskuinen viikonloppu Pariisissa

Mikä piristäisi pimeää marraskuuta paremmin kuin pitkä viikonloppu Pariisissa? No ei varmaan mikään! Lähdin matkaan viime viikon keskiviikkona ja palasin kotiin sunnuntaina. Matkan ajoitukseen vaikutti se, että suomalaisyhtye Steve’n’Seagullsilla oli keikka Pariisissa torstaina ja halusin nähdä bändin ranskalaisyleisön edessä. Ajoitus oli muutenkin hyvä, sillä kaupungissa oli kohtuullisen vähän turisteja. Mukava oli myös huomata, että puut eivät marraskuun lopulla olleet ihan paljaat, vaan iloisen keltaiset lehdet värittivät vielä paikoitellen maisemaa.

Hotellikseni valikoitui tällä kertaa République-aukion välittömässä läheisyydessä sijainnut Le Général. Tykästyin kauniiseen ja rauhalliseen hotelliin kovasti ja kirjoitinkin siitä erikseen Pariisi-blogiini.

Ohjelmassani oli keikan lisäksi vierailu vastikään avatussa YSL-museossa ja Irving Pennin valokuvanäyttely Grand Palais’ssa. Poikkesin myös hotellini lähellä sijaitsevan Galerie Josephin Pop Art -näyttelyssä David Bowie -aiheisen mainosjulisteen inspiroimana.

syyspariisi

syyspariisi1

Steve’n’Seagulls esiintyi Parc de la Villettessä sijaitsevalla Cabaret Sauvage -klubilla. Punaisella sametilla vuorattu sirkustelttamainen klubi olisi vetänyt 1200 henkeä, mutta tällä kertaa keikkapaikka oli vain puolillaan. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä ranskalaisyleisö otti yhtyeen riehakkaasti vastaan ja yhtye itsekin oli iltaan tyytyväinen. Ulkomailla on kiva käydä klubikeikoilla, sillä vaikka jengi juokin alkoholia, niin kukaan ei muutu ääliöksi ja kanssaihmisiä ei tuupita eikä tönitä, kuten yleensä Suomessa tapahtuu. Myöskään se ei haittaa, että keikat tuntuvat alkavan ranskalaisklubeilla hyvin aikaisin. Olen aiemmin ollut Bataclanissa Robert Plantin keikalla, joka alkoi klo 20.20 ja tällä kertaa Steve’n’Seagulls nousi lavalle klo 20.30. Keski-ikäinen arvostaa 😀

Perjantai-illaksi olin ostanut lipun Yves Saint Laurentin kunniaksi avattuun museoon, joka sijaitsi Alma Marceau -metroaseman välittömässä läheisyydessä. Ensivaikutelma museosta oli ahdas. Se sijaitsi monessa kerroksessa, mutta huoneet olivat pieniä. Tilaa oli yritetty saada avaramman oloiseksi peileillä, mikä ei tietenkään auttanut tungokseen. Museossa oli esillä YSL:n piirroksia ja vaatteita, ja sinne oli rekonstruoitu taiteilijan työhuone. Yhdessä huoneessa esiteltiin videoilla YSL:n henkilökuntaa ja olipa museossa pienen pieni elokuvateatterikin, jolla esitettiin vartin mittainen filmi YSL:n vastikään edesmenneen puolison Pierre Bergén selostamana. Teatteriin ei mahtunut kuin parikymmentä henkeä kerrallaan ja ihmiset joutuivat jonottomaan sinne hankalasti portaikossa. En usko, että tästä museosta tulee kovin suurta hittiä, joten jatkossa näin pienet tilat ovat varmaan ihan riittävät. Vasta pari kuukautta auki olleessa museossa riittää kuitenkin vielä vierailijoita tungokseen saakka.

Grand Palais’n Irving Penn -näyttelyyn en ollut ostanut lippua etukäteen, mutta menin paikan päälle lauantaiaamuna klo 09.40 ja pääsin liputtomien jonoon ensimmäiseksi. Näyttely aukesi klo 10 ja pääsin ilokseni sisään heti lipun etukäteen ostaneiden jälkeen. Näyttely oli kahdessa kerroksessa ja ihan valtavan hieno. Irving Penn tuli tunnetuksi erityisesti Voguelle ottamistaan muotikuvista, joita olikin runsaasti esillä. Penn ei ollut kuitenkaan pelkästään muotikuvaaja, vaan hän otti persoonallisia kuvia sekä aikansa julkkiksista että tavallisista kadunmiehistä. Näyttelyn yksi huone oli omistettu kuville tupakantumpeista, mikä osoitti että hienoja kuvia voi ottaa hyvinkin arkisista aiheista.

