Pariisista hyvää perjantaita ja kansallispäivää

Loma Pariisissa on sujunut suunnitelmien mukaan. Ohjelmassani on ollut museoita, näyttelyitä, valokuvaamista, kahviloissa notkumista, vähän shoppailua ja liikaa kävelemistä. Airbnb-asuntoni on osoittatunut kivaksi ja hiljaiseksi, ja olenkin nukkunut täällä paremmin kuin viikkoihin. Valiettavasti asunto tosiaan sijaitsee seitsemännessä arrondissementissa, joka ei ole kovin kiinnostavaa aluetta. Amerikkalaisturistit pyörivät jaloissa eikä täällä ole kovin paljon kivoja kahviloita tai ravintoloita. Minulla on ollut koko ajan vahva fiilis, että asun ihan väärässä paikassa. Uskon siis, että seuraavan kerran siirryn asumaan taas Seinen oikealle rannalle kolmanteen tai neljänteen arrondissementiin.

Invalides


Joka päivä on ollut syytä pitää sateenvarjoa mukana. Lämmintä on ollut, mutta välillä on sataa tihutellut, joskin aurinkokin on näyttäytynyt päivittäin. Sunnuntaina iltapäivällä kävin Centre Pompidoussa katsomassa fantastisen David Hockneyn näyttelyn ja sieltä palatessani asunnolle alkoi ripotella vettä. Meni puolisen tuntia ja taivas aukeni, alkoi julmetun kova ukkonen ja kaatosade, mutta tässä vaiheessa olin onneksi jo sisätiloissa. Seuraavana päivänä sain lukea, että vettä oli tullut yhden tunnin aikana saman verran kuin yleensä yhdessä kuukaudessa. 15 metroasemaa oli jouduttu sulkemaan ja kadut lainehtivat. Sade jatkui todella kovana vielä maanantaiaamun ja vielä tiistaina vesivahinkoja siivottiin Les Halles -kauppakeskuksen pohjakerroksen liikkeissä. Poikkeuksellinen rankkasade oli aiheuttanut myös sähkövikoja ja keskiviikkona eräässäkin vaatekaupassa hyväksyttiin vain käteinen, koska maksupäätteet olivat poissa toiminnasta. 

Rue Cler


Hockneyn näyttelyn lisäksi olen käynyt mm. Ed Van Der Elskenin valokuvanäyttelyssä Jeu de Paumessa, Hockneyn näyttelyn kanssa samaan aikaan olleessa Walker Evansin näyttelyssä Centre Pompidoussa, Steve McQueen Style ja Pin-Up -näyttelyissä kahdessa Marais’n galleriassa, Musee de l’Orangeriessa, missä oli esillä todella upea kokoelma mm. Matissea, Picassoa, Gauguinia, Renoiria ja Modiglinia, Medusa-nimisessä korunäyttelyssä sekä Imagine Van Gogh -näyttelyssä. Van Gogh -näyttely oli erityisen hauska. Suureen ja korkeaan näyttelytilaan oli aseteltu valtavia kankaita, joille heijastettiin Van Goghin töitä – välillä kokonaisia töitä, välillä yksityiskohtia. Teokset vaihtuivat ja liikkuivat ja tätä säesti upea klassinen musiikki. Yleisö seisoi, käveli kankaiden välissä, istuskeli tuoleilla tai lattialla. Se oli todella hauska ja rentouttava kokemus! 

​​
Pariisi on tietysti ollut upea, kuten aina. Vaikka olenkin jo oppinut löytämään täältä rauhalliset suosikkipaikkani, on täällä tähän aikaan vuodesta joka tapauksessa aivan tolkuton määrä turisteja. Se on tietysti hyvä asia Pariisille, mutta itse hieman kärvistelen asian kanssa. Nyt onkin sellainen fiilis, että aion jatkossa vältellä keskikesää Pariisissa, ellei ole jotain erityistä syytä tulla tänne juuri silloin.