Lauantaina ohjelmassani oli myös vierailu vanhaan oopperataloon sulkemisajan jälkeen. Ryhmässämme oli noin 30 henkilöä ja ryhmiä taisi olla yhteensä viisi. Ryhmät liikkuivat isossa oopperatalossa eri aikaan eri paikoissa, joten vierailu tosiaan tuntui eksklusiiviselta. Kierros kesti puolitoista tuntia ja opas oli mukava, mutta vähän turhan amerikkalaishenkinen vitseineen ja hassunhauskoine juttuineen… Kuuntelin opasta puolella korvalla ja irtauduin  porukasta vähän väliä valokuvaamaan jonnekin nurkan taakse 😀 Palais Garnier on kyllä upea talo ja oli hienoa nähdä se ilman valtavia turistilaumoja. Normaali sisäänpääsy rakennukseen maksaa 12 euroa ja tällainen sulkemisajan jälkeinen kierros 19 euroa, joten hintaero ei ole suuri.

palais garnier

Palais Garnier

paris11-15

Palais Garnier

Pariisi tarjosi marraskuun lopulla kaikenlaisia kelejä. Keskiviikkona ja torstaina iltapäivälämpötilat kohosivat kuuteentoista asteeseen, kun taas lauantai- ja sunnuntaiaamuina lämpötila nousi vain vaivoin plussan puolelle. Taivaalla näkyi välillä aurinko, välillä sadepilvet. Kännykän askelmittari näytti 23 000-34 000 askelta päivittäin, joten eipä ihme että jalkoja särki vielä maanantainakin Helsingissä 😃

Koska olin liikkeellä käsimatkatavaroilla, jätin shoppailut minimiin ja nappasin mukaan vain kaksi villapuseroa Uniqlosta (perinteiseen tyyliin sovittamatta) sekä kaksi matkaopasta Lyoniin. Niin, paluu Ranskaan onkin jo kuukauden kuluttua, jolloin vietän ensin kaksi päivää Pariisissa, sitten neljä Lyonissa ja lopuksi vielä viikon Pariisissa. Kotiinpaluu Pariisista ei siis tällä kertaa edes ahdistanut, kun tiesin että seuraava reissu on jo ihan lähellä…

joulukuusi

Galeries Lafayetten spektaakkelimainen joulukuusi

 

Lontoon reissu pähkinänkuoressa

Pidennetty viikonloppu Lontooseen ajoittui tällä kertaa lokakuun alkuun. Kelien suhteen ei ollut juurikaan valittamista, sillä kaksi ensimmäistä päivää olivat lämpimiä ja aurinkoisia, kolmas pilvinen ja viileä, mutta neljäntenä päivänä aurinko paistoi taas. Lauantaina satoi hieman pariin otteeseen, mutta se ei menoa haitannut. Hotellikseni valitsin tällä kertaa ydinkeskustassa sijaitsevan St Gilesin, joka ajoi asiansa aivan hyvin. Se sijaitsi vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Tottenham Court Roadin metroasemalta, josta pääsi eteenpäin Central- ja Northern-metrolinjoja pitkin. Ympäristössä oli myös paljon kahviloita, ravintoloita ja kauppoja. Tavallaan kivaa, että ympäristö oli eläväinen, mutta toisaalta vähän vähempikin määrä avohoitopotilaita ja muita hiippareita hotellin liepeillä olisi riittänyt. Hotellin aamiaisen testasin kerran. Se oli ok mutta tylsä, ja useamman kerran kävinkin aamiaisella tien toisella puolella sijaitsevassa tanskalaiskahvilassa Ole & Steen, josta sai erinomaista puuroa ihanan ystävällisen palvelun kera.

Hotelli huolehti herätyksestä pyytämättä ja yllättäen, kun palohälyttimet pärähtivät ulvomaan kahtena peräkkäisenä yönä, ensimmäisenä klo 05 ja toisena klo 06. Kiitos vaan. Kyseessä oli kuulemma ollut molemmilla kerroilla saman asiakkaan huone, jossa suihkun vesihöyry oli aiheuttanut hälytyksen. Tripadvisorista luin jälkeenpäin arvioita, ja niistä kävi ilmi, että palohälytin oli alkanut huutaa myös kolmantena peräkkäisenä yönä. Muutama hotellin asiakas näytti valittaneen Tripadvisorissa myös…hiiristä.