Samaan aikaan kaupunkiin sattui myös Yhdysvaltojen presidentti Trump. Koska asun lähellä Invalidesia ja Eiffel-tornia, jotka molemmat olivat eilen presidentin vierailulistalla, arvelin lähikaduilla olevan melkoista hässäkkää. Ja oikeassa olin. Kun olin aikeissa lähteä Van Gogh -näyttelyyn, en päässyt paria korttelia edemmäs, kun vastassa olivat jo aidat, poliisiautoja joka paikassa ja valtava määrä poliiseja mihin tahansa katsoikin. Kyselin poliisilta metrotilannetta ja Invalidesin metro oli kuulemma suljettu. Tein nopeasti suunnitelma B:n, kipitin Seinen toiselle rannalle, hyppäsin sieltä metroon ja suuntasin näyttelyyn toista reittiä. Tänään perjantaina on tiedossa Ranskan kansallispäivän juhlallisuudet, joihin Trump niinikään osallistuu, joten liikennekatkoksia on taas odotettavissa. Itse tosin menen vain kuvaamaan hävittäjien ylilennon aamupäivällä ja siirryn sitten väljemmille vesille.

Loman loppu häämöttää…. 

Mainokset

Pari sanaa Annecysta ja Guns N’ Rosesista

Tykästyin kovasti Grenobleen ja hieman vastentahtoisesti lähdin sieltä kohti Annecya. Olin kuitenkin kuullut kaikilta pelkkää ylistystä Annecysta, joten luottavaisin mielin hyppäsin junaan. Matka kesti pari tuntia ja Annecyn asemalta oli lyhyt kävelymatka hotelliini, joka oli Mercure Centre. Olin unohtanut, että kyseessä oli neljän tähden hotelli ja olin unohtanut myös sen, että olin hövelillä päällä varannut itselleni privilege-huoneen – mukavaa! Iso huone olikin oikein miellyttävä puhumattakaan parvekkeen kivasta näköalasta vuorelle. En malttanut kuitenkaan jäädä nautiskelemaan huoneestani, vaan lähdin saman tien tutustumaan kaupunkiin. Kieltämättä todella kaunis se olikin, mutta turisteja oli niin paljon, että ärsyynnyin välittömästi. Kuviakaan ei voinut ottaa ilman, että joku olisi koko ajan kävellyt edestä. Ja kuvattavaa kaupungissa kyllä olisi ollut, sillä sen kiemurtelevat kujat ja kanavat tarjosivat paljon silmänruokaa. Lähdinkin vähän väljemmille vesille eli kävelemään järven rantaa kaupungista pois päin. Taustalla kohoavat vuoret, turkoosinsininen vesi ja kauniit veneet olivat mukavaa katseltavaa, vaikka ihmisiä kyllä riitti rannoillakin. Päätinkin, että lähden seuraavana aamuna ripeästi liikkeelle ja lähden kuvaamaan kaupunkia ennen kuin muut turistit valtaavat sen. 

Annecyn vanhakaupunki

Annecy-järvi


Aamulla lähdinkin jo ennen kahdeksaa vanhaankaupunkiin, mutta ei onnistunut valokuvailu tälläkään kertaa autioilla kujilla, sillä joka puolella oli torikauppiaita ja pakettiautoja, joista kauppiaat nostivat tavaroitaan esille. Eipä silti, oli kivaa kierrellä ja tutkia kaikkia ihania herkkuja mitä tarjolla oli. Ja kyllä niitä kuviakin sitten sain räpsittyä. 