Hotelli oli makuuni ihan liian suuri ja meluisa, joten vaikka se edullinen ja sijainniltaan hyvä olikin, niin seuraavan kerran valitsen jonkin toisen majapaikan.

london6

Pubeja ihastelin vain ulkopuolelta

Kuvitteelliseen näyttelypassiini sain tällä matkalla kaksi merkintää. Tate Modernissa kävin katsomassa Soul of a nation -nimisen näyttelyn mustista taiteilijoista 1960-80 -luvuilla. Royal Academy of Artsissa näin Salvador Dalí / Marcel Duchamp -näyttelyn, josta pidin kovasti. Näyttelyssä oli esillä molemmilta artisteilta paljon sellaisia teoksia, joista en aiemmin ole ollut edes tietoinen. Näyttely ei ollut kovin laaja, mutta sitäkin kiinnostavampi.

Perjantain iltaviihteestä vastasi Royal Symphonic Orchestra, joka esitti Queenin kappaleita kahdeksanhenkisen kuoron kanssa. Royal Albert Hall oli upea keikkapaikka ja konsertti oli ihan kiva, mutta koska väsy, nälkä ja flunssa painoivat, lähdin väliajalla pois. Aina ei vain jaksa.

Keski-ikä puolestaan painoi hartioita launtaina kun kuuden maissa kävelin Sohon läpi. Baarit olivat siihen aikaan jo täynnä, jengi dokasi ja huusi, ja minä tunsin olevani ihan väärässä paikassa. Onneksi Foylesin kirjakauppa odotti ihan nurkan takana ja pääsin pakenemaan ystävien pariin 🙂

Lopuksi muutama irtonainen ajatus Lontoosta ja reissusta.

1. Lontoossa on ihan liikaa ihmisiä ja kaikki liikkuvat puolijuoksua, erityisesti Cityssä. Vähän alkoi tällä kertaa ihmispaljous ahdistaa.

2. Briteille ei voi kyllä antaa tyylipisteitä vaatetuksen suhteen. Naiset kannattavat less is more -periaatetta pukeutumistyylissään: lyhyttä, tiukkaa, pientä ja avonaista. 🙄

3. Ajatukseni pyörivät matkan aikana väkisinkin silloin tällöin terrori-iskuissa, erityisesti metrossa ja vilkkailla kaduilla liikkuessani. Eustonin metroasema jouduttiin evakuoimaan lauantaina, mutta kyseessä oli onneksi väärä hälytys. Samana päivänä auto ajoi South Kensingtonissa väkijoukkoon, mutta terrori-iskusta ei tällä kertaa ollut kyse.

4. Vaateshoppailun suoritin täsmäiskuna Uniqlohun. Mukaan tarttui kolme mustaa villaneuletta ja lämpöaluspaita, kaikki tietysti sovittamatta koska kuka nyt sellaista jaksaa.

5. Rakastan Lontoon kirjakauppoja,  mutta niissä iskee myös ahdistus: ensin meinaan pökertyä kirjojen määrästä, sitten alan hyperventiloida koska haluan ostaa KAIKEN ja lopuksi iskee valinnan vaikeus enkä pysty ostamaan mitään. No, seitsemän kirjaa lopulta tarttui mukaan eikä paljon enempää käsimatkatavaroihin olisi mahtunutkaan.

6. Nyt on sellainen olo, ettei vähään aikaan tarvitse käydä Lontoossa, mutta katsotaan milloin mieli taas muuttuu…

london3

Camdenin värikkyyttä

london2

Camden rocks

london1

Camden aikaisin aamulla. Hiljaista on vielä.

Pariisista hyvää perjantaita ja kansallispäivää

Loma Pariisissa on sujunut suunnitelmien mukaan. Ohjelmassani on ollut museoita, näyttelyitä, valokuvaamista, kahviloissa notkumista, vähän shoppailua ja liikaa kävelemistä. Airbnb-asuntoni on osoittatunut kivaksi ja hiljaiseksi, ja olenkin nukkunut täällä paremmin kuin viikkoihin. Valiettavasti asunto tosiaan sijaitsee seitsemännessä arrondissementissa, joka ei ole kovin kiinnostavaa aluetta. Amerikkalaisturistit pyörivät jaloissa eikä täällä ole kovin paljon kivoja kahviloita tai ravintoloita. Minulla on ollut koko ajan vahva fiilis, että asun ihan väärässä paikassa. Uskon siis, että seuraavan kerran siirryn asumaan taas Seinen oikealle rannalle kolmanteen tai neljänteen arrondissementiin.