Annecy ei kuitenkaan tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta ja ihan tyytyväisenä hyppäsin taas junaan ja lähdin Pariisia kohti. Saavuin Pariisiin klo 16.30, heitin kamat hotellille, kävin syömässä ja pian sen jälkeen sainkin jo lähteä kohti Stade de Francen keikkapaikkaa, jossa Guns N’ Rosesin oli määrä aloittaa keikkansa yllättäen jo klo 20.00. RER D – juna vei minut näppärästi perille ja turvatarkastuksetkin sujuivat nopeasti. Olin istumapaikallani n. klo 19.45 ja klo 20.08 alkoi konsertti. Näin bändin edellisen kerran 26 vuotta sitten Helsingin jäähallissa ja se keikka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Nyt tarjolla oli takuuvarma, viihdyttävä ja erinomainen keikka, mutta mitään vaaran tunnetta bändissä, jonka jäsenet ovat yli 50-vuotiaita ja raitistuneita, ei tietenkään enää ole. Stade de France vetää 80 000 hengen verran katsojia ja paikkani oli takakaarteessa, joten seurasin keikkaa lähinnä screeneiltä. Lähdin pois encoreitten aikana, sillä halusin varmistaa paikkani RER-junasta, mutta kotiinpääsy ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Junaa odotellessani tuli kuulutus jostain ongelmatilanteesta ja ilmoitus, että junaa ei tule. Lähdin seuraamaan kohtalotovereita ja toivoin, että joku tietäisi metroaseman ja lähes puolen tunnin haahuilun jälkeen se vihdoin löytyikin. Se ei vain valitettavasti ollut keikkapaikkaa lähinnä oleva asema ja kun metro saapui asemalle, muistutti se lähinnä täpötäyttä sillipurkkia. En hypännyt ensimmäiseen metroon, mutta koska toinenkin oli ihan yhtä täynnä, ajattelin että ”sekaan vaan!” Mitään känniääliöitä ei joukossa onneksi ollut, joten hikinen metromatka sujui siedettävästi. Pääsin metrolla Saint-Lazaren asemalle, josta vaihdoin Gare de Lyonille menevään metroon. Hotellilla olin noin puolitoista tuntia keikkapaikalta lähdettyäni. 

Hyvin nukutun yön jälkeen tein kävelylenkin, kävin juomassa 6,5 euron (!) cappuccinon, hyppäsin taksiin ja saavuin Airbnb-kämpälleni seitsemänteen arrondissementiin. Alue ei ole suosikkejani Pariisissa, mutta asunto vaikutti etukäteen kivalta ja siltä se vaikuttaa myös paikan päällä. Se sijaitsee talon alimmassa kerroksessa ihan ulko-oven vieressä, joten saa nähdä kuinka paljon trafiikkia yön aikana on. Asuntoon ei onneksi paista aurinko ja ikkunoiden eteen saa luukut, joten elän toivossa viileistä yöunista. 

Pariisissa on tänään todella kuuma ja hiostava päivä, joten iltapäivän tunnit onkin hyvä viettää kämpällä lepuutellen ja pyykkiä pesten. Täytyy kuitenkin lähteä vielä myöhemmin nauttimaan ulkoilmasta, sillä huomiseksi luvataan jo sadekelejä.

Näköala huoneeni parvekkeelta


Annecyn tunnelmaa

Grenoble, ihana Grenoble! 

Juna toi minut Avignonista Alppien juurelle, ihastuttavaan Grenoblen kaupunkiin. En tiennyt Grenoblesta etukäteen kovin paljon ja yllätyksekseni tämä osoittautui paitsi erittäin kauniiksi niin myös hyvin eloisaksi kaupungiksi. Keskusta on täynnä ravintoloita ja baareja, joiden terassit ovat iltaisin täynnä iloisia ihmisiä. Turisteja näyttää olevan suhteellisen vähän, mikä ilahduttaa itseäni kovasti. 

Näkymä hotellihuoneeni parvekkeelta


Hotellini Hotel de l’Europe sijaitsee vanhassakaupungissa ja huoneeni parvekkeelta avautuu upea näkymä vuorille. Vaikka hotelli on ihan ytimessä, ei ainakaan neljänteen kerrokseen kuulu kadulta juurikaan meteliä. Aamiainen on riittävä, huone todella iso ja henkilökunta erittäin ystävällistä. 

Grenoblen tunnetuin nähtävyys on Bastillen linnoitus ja kukkula, jonne pääsee joen yli köysiradalla. Läpinäkyvässä ”kuplassa” matkustaminen oli jo kokemus sinänsä! Kukkulan näköalatasanteilta avautui hulppeat näkymät vuorille ja yli kaupungin. Mikäli haluaa reippailla tai säästää köysiradan hinnan 8,20 €, niin kukkulalle pääsee myös kiipeämällä. 

Kävin tänään myös Musée de Grenoblessa, joka osoittautui todella mielenkiintoiseksi. Tyylikäs ja avara rakennus piti sisällään taidetta kaikilta aikakausilta, mutta itse keskityin modernin taiteen saleihin. Museo oli todella hieno ja ihastuin sen laajaan kokoelmaan huipputaidetta. 

Köysiradalla pääsee kukkulalle

Näköala kukkulalta – ihan ok!


Olin jo eilen illalla bongannut yhdeltä vanhankaupungin kujalta kissakahvilan ja pitihän sielläkin sitten piipahtaa. Kahvilassa majaili viisi persoonallista kissaa, jotka jahtasivat leluja ja vaanivat ikkunan takaa lintuja. Mainio paikka ja kahvikin oli hyvää – puhumattakaan sen koristelusta. 🙂 


Grenoble on siis ollut todella, todella miellyttävä yllätys. Niin miellyttävä, etten ollenkaan ihmettelisi vaikka tänne joskus vielä palaisin. 

Laventelia pellossa ja jäätelössä

Eilen pääsin nauttimaan laventelista niin pellossa kuin jäätelössäkin. Olin varannut koko päivän laventeliretken, joka käynnistyi heti aamuyhdeksältä. Ryhmään kuului mukavan oppaan lisäksi amerikkalaispariskunta, kiinalaispariskunta, saksalaisnainen ja minä. Ohjelmassa oli laventelipeltojen lisäksi vierailut Cavaillonin, Gordesin ja Roussillonin kylissä sekä vierailu laventelimuseoon. Vaikka kokonaisuutena retki oli onnistunut, olisin mieluusti nähnyt vielä enemmän laventelipeltoja ja viettänyt vähemmän aikaa Cavaillonin umpitylsässä kylässä. Sen sijaan Gordes ja erityisesti Roussillon olivat viehättäviä pikkukyliä, vaikka täpötäynnä turisteja olivatkin. Ja vaikka museoissa yleensä viihdynkin, niin laventelimuseon kiersin läpi tylsyydestä haukotellen. Tässä kuvakollaasi päivästä.

Jossain päin Luberonia

Laventelijäätelö oli herkullista

Sénanquen luostari, nykyään vain nähtävyys

Gordes

Roussillon

Mitään tätä kiinnostavampaa en Cavaillonista löytänyt

Sateisesta Pariisista Avignonin auringon alle

Kesälomamatkani alkoi perjantaina hyvin sateisesta Pariisista, mutta säätila muuttui täysin toisenlaiseksi suurnopeusjunan tuotua minut vajaassa kolmessa tunnissa aurinkoiseen Avignoniin, Provenceen. Avignon on alle 100 000 asukkaan vilkas kaupunki, joka tunnetaan ennen kaikkea vuosittaisesta esittävän taiteen festivaalistaan. Tämä kolme viikkoa kestävä tapahtuma alkaa ensi viikolla, jolloin olen jo itse lähtenyt seuraavaan kaupunkiin. Onneksi, sillä turistien määrä on tuntunut jo tänäkin viikonloppuna suurelta! 


Toki Avignon tunnetaan myös pysyvistä nähtävyyksistään, kuten valtavan kokoisesta Paavien palatsista, Palais des Papes. Palatsi rakennettiin 1300-luvulla ja se on Euroopan suurin goottilainen palatsirakennus. Kävin siellä sisällä tänään, mutta palatsi osoittautui sisäpuolelta pieneksi pettymykseksi, sillä vierailulla pääsee tutustumaan vain pieneen osaan isosta rakennuksesta. Palatsin kauppa sen sijaan oli varsin viihdyttävä. Siellä myydään kaikkea mahdollista Paavi-aiheista, mm. Paavin yrttiteetä, joka kantaa nimeä ”Viattomuus”. Tietysti. 

Avignonia halkoo pääkatu Rue de la République, jonka varrella oma hotellini Regina sijaitsee. Kadulta löytyvät kaikki tutut vaate- ja kosmetiikkaliikkeet, ruokakauppoja ja tylsiä ravintoloita. Sen sijaan pääkadun molemmin puolin levittäytyy vanhankaupungin alueet kiemurtelevine kujineen ja ikivanhoine rakennuksineen. Näiltä kaduilta löytyy myös huomattavasti pääkatua kiinnostavampia ravintoloita. 

Palais des Papes


Hotellini Regina on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Kahden tähden hotelli on putipuhdas ja sievä, ja sitä pitää erittäin sympaattinen pariskunta. Rouva esitteli minulle aamiaisella ihan kaikki tarjolla olevat ruoat, joista moni oli lähialueen tuotantoa. Hillojakin oli 11 erilaista! Vaikka hotelli sijaitsee pääkadulla, ei ainakaan kolmanteen kerrokseen kuulu juurikaan häiritsevää ääntä yöllä. Seinät naapurihuoneisiin sen sijaan ovat paperinohuet, mutta naapurissani majailevat aasialaiset onneksi vaikenivat jo aikaisin illalla. 

Huomenna ohjelmassani on koko päivän laventeliretki. Ihana päästä taas näkemään violettina hehkuvat pellot! 


Tukholma ja Depeche Mode

Tämänkertaisen Tukholman-reissun pääasiallisena syynä oli brittibändi Depeche Moden keikka. Saavuin aurinkoiseen kaupunkiin perjantaina aamulla, nakkasin kamat hotellille ja lähdin nauttimaan lähes kesäisestä säästä. Vietin aikaa Södermalmin kujilla ja kävin jälleen kerran mahtavassa Fotografiskassa. Päänäyttely koostui ranskalaisen Patrick Demarchelierin valokuvista. Hänet tunnetaan erityisesti muotikuvaajana ja Fotografiskan seinillä olikin paljon (pääasiassa) mustavalkoisia muotivalokuvia, mutta mukana oli myös kuvia mm. Keith Richardsista, Madonnasta ja prinsessa Dianasta. Fotografiska ei kyllä koskaan petä.


Illan konserttipaikka oli Friends Arena Solnassa, Tukholman ulkopuolella. Olin etukäteen ladannut paikallisen reittioppaan, jonka mukaan paikalle pääsisi näppärästi paikallisjunalla. Juna veikin Solnaan alle kymmenessä minuutissa. Ennen keikkaa piipahdin viereisessä Mall of Scandinavia -kauppakeskuksessa, jonne oli pystytetty Depeche Mode -pop up store. Se osoittautui kuitenkin pettymykseksi, koska myynnissä oli vain tylsiä ja kalliita paitoja, huppareita, lippalakkeja ja selkäreppuja. Kauppakeskuksen kyljessä sijaitseva Friends Arena on aivan jäätävän kokoinen keikkapaikka, jonka kapasiteetti on konserteissa 65000. Sisäänpääsy sujui kuitenkin erinomaisen ripeästi, johtuen ainakin osittain varsin ylimalkaisesta turvatarkastuksesta. 

Itse keikka oli aivan mahtava. Bändi soitti uudelta levyltä 3-4 biisiä, mutta keskittyi muuten hitteihin vuosien varrelta. Kivana yllätyksenä toimi bändin esittämä David Bowie -cover Heroes. Lavashow oli karismaattisen Dave Gahanin varassa eikä esimerkiksi erityisen hienoja valosysteemejä tai lavasteita nähty. Yleensä kurkin etukäteen biisilistaa, mutta koska kyseessä oli kiertueen ensimmäinen keikka, ei sellaista ollut saatavilla. Laskeskelin päässäni biisejä, katselin kelloa, aavistelin lopun olevan lähellä ja poistuin Personal Jesus -biisin aikana, jotta pääsisin ensimmäisten joukossa paikallisjunalla takaisin keskustaan. Tarkistin biisilistan jälkeenpäin netistä ja onnistuin tosiaan lähtemään viimeisen biisin aikana. Hotellini sijaitsee Vasagatanilla, joten pääsin muutamassa minuutissa asemalta hotelliin peiton alle. Aah. 


Pari sanaa hotellista, joka on Elite Hotel Adlon. Sille on lätkäisty neljä tähteä, mutta en oikein ymmärrä miksi, sillä mielestäni tämä on kuin mikä tahansa persoonaton kolmen tähden ketjuhotelli. Aamiaishuone oli pitkänomaisena hankalan mallinen ja siellä sai koko ajan väistellä muita. Huoneeni on toisessa kerroksessa ja Vasagatanille päin, mutta liikenteen melu häiritsi yllättävän vähän yöllä. Isona plussana pitää mainita hotellin sunnuntaisin ilmaiseksi tarjoama check-out klo 18. Se sopi hyvin, koska palaan takaisin kotiin iltalennolla. 

Sunnuntain ohjelmassa oli vierailu modernin taiteen museoon, jossa meni performanssitaiteilija Marina Abramovicin näyttely. Seinillä pyöri videoita taiteilijan performansseista, yhdessä huoneessa oli läjä haisevia luita ja toisessa joku heppu pesi juuriharjalla ja saippuavedellä sylissään istuvaa luurankoa. Pakko myöntää, että näyttely oli omaan makuuni turhan erikoinen, mutta erilaisia näyttelyitä on silti aina mielenkiintoista käydä katsomassa. 

Viikonloppu Tukholmassa oli toiminnantäyteinen ja piristävä. Enköhän minä tänne taas pian palaa jonkin keikan perässä – tai sitten ihan muuten vain. 

Hieman säätöä…

Olin jo järjestänyt kesälomareissuni hotellit ja junayhteydet lähes kokonaan, kun suunnitelmiini tulikin pieni muutos. Olin tilannut Ranskan VR:ltä hälytyksen sähköpostiini kun Annecy-Pariisi -välinen suora yhteys tulisi myyntiin ja sainkin siitä ilmoituksen toissa viikolla vielä Pariisissa ollessani. Jostain syystä lähdin tarkistamaan Guns N’ Rosesin keikan ajankohtaa, jonka olin omassa päässäni koko ajan kuvitellut olevan lauantaina 8.7. Tämän päivämäärän mukaan olin myös varannut Airbnb-kämpän Pariisista ja suunnitellut koko Ranskan-kiertueeni aikataulun. Yllätys olikin melkoinen kun huomasin keikan olevankin jo perjantaina 7.7. – oh là là……

Minulla oli siis kaksi vaihtoehtoa: myydä keikkalippu pois ja palata Pariisiin alkuperäisen suunnitelman mukaan 8.7. tai lyhentää aikaani Avignonissa, Grenoblessa tai Annecyssa vuorokaudella. Guns N’ Roses (jonka näin jo vuonna 1991 Helsingin jäähallissa) vei kuitenkin pidemmän korren. Koska olin ostanut myös jo kaikki junaliput sitä viimeistä Annecy-Pariisi -väliä lukuunottamatta, oli helpointa lyhentää Annecyssa oloa päivällä, mikä tosin harmitti kovasti. Toinen harmituksen aihe tuli siitä, että peruin kivan hotellini Annecyssa ja yritin sen jälkeen varata sitä uudestaan vain yhdeksi yöksi, mutta tämä ei onnistunutkaan. Hotellin varaussivusto ilmoitti, että hotellissa pitää yöpyä minimissään kaksi yötä! Onpa erikoista, sanon minä. Noh, otin huoneen persoonattomasta, mutta varmasti ihan hyvästä Mercure-hotellista.

Ilonaiheen sen sijaan aiheutti Annecy-Pariisi -junamatkan hinta, joka oli vaivaiset 25 euroa. Matka-aika on vajaa neljä tuntia ja Pariisiin saavun keikkapäivänä klo 16.14. Täytyy siis toivoa, ettei mitään myöhästymisiä tai viime hetken lakkoja osu kohdalle… Airbnb-asuntoni olin tosiaan vuokrannut vasta lauantaista eteenpäin, joten varasin yhdeksi yöksi jo tutun Ibis-hotellin läheltä Gare de Lyonin juna-asemaa.

Yleensä olen hyvin tarkka ja varmistelen kaikki päivämäärät useaan otteeseen, mutta jostain syystä nyt olin sekoillut keikkapäivämäärän kanssa. Onneksi kovin suurta vahinkoa ei päässyt käymään ja kyllä sinne Annecyynkin takaisin vielä pääsee.

74-3

Maaliskuinen Pariisi