Invalides


Joka päivä on ollut syytä pitää sateenvarjoa mukana. Lämmintä on ollut, mutta välillä on sataa tihutellut, joskin aurinkokin on näyttäytynyt päivittäin. Sunnuntaina iltapäivällä kävin Centre Pompidoussa katsomassa fantastisen David Hockneyn näyttelyn ja sieltä palatessani asunnolle alkoi ripotella vettä. Meni puolisen tuntia ja taivas aukeni, alkoi julmetun kova ukkonen ja kaatosade, mutta tässä vaiheessa olin onneksi jo sisätiloissa. Seuraavana päivänä sain lukea, että vettä oli tullut yhden tunnin aikana saman verran kuin yleensä yhdessä kuukaudessa. 15 metroasemaa oli jouduttu sulkemaan ja kadut lainehtivat. Sade jatkui todella kovana vielä maanantaiaamun ja vielä tiistaina vesivahinkoja siivottiin Les Halles -kauppakeskuksen pohjakerroksen liikkeissä. Poikkeuksellinen rankkasade oli aiheuttanut myös sähkövikoja ja keskiviikkona eräässäkin vaatekaupassa hyväksyttiin vain käteinen, koska maksupäätteet olivat poissa toiminnasta. 

Rue Cler


Hockneyn näyttelyn lisäksi olen käynyt mm. Ed Van Der Elskenin valokuvanäyttelyssä Jeu de Paumessa, Hockneyn näyttelyn kanssa samaan aikaan olleessa Walker Evansin näyttelyssä Centre Pompidoussa, Steve McQueen Style ja Pin-Up -näyttelyissä kahdessa Marais’n galleriassa, Musee de l’Orangeriessa, missä oli esillä todella upea kokoelma mm. Matissea, Picassoa, Gauguinia, Renoiria ja Modiglinia, Medusa-nimisessä korunäyttelyssä sekä Imagine Van Gogh -näyttelyssä. Van Gogh -näyttely oli erityisen hauska. Suureen ja korkeaan näyttelytilaan oli aseteltu valtavia kankaita, joille heijastettiin Van Goghin töitä – välillä kokonaisia töitä, välillä yksityiskohtia. Teokset vaihtuivat ja liikkuivat ja tätä säesti upea klassinen musiikki. Yleisö seisoi, käveli kankaiden välissä, istuskeli tuoleilla tai lattialla. Se oli todella hauska ja rentouttava kokemus! 

​​
Pariisi on tietysti ollut upea, kuten aina. Vaikka olenkin jo oppinut löytämään täältä rauhalliset suosikkipaikkani, on täällä tähän aikaan vuodesta joka tapauksessa aivan tolkuton määrä turisteja. Se on tietysti hyvä asia Pariisille, mutta itse hieman kärvistelen asian kanssa. Nyt onkin sellainen fiilis, että aion jatkossa vältellä keskikesää Pariisissa, ellei ole jotain erityistä syytä tulla tänne juuri silloin.

Samaan aikaan kaupunkiin sattui myös Yhdysvaltojen presidentti Trump. Koska asun lähellä Invalidesia ja Eiffel-tornia, jotka molemmat olivat eilen presidentin vierailulistalla, arvelin lähikaduilla olevan melkoista hässäkkää. Ja oikeassa olin. Kun olin aikeissa lähteä Van Gogh -näyttelyyn, en päässyt paria korttelia edemmäs, kun vastassa olivat jo aidat, poliisiautoja joka paikassa ja valtava määrä poliiseja mihin tahansa katsoikin. Kyselin poliisilta metrotilannetta ja Invalidesin metro oli kuulemma suljettu. Tein nopeasti suunnitelma B:n, kipitin Seinen toiselle rannalle, hyppäsin sieltä metroon ja suuntasin näyttelyyn toista reittiä. Tänään perjantaina on tiedossa Ranskan kansallispäivän juhlallisuudet, joihin Trump niinikään osallistuu, joten liikennekatkoksia on taas odotettavissa. Itse tosin menen vain kuvaamaan hävittäjien ylilennon aamupäivällä ja siirryn sitten väljemmille vesille.

Loman loppu häämöttää